Ilmiöpohjainen oppiminen

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Ilmiöpohjaisessa opetuksessa ja opiskelussa oppimisen lähtökohtana ovat kokonaisvaltaisetselvennä, todellisenselvennä maailman ilmiötselvennä. Ilmiöitä tarkastellaan kokonaisina, aidossaselvennä kontekstissa, ja niihin liittyviä tietoja ja taitoja opetellaan oppiainerajat ylittäen. Lähtökohta poikkeaa perinteisestä oppiainejakoista koulukulttuurista, jossa usein opeteltavat asiat on hajotettu suhteellisen pieniksi ja irrallisiksi palasiksi (dekontekstualisointi). Ilmiöpohjaisuus on vuonna 2008 noussut termi, joka tarkoittaa pitkälti samaa kuin horisontaalinen eheyttäminen 1980-luvulta alkaen.

Ilmiöpohjaisessa oppimisessa edetään tyypillisesti ongelmalähtöisen oppimisen menetelmän seitsemän askeleen mukaisesti. Nämä askeleet ovat:

  1. käsitteiden selventäminen
  2. ongelman määrittäminen
  3. aivoriihi
  4. ongelman analysointi
  5. oppimistavoitteiden muodostaminen
  6. itseopiskelu
  7. purku ja arviointi

Kritiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teoria- ja tutkimustietoa ilmiöpohjaiseen opetukseen on niukasti saatavilla, onhan kyseessä lähinnä opetuksen organisoimisen tapa, jonka sisällä sovelletaan erilaisia tutkimusperustaisia pedagogisia malleja. Ainepedagogit pitävät kyseenalaisena sitä, että opettajat joutuvat opettamaan asioita, joihin heillä ei ole pätevyyttä.[1]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kokeet ja oppikirjat kuuluvat kouluun HS.fi. Viitattu 21.11.2015.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Tämä koulutukseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.