Kuusjoen kiertokoulu
Kuusjoen kiertokoulu oli Kuusjoen saarnahuonekunnan kirkollisen kansanopetuksen merkittävä uudistus. Ensimmäinen kiertokoulu toimi vuodet 1861–1863 ja toinen 1868–1923. Kiertokoulu on kansanopetuslaitos, jolla ei ole vakinaista toimipaikkaa, vaan opettaja siirtyy kylästä toiseen antamaan opetusta jossakin kylän talossa. Ensimmäisenä opettajana toimi kulmakunnan oma mies Juha Kustaa Palander. Muistitiedon mukaan Palanderin kiertokoulussa ei ollut juuri lainkaan opetusvälineitä, vaan kirjoittamistakin harjoiteltiin käyttämällä apuna laatikossa olevan hiekan pintaa, johon oppilas piirsi kirjaimia opettajan kirjoittaman mallin mukaan. Kuusjoen kulmakunnalla Palanderia pidettiin paitsi pätevänä opettajana myös suurena apuna haavain parantamisessa. Vaikka hän osasi auttaa ihmisiä sairauksissaan, varsinaista välskäriä hänestä ei koskaan tullut, vaan hän siirtyi Metsämaalle lukkariksi.[1]
Ennen Kuusjoen kiertokoulun perustamista lukutaitoa ja kristinopin hallintaa levitettiin kotiopetuksena, yökunnissa pidetyillä lukukinkereillä ja kirkossa järjestetyissä katekismuskuulusteluissa. Aikakauden uutuus oli kaikille nuorille pakollinen seurakunnallinen rippikoulu, jollainen Pertteliin perustettiin 1763. Kuusjoki kuului siihen aikaan Perttelin seurakunnan alaisuuteen. Varakkaampien perheiden lapsia opetettiin yksityiskouluissa, mikä vapautti perheet kotiopetuksen antamisesta. Ylioppilas Abraham Mollenius piti kouluaan Uskelan Moisiossa 1763–1770 ja lastenopettaja Matias Weckman Perttelin Kaukolassa 1772–1796. Perimätiedon mukaan joitakin kuusjokelaisia oppilaita oli myös Halikon Joensuun kartanon ylläpitämässä Halikon Toijalan pedagogiossa ja opiskelipa jokunen etevä kulmakunnan poika Turun katedraalikoulussa ja Turun kuninkaallisessa akatemiassa.[2]
Kiertokoulua edelsivät myös yksityiset kansanopettajat, jotka pientä korvausta vastaan opettivat lähiseudun lapsia. Muistitiedon mukaan suosittuja opettajia olivat 1850-luvulla Pomkreenin Karukka Impolan kylässä sekä seuraavalla vuosikymmenellä samassa kylässä Lintulan Tiina, Kuttilan kylässä Moliinin Siina ja Someron Talvisillalla Kedonperän torppari.[1]
Kuusjoen ensimmäinen kiertokoulu jäi lyhytikäiseksi, koska siihen kohdistettiin voimakasta vastustusta. Perttelin kirkonkokouksen pöytäkirjan mukaan 1863 enin osa läsnäolevista seurakuntalaisista vastusti kiertokoulun jatkamista. Kielteisyyttä perusteltiin sillä, ettei kiertokoulusta ollut mitään hyötyä ja opettajalle oli maksettava enemmän kuin papille. Opettajan palkaksi jokainen talollinen antoi vuosittain kapallisen (4,58 litraa) rukiita ja yhden markan rahaa sekä jokainen torppari ja käsityöläinen markan rahaa.[1]
Toinen kiertokoulu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vasta vuonna 1868 Perttelin kirkonkokous päätti kahden vakinaisen kiertokoulun perustamisesta pitäjään. Toisen toiminta-alueeksi tuli Kuusjoen saarnahuonekunta. Kuusjoella kiertokoulunopettajan virkaan yhdistettiin saarnahuoneen lukkarin ja suntion toimet. Opettajalle suoritettiin palkkana 3 kappaa rukiita manttaalilta sekä taattiin hänelle vapaa asunto, ruoka, polttopuut ja kynttilät siitä kylästä, jossa hän kulloinkin piti kouluaan.[1]
Kuusjoen toinen kiertokoulu aloitti toimintansa syksyllä 1868. Opettajana toimi Frans Viktor Rindell aina kuolemaansa 1886 saakka. Opetusta annettiin kahdeksan viikkoa vuodessa jokaisessa yökunnassa vuorollaan. Kuusjoella oli neljä yökuntaa, joihin kuuluivat seuraavat kylät: 1) Kuusjoenperä ja Kanunki, 2) Kuttila, Tiskarla ja Hämäläinen, 3) Kurkela, Pappila ja Impola sekä 4) Kraatarla. Koulun olemassaoloa ei enää asetettu kyseenalaiseksi, mutta jokaista opettajan palkankorotuspyyntöä vastustettiin ankarasti. Kuusjoen kirkonkokouksessa vuonna 1876 vähemmistö piti korotusta välttämättömänä, mutta selkeä enemmistö, etenkin torpparit ja itselliset, aloitti rähinän eikä halunnut kuullakaan mistään korotuksesta. Enemmistö väitti, että sellainen rasitus köyhdyttäisi koko seurakunnan pahanpäiväisesti.[1]
Kiertokoulussa lasten tiedot kasvoivat niin, että heistä tuli vanhempia ikäluokkia etevämpiä. Vuonna 1874 pidetyssä Perttelin rovastintarkastuksessa enin osa lapsista luki tyydyttävästi ja muutama jopa erinomaisesti. Ripilläkäyneistä pitäjäläisistä ainoastaan 20 prosenttia luki tyydyttävästi, 50 prosenttia välttävästi ja 30 prosenttia heikosti.[1]
Kiertokoulun lisäksi Kuusjoella annettiin kesäisin opetusta Iloniemen lasitehtaan kiinteässä lastenkoulussa. Vuosina 1881–1890 toimineen kesäkoulun virallinen nimi oli seisova vähälasten koulu Iloniemen ruukissa. Iloniemen koulu oli yksityinen, kun taas kiertokoulun tavoin seurakunnan ylläpitämiä olivat pyhäkoulut. Niissä opetettiin valoisana vuodenaikana sunnuntai-iltapäivisin kello 15–18. Vuonna 1875 perustettuja pyhäkouluja oli alkuvaiheessa Kuusjoella kuusi kappaletta. Pyhäkoulun oppilaaksi pääsi tai joutui, jos oli huono lukemaan.[1]
Vuonna 1867 perustettiin Perttelin kunta, johon siihen aikaan kuului myös Kuusjoen kulmakunta. Samoihin aikoihin kun Suomen kunnat perustettiin, aloitti toimintansa kansakoululaitos. Pertteliin perustettiin kaksi kansakoulua, niistä toinen Kuusjoelle. Kuusjoella opetuksen aloitti Otto Reinhold Aula syksyllä 1882. Kansakouluja ylläpitivät uudet kunnat. Näin muotoutui moneksi vuosikymmeneksi sellainen ihmeellinen tilanne, että lasten alkuopetus annettiin seurakunnallisissa kiertokouluissa ja jatko-opetus kunnallisissa kansakouluissa.[3]
Kuusjoesta tuli kappeliseurakunta ja itsenäinen kunta vappuna 1886.[4] Lukkari Rindelliä seurasi 1886 kiertokoulunopettajana ja niin ikään lukkarina F. O. Menander. Vuonna 1889 vahvistetun uuden ohjesäännön mukaan kiertokoulun käyminen oli pakollista kaikille seitsemän vuotta täyttäneille lapsille. Saman ohjesäännön mukaan kahdeksan viikkoa kestävän kiertokoulun oppiaineet olivat: tavaus, sisäluku, uskonto (aapinen, katekismus ja raamatunhistoria), laskento (kokonaislukujen käyttö neljällä laskutavalla sekä päässä että taululla), kirjoitus ja laulu.[5]
Menander toimi opettajana vuoteen 1892, jolloin hänen tilalleen tuli neiti Amanda Sjöberg Kraatarlan kylästä. Vuonna 1896 seurakunta järjesteli kouluoloja siten, että Kraatarlan yökuntaan perustettiin oma kiinteä pienten lasten koulu. Entisestä koko Kuusjoen kulmakunnan kiertokoulusta tuli Ylikulman kiertokoulu, jonka toimintapiirinä oli seurakunnan kolme muuta yökuntaa. Neiti Sjöberg jäi opettajaksi Kraatarlaan ja Ylikulman kiertokoulun opettajina toimivat Anna Vuorinen 1896–1897, Alma Hällström 1897–1898, Hilda Heinonen 1898–1899 sekä Jemina Nyman 1899–1900. Vuonna 1900 Kuusjoen lukkarintoimi ja kiertokoulunopettajantoimi erotettiin toisistaan ja Ylikulman kiertokoulu sai vakinaisen opettajan. Jokaisessa kolmessa yökunnassa opetettiin 12 viikkoa vuodessa. Opetusta antoivat Jemina Nyman 1900–1905 ja Emma Nordman (vuodesta 1906 Suomela) 1905–1913.[5]
Kraatarlan kiinteä pientenlastenkoulu muutettiin 1909 kiertokouluksi. Se antoi opetusta 24 viikkoa vuodessa Kraatarlan Kauhan talon vanhassa päärakennuksessa, kuusi viikkoa Kauhan takamaalla ja kuusi viikkoa Ali-Paltan kulmalla. Amanda Sjöbergin seuraajaksi opettajana tuli 1910 Mimmi Kallankari.[5] Perttelin seurakunnan alaisesta Kuusjoen kappeliseurakunnasta tuli itsenäinen seurakunta vappuna 1913. Uusi kirkkoherrakunta piti yllä kiertokouluja vuoteen 1923. Kraatarlan Kauhan vanhan koulutalon lisäksi kiertokoulua varten rakennettiin uudet koulutalot Kuttilaan 1914 ja Kanungille 1921. Kun kiertokoulutoiminta lopetettiin vuokrattiin kaikki kolme taloa kunnalle käytettäväksi alakansakouluina. Vuonna 1924 seurakunta myi ne kunnalle irtaimistoineen 88 000 markasta.[6]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Aulis Oja: Kuusjoen historia, Kuusjoen kunta 1961.