Keminsaamelaiset

Kohteesta Wikipedia
(Ohjattu sivulta Metsäsaamelaiset)
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Keminsaamelaiset olivat Suomen nykyisen alueen sisällä itäisin niistä kansatieteellisistä ja historiallisista pääryhmistä, joihin saamelaiset vakiintuneesti jaetaan. He asuivat Kemin Lapissa Kuusamosta Inariin ulottuvalla alueella. Keminsaamelaiset elivät alun perin metsästyksellä ja kalastuksella, mutta kun pääasialliset saaliseläimet metsäpeurat ja majavat oli saalistettu loppuun, ne korvattiin poroilla[1]. Kuten muutkin saamelaiset, he harjoittivat šamanismia. 1600-luvulla keminsaamelaiset alkoivat vähetä, kun he sulautuivat alueelle tuleviin suomalaisiin uudisasukkaisiin, jotka tulivat Ruotsin kuninkaan lupaamien vero- ja muiden helpotusten takia. Keminsaamelaiset puhuivat itäsaamelaisiin kieliin kuulunutta keminsaamen kieltä, joka on jo hävinnyt käytöstä. Kielessä oli paljon suomalaisia lainasanoja.[2] Keminsaamelaisten jälkeläisiä elää yhä, mutta heidän kielensä ja suuri osa kulttuurista on hävinnyt, ja tästä syystä vain pienellä joukolla on saamelainen identiteetti. Keminsaamelaisia ei tunnusteta saamelaiskäräjillä, koska heidän kielensä on hävinnyt.

Keminsaamelaisista kertoo muun muassa Turun akatemian professori Mikael Wexionius teoksessaan Epitome descriptionis Sueciae, Gothiae, Fenningiae et subjectorum provinciarum vuodelta 1650. Hänen mukaansa he olivat kääntyneet kristinuskoon noin 20 vuotta aiemmin eli noin vuonna 1630. He asuivat kahdeksankulmaisissa kodissa, joiden keskellä oli nuotio. He käyttivät narulla kiristettäviä kenkiä, poronnahkaisia vaatteita ja sekä miehet että naiset sen päällä pitkää sinistä tai valkoista vaippaa ”rutenien” tapaan. He ovat tehneet myös tinalankakirjontaa sekä metallisia koristevöitä. Poroja he ovat käyttäneet sekä vetojuhtina että ravinnoksi. Heillä on myös ollut koiria. Keminsaamelaiset eivät käyttäneet väkijuomia. He eivät suvainneet aviorikoksia eivätkä haureutta, ja rankaisivat niistä oman käden oikeudella. Varastaminen oli heille tuntematon käsite. Vieraita, ainakin pappeja, he kestitsivät ja ajeluttivat mielellään.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. http://www.luontoon.fi/page.asp?Section=10454 [vanhentunut linkki]
  2. http://www.posio.fi/tolva/historiaa.html
  3. Paasilinna, Erno (toim.): Tuntureilta ja metsistä. Suom. Jaakko Haavisto. WSOY, 1985. ISBN 951-0-12719-1.


Tämä kulttuuriin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.