Inarinsaame
| Inarinsaame | |
|---|---|
| Oma nimi | anarâškielâ |
| Muu nimi | inarinlappi |
| Tiedot | |
| Alue | Suomi |
| Virallinen kieli | Inari |
| Puhujia | 279 (Vuonna 2008)[1] |
| Sija | ei sadan suurimman joukossa |
| Kirjaimisto | latinalainen |
| Kielenhuolto | Kotimaisten kielten tutkimuskeskus |
| Kielitieteellinen luokitus | |
| Kielikunta | uralilaiset kielet |
| Kieliryhmä |
suomalais-ugrilaiset kielet suomalais-permiläiset kielet suomalais-volgalaiset kielet suomalais-saamelaiset kielet saamelaiskielet itäsaamelaiskielet |
| Kielikoodit | |
| ISO 639-1 | - |
| ISO 639-2 | smn |
| ISO 639-3 | smn |
Inarinsaame (anarâškielâ) on uralilaiseen kielikuntaan kuuluva saamelaiskieli. Inarinsaamea puhutaan ainoastaan Suomessa Inarijärven ympäristössä, ja näin ollen se on maailman ainoa kieli, jota puhutaan vain Suomessa.[2] Inarinsaamella on noin kolmesataa puhujaa[3], ja se on aluksi ollut inarinsaamelaisten äidinkieli. Nykyään kaikki inarinsaamelaiset eivät puhu äidinkielenään inarinsaamea, mutta parantuneiden opiskelumahdollisuuksien takia sekä kielensä menettäneet inarinsaamelaiset että monet muut ovat opiskelleet inarinsaamea ja puhuvat sitä päivittäin. Inarinsaame sijoittuu rakenteeltaan itäisten saamelaiskielten ryhmään. Inarinsaamen erityispiirteisiin kuuluu erittäin monimutkainen nomini- ja verbimorfologia, joka perustuu lukuisiin äännevaihteluihin.
Ensimmäiset inarinsaamenkieliset kirjat, E. W. Borgin kääntämät aapinen ja katekismus, ilmestyivät vuonna 1859. Nykyinen kirjakieli on Lauri Itkosen johdolla tehty. Inarinsaamen kieltä on opetettu peruskouluissa vuodesta 1979 lähtien. Erkki Itkonen on toimittanut neliosaisen tieteellisen inarinsaamen kielen sanakirjan ja Pekka Sammallahti suomalais-inarinsaamelaisen sanakirjan käytännön tarpeisiin.
Sisällysluettelo
Nykytilanne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomessa saamelaiskielten asemaa ja käyttöä on pyritty turvaamaan vuonna 1992 voimaan tulleella kielilailla. Saamelaisilla on oikeus käyttää viranomaisten kanssa asioidessaan suullisesti tai kirjallisesti saamea. Käytännössä tämä tarkoittaa käännös- ja tulkkipalveluja, mikä ei edistä viranomaisten saamen käyttöä. Ongelmana on myös vähäinen rahoitus, joka kunnilla on varattu kielilain toteuttamiseksi. Tällä hetkellä vain noin kymmenen prosenttia saamelaisalueen viranomaisista osaa palvella saameksi.lähde? Inarinsaamea on pyritty elvyttämään kielipesätoiminnan avulla ja tällä hetkellä Inarissa sekä Ivalossa toimii inarinsaamenkielinen kielipesä eli lastentarharyhmä.
Inarinsaamea puhui äidinkielenään vuonna 2004 yhteensä 258 henkilöä[4] ja vuonna 2008 yhteensä 279 henkilöä[5].
Äännejärjestelmä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Inarinsaamen äännejärjestelmä on seuraavanlainen:
| Labiaalit | Dentaalit | Alveolaarit | Postalveolaarit | Palataalit | Velaarit | |
|---|---|---|---|---|---|---|
| Nasaalit | m | n | ŋ | |||
| Klusiilit ja affrikaatat |
p b | t d | t͡s d͡z | t͡ʃ d͡ʒ | k g | |
| Frikatiivit | f v | ð | s | ʃ | h | |
| Approksimantit | j | |||||
| Lateraalit | l | |||||
| Tremulantit | r |
| etu | keski | taka | |
|---|---|---|---|
| suppea | i y | o | |
| väli | e | ɐ | o |
| väljä | a | ɑ |
Kirjoitusjärjestelmä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| А а | (Â â) | B b | C c | Č č | D d | Đ đ | E e |
| F f | G g | H h | I i | J j | K k | L l | M m |
| N n | Ŋ ŋ | O o | P p | R r | S s | Š š | T t |
| U u | V v | Y y | Z z | Ž ž | Ä ä | (Á á) |
Kielioppi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pronominit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Inarinsaamessa on kolme persoonapronominien lukua: yksikkö, monikko ja kaksikko. Ne taipuvat nominatiiviin, genetiiviin, akkusatiiviin, illatiiviin, lokatiiviin, komitatiiviin, abessiiviin, essiiviin ja partitiiviin ja niiden monikoissa.
| suomeksi | nominatiivi | suomeksi | genetiivi | |
|---|---|---|---|---|
| Yksikön ensimmäinen persoona (yksikkö) | minä | mun | minun | muu |
| Yksikön toinen persoona (yksikkö) | sinä | tun | sinun | tuu |
| Yksikön kolmas persoona (yksikkö) | hän | sun | hänen | suu |
| Monikon ensimmäinen persoona (kaksikko) | me (kaksi) | muoi | meidän | munnuu |
| Monikon toinen persoona (kaksikko) | te (kaksi) | tuoi | teidän | tunnuu |
| Monikon kolmas persoona (kaksikko) | he (kaksi) | suoi | heidän | sunnuu |
| Monikon ensimmäinen persoona (monikko) | me | mij | meidän | mii |
| Monikon toinen persoona (monikko) | te | tij | teidän | tii |
| Monikon kolmas persoona (monikko) | he | sij | heidän | sii |
Nominit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Inarinsaamen nominit taipuvat yhdeksässä sijamuodossa, niiden yksikössä ja monikossa. Sijamuotoja ovat nominatiivi (perusmuoto), genetiivi, akkusatiivi, illatiivi, lokatiivi, komitatiivi, abessiivi, essiivi ja partitiivi.
Verbit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Inarinsaamenkielessä verbit taipuvat kaikissa yhdeksässä persoonassa ja kaikissa aikamuodoissa. Aikamuotoja on preesens, preteriti, perfekti ja pluskvamperfekti.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ ECMRL: Alueellisia kieliä tai vähemmistökieliä koskeva eurooppalainen peruskirja 21. marraskuuta 2007. Viitattu 20.7.2010.
- ↑ Saamen kielet 06.06.2011. Viitattu 31.07.2012.
- ↑ Ethnologue: Saami, Inari (englanniksi) Viitattu 14.11.2013.
- ↑ Application of the Charter in Finland - Third monitoring cycle European charter for regional or minority languages. Euroopan komissio. Viitattu 4.8.2010.
- ↑ Alueellisia kieliä tai vähemmistökieliä koskeva eurooppalainen peruskirja. Peruskirjan soveltaminen Suomessa. 4. valvontakierros A. Asiantuntijakomitean peruskirjaa koskeva raportti B. Euroopan neuvoston ministerikomitean suositus peruskirjan soveltamisesta Suomessa. Euroopan neuvosto, Strasbourg, 14.3.2012. (Viitattu 15.12.2016.)
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Itkonen, Erkki. Inarilappisches Wörterbuch. Lexica societatis fenno-ugricae: 20. Suomalais-ugrilainen seura. Helsinki. ISBN 951-9019-94-4.
- Sammallahti, Pekka. Morottaja, Matti. Säämi-suomâ sänikirje. Inarinsaamelais-suomalainen sanakirja. Girjegiisá. Ykkösoffset Oy, Vaasa 1993. ISBN 951-8939-27-6.
- Olthuis, Marja-Liisa. Kielâoppâ. [Inari] : Sämitigge, 2000.
- Østmo, Kari. Sämikielâ vieres kiellân vuáđuškoovlâst. Helsinki : Valtion painatuskeskus, 1988.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
