Inarinsaame

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Inarinsaame
Oma nimi anarâškielâ
Muu nimi inarinlappi
Tiedot
Alue Suomi
Virallinen kieli Inari
Puhujia 279 (Vuonna 2008)[1]
Sija ei sadan suurimman joukossa
Kirjaimisto latinalainen
Kielenhuolto Kotimaisten kielten tutkimuskeskus
Kielitieteellinen luokitus
Kielikunta uralilaiset kielet
Kieliryhmä suomalais-ugrilaiset kielet
suomalais-permiläiset kielet
suomalais-volgalaiset kielet
suomalais-saamelaiset kielet
saamelaiskielet
itäsaamelaiskielet
Kielikoodit
ISO 639-1 -
ISO 639-2 smn
ISO 639-3 smn

Inarinsaame (anarâškielâ) on uralilaiseen kielikuntaan kuuluva saamelaiskieli. Inarinsaamea puhutaan ainoastaan Suomessa Inarijärven ympäristössä, ja näin ollen se on maailman ainoa kieli, jota puhutaan vain Suomessa.[2] Inarinsaamella on noin 300-400 puhujaa ( 2018 )[3], ja se on aluksi ollut inarinsaamelaisten äidinkieli. Nykyään kaikki inarinsaamelaiset eivät puhu äidinkielenään inarinsaamea, mutta parantuneiden opiskelumahdollisuuksien takia sekä kielensä menettäneet inarinsaamelaiset että monet muut ovat opiskelleet inarinsaamea ja puhuvat sitä päivittäin. Inarinsaame sijoittuu rakenteeltaan itäisten saamelaiskielten ryhmään. Inarinsaamen erityispiirteisiin kuuluu erittäin monimutkainen nomini- ja verbimorfologia, joka perustuu lukuisiin äännevaihteluihin.

Ensimmäiset inarinsaamenkieliset kirjat, Edvard Wilhelm Borgin kääntämät aapinen ja katekismus, ilmestyivät vuonna 1859. Nykyinen kirjakieli on Lauri Itkosen johdolla tehty. Inarinsaamen kieltä on opetettu peruskouluissa vuodesta 1979 lähtien. Erkki Itkonen on toimittanut neliosaisen tieteellisen inarinsaamen kielen sanakirjan ja Pekka Sammallahti suomalais-inarinsaamelaisen sanakirjan käytännön tarpeisiin.

Nykytilanne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sivu suomen- ja inarinsaamenkielisestä aapisesta (E. W. Borg, 1859)

Suomessa saamelaiskielten asemaa ja käyttöä on pyritty turvaamaan vuonna 1992 voimaan tulleella kielilailla. Saamelaisilla on oikeus käyttää viranomaisten kanssa asioidessaan suullisesti tai kirjallisesti saamea. Käytännössä tämä tarkoittaa käännös- ja tulkkipalveluja, mikä ei edistä viranomaisten saamen käyttöä. Ongelmana on myös vähäinen rahoitus, joka kunnilla on varattu kielilain toteuttamiseksi. Tällä hetkellä vain noin kymmenen prosenttia saamelaisalueen viranomaisista osaa palvella saameksi.lähde? Inarinsaamea on pyritty elvyttämään kielipesätoiminnan avulla ja tällä hetkellä Inarissa sekä Ivalossa toimii inarinsaamenkielinen kielipesä eli lastentarharyhmä.

Inarinsaamea puhui äidinkielenään vuonna 2004 yhteensä 258 henkilöä[4] ja vuonna 2008 yhteensä 279 henkilöä[5]. Kun taas vuonna 2018 300-400 ihmisiä.[6]

Äännejärjestelmä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Inarinsaamen äännejärjestelmä on seuraavanlainen:

Konsonantit
Labiaalit Dentaalit Alveolaarit Postalveolaarit Palataalit Velaarit
Nasaalit m n ŋ
Klusiilit ja
affrikaatat 		p b t d t͡s d͡z t͡ʃ d͡ʒ k g
Frikatiivit f v ð s ʃ h
Approksimantit j
Lateraalit l
Tremulantit r
Vokaalit
etu keski taka
suppea i y o
väli e ɐ o
väljä a ɑ

Kirjoitusjärjestelmä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Inarinsaamessa on seuraava aakkosjärjestys:[7]

A a Á á Ä ä Â â B b C c Č č D d
Đ đ E e F f G g H h I i J j K k
L l M m N n Ŋ n O o P p R r S s
Š š T t U u V v Y y Z z Ž ž

Kielioppi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pronominit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Inarinsaamessa on kolme persoonapronominien lukua: yksikkö, monikko ja kaksikko. Ne taipuvat nominatiiviin, genetiiviin, akkusatiiviin, illatiiviin, lokatiiviin, komitatiiviin, abessiiviin, essiiviin ja partitiiviin ja niiden monikoissa.

  suomeksi nominatiivi suomeksi genetiivi
Yksikön ensimmäinen persoona (yksikkö) minä mun minun muu
Yksikön toinen persoona (yksikkö) sinä tun sinun tuu
Yksikön kolmas persoona (yksikkö) hän sun hänen suu
Monikon ensimmäinen persoona (kaksikko) me (kaksi) muoi meidän munnuu
Monikon toinen persoona (kaksikko) te (kaksi) tuoi teidän tunnuu
Monikon kolmas persoona (kaksikko) he (kaksi) suoi heidän sunnuu
Monikon ensimmäinen persoona (monikko) me mij meidän mii
Monikon toinen persoona (monikko) te tij teidän tii
Monikon kolmas persoona (monikko) he sij heidän sii

Nominit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Inarinsaamen nominit taipuvat yhdeksässä sijamuodossa, niiden yksikössä ja monikossa. Sijamuotoja ovat nominatiivi (perusmuoto), genetiivi, akkusatiivi, illatiivi, lokatiivi, komitatiivi, abessiivi, essiivi ja partitiivi.

Verbit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Inarinsaamenkielessä verbit taipuvat kaikissa yhdeksässä persoonassa ja kaikissa aikamuodoissa. Aikamuotoja on preesens, preteriti, perfekti ja pluskvamperfekti.

Sijamuodot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sana kielâ ('kieli') jokaisessa sijamuodossa:[8]

Sijamuoto Yksikkö Monikko
nominatiivi kielâ kielâh
akkusatiivi kielâ kielâid
genetiivi kielâ kielâi
illatiivi kielân kieláid
lokatiivi kielâst kielâin
kominatiivi kieláin kielâiguin

kielâigijn

abessiivi kielâttáá kielâittáá
essiibi kiellân
partitiivi kiellâd

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ ECMRL: Alueellisia kieliä tai vähemmistökieliä koskeva eurooppalainen peruskirja coe.int. 21. marraskuuta 2007. Viitattu 20.7.2010.
  2. ↑ Saamen kielet nifin.fi. 06.06.2011. Viitattu 31.07.2012.
  3. ↑ 400 puhujan inarinsaame jäi ilman kielityöntekijää – kielenhuolto Facebookin ja vapaaehtoisneuvonnan varassa? Yle Uutiset. Viitattu 12.12.2019.
  4. ↑ Application of the Charter in Finland - Third monitoring cycle European charter for regional or minority languages. Euroopan komissio. Viitattu 4.8.2010.
  5. ↑ Alueellisia kieliä tai vähemmistökieliä koskeva eurooppalainen peruskirja. Peruskirjan soveltaminen Suomessa. 4. valvontakierros A. Asiantuntijakomitean peruskirjaa koskeva raportti B. Euroopan neuvoston ministerikomitean suositus peruskirjan soveltamisesta Suomessa. Euroopan neuvosto, Strasbourg, 14.3.2012. (Viitattu 15.12.2016.)
  6. ↑ 400 puhujan inarinsaame jäi ilman kielityöntekijää – kielenhuolto Facebookin ja vapaaehtoisneuvonnan varassa? Yle Uutiset. Viitattu 23.12.2019.
  7. ↑ Morottaja, Matti: ”4. Puustavoornig”, Anarâškielâ ravvuuh – inarinsaamen kieliopas, s. 11. Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja: 56. Näköisjulkaisu painetusta teoksesta (2007). Helsinki: Kotus, 2018. ISSN 2323-3370. ISBN 978-952-5446-26-5. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 12.2.2020). (inarisaameksi)
  8. ↑ Määritä nimeke! saanih.oahpa.no.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Itkonen, Erkki ja Lea Laitinen 1986 - 1991. Inarilappisches Wörterbuch. Lexica societatis fenno-ugricae: 20. Suomalais-ugrilainen seura. Helsinki. ISBN 951-9019-94-4.
  • Morottaja, Matti. Anarâškielâ ravvuuh – inarinsaamen kieliopas Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja: 56. Helsinki 2018. Näköisjulkaisu painetusta teoksesta (2007). ISBN 978-952-5446-26-5, ISSN 2323-3370.
  • Sammallahti, Pekka. Morottaja, Matti. Säämi-suomâ sänikirje. Inarinsaamelais-suomalainen sanakirja. Girjegiisá. Ykkösoffset Oy, Vaasa 1993. ISBN 951-8939-27-6.
  • Olthuis, Marja-Liisa. Kielâoppâ. [Inari] : Sämitigge, 2000.
  • Østmo, Kari. Sämikielâ vieres kiellân vuáđuškoovlâst. Helsinki : Valtion painatuskeskus, 1988.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Incubator Wikipedia hautomossa

Auktoriteettitunnisteet
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Inarinsaame&oldid=18726315”