Nasaali

Nasaali eli nenä-äänne on äänne, jota lausuttaessa suussa on sulkeuma ja ilmavirta kulkee nenän kautta.

Suomen kielen nasaalit

Suomen kielessä on kolme nasaalia: bilabiaalinen [m], alveolaarinen [n] ja (palato)velaarinen [ŋ]. Äänteessä [m] sulkeuma on huulissa, äänteessä [n] hammasvallissa ja äänteessä [ŋ] suulaen takaosassa. Lainasanoissa esiintyy myös f:n edellä labiodentaalinen [ɱ] (esimerkiksi kamferi) ja koartikulatorinen [n] (esimerkiksi konferenssi).

Lähteet

• Suomi, Kari: Johdatusta puheen akustiikkaan. Suomenkielinen oppikirja. Logopedian ja fonetiikan laitoksen julkaisuja 4. Oulu: Oulun yliopisto, 1990. ISBN 951-42-2922-3.
• Wiik, Kalevi: Fonetiikan perusteet. Suomenkielinen oppikirja. Helsinki: WSOY kurssikirjat, 1981. ISBN 951-0-10324-1.

Viitteet

Konsonantit kansainvälisessä foneettisessa aakkostossa

Artikulaatiopaikka →	Labiaali		Koronaali				Dorsaali				Laryngaali
Artikulaatiotapa ↓	Bilabiaali	Labiodentaali	Dentaali	Alveolaari	Postalveolaari	Retrofleksi	Palataali	Velaari	Uvulaari		Faryngaali		Epiglottaali		Glottaali
Nasaali	m	ɱ	n			ɳ	ɲ	ŋ	ɴ
Klusiili	p b	p̪ b̪	t d			ʈ ɖ	c ɟ	k ɡ	q ɢ				ʡ		ʔ
Frikatiivi	ɸ β	f v	θ ð	s z	ʃ ʒ	ʂ ʐ	ç ʝ	x ɣ	χ	ʁ	ħ	ʕ	ʜ	ʢ	h ɦ
Approksimantti	β̞	ʋ	ɹ			ɻ	j	ɰ
Tremulantti	ʙ		r			ɽ͡r			ʀ				я
Yksitäryinen tremulantti	ⱱ̟	ⱱ	ɾ			ɽ			ɢ̆				ʡ̯
Lateraalinen frikatiivi			ɬ ɮ			ɭ˔̊	ʎ̥˔	ʟ̝̊
Lateraalinen appr.			l			ɭ	ʎ	ʟ
Lateraalinen nap.äänne			ɺ			ɺ̠	ʎ̯