Klusiili

Klusiili eli umpiäänne on äänne, joka syntyy, kun ilmavirta ensin pysäytetään ääntöväylässä ja sitten annetaan sen purkautua äkillisesti. Englannin kielestä lainattua nimitystä plosiivi käytetään suomessa vain harvoin. Klusiilin ääntymiseen voi liittyä aspiraatiota.

Klusiilit voivat olla soinnillisia tai soinnittomia. Tavallisimmat soinnittomat klusiilit ovat velaariklusiili [k], alveolaarinen klusiili [t] ja bilabiaalinen klusiili [p]. Niitä vastaavat soinnilliset klusiilit ovat [ɡ], [d] ja [b]. Lisäksi monissa kielissä esiintyy glottaaliklusiili [ʔ]. Muitakin klusiileja on olemassa.

Suomen kielen foneemijärjestelmässä klusiileja ovat /k/, /t/, /d/, /p/ ja glottaaliklusiili. Lisäksi lainattuina muista kielistä suomessa esiintyy sekä /g/ että /b/.

Lähteet

• Suomi, Kari: Johdatusta puheen akustiikkaan. (Suomenkielinen oppikirja. Logopedian ja fonetiikan laitoksen julkaisuja 4) Oulu: Oulun yliopisto, 1990. ISBN 951-42-2922-3
• Wiik, Kalevi: Fonetiikan perusteet. (Suomenkielinen oppikirja) Helsinki: WSOY kurssikirjat, 1981. ISBN 951-0-10324-1

Viitteet

Konsonantit kansainvälisessä foneettisessa aakkostossa

Artikulaatiopaikka →	Labiaali		Koronaali				Dorsaali				Laryngaali
Artikulaatiotapa ↓	Bilabiaali	Labiodentaali	Dentaali	Alveolaari	Postalveolaari	Retrofleksi	Palataali	Velaari	Uvulaari		Faryngaali		Epiglottaali		Glottaali
Nasaali	m̥ m	ɱ̥ ɱ	n̥ n			ɳ̥ ɳ	ɲ̥ ɲ	ŋ̥ ŋ	ɴ̥ ɴ
Klusiili	p b	p̪ b̪	t d			ʈ ɖ	c ɟ	k ɡ	q ɢ		ʡ				ʔ
Affrikaatta	pɸ bβ	p̪f b̪v	ts dz		tʃ dʒ	ʈʂ ɖʐ	cç ɟʝ	kx gɣ	qχ ɢʁ		ʡħ ʡʕ		ʡʜ ʡʢ		ʔh ʔɦ
Frikatiivi	ɸ β	f v	θ ð	s z	ʃ ʒ	ʂ ʐ	ç ʝ	x ɣ	χ	ʁ	ħ	ʕ	ʜ	ʢ	h ɦ
Approksimantti	β̞	ʋ	ɹ			ɻ	j	ɰ
Tremulantti	ʙ		r̥ r			ɽ͡r			ʀ				я
Yksitäryinen tremulantti	ⱱ̟	ⱱ	ɾ̥ ɾ			ɽ			ɢ̆				ʡ̯
Lateraalinen frikatiivi			ɬ ɮ			ɭ˔̊	ʎ̥˔	ʟ̝̊
Lateraalinen appr.			l̥ l			ɭ	ʎ	ʟ
Lateraalinen yksitäryinen tremulantti			ɺ			ɺ̠	ʎ̯