Klusiili

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Klusiili on äänne, joka syntyy, kun ilmavirta ensin pysäytetään ääntöväylässä ja sitten annetaan sen purkautua äkillisesti.[1][2] Englannin kielestä lainattua nimitystä plosiivi käytetään suomessa vain harvoin. Klusiilin ääntymiseen voi liittyä aspiraatiota.

Klusiilit voivat olla soinnillisia tai soinnittomia. Tavallisimmat soinnittomat klusiilit ovat velaariklusiili [k], alveolaarinen klusiili [t] ja bilabiaalinen klusiili [p]. Niitä vastaavat soinnilliset klusiilit ovat [ɡ], [d] ja [b]. Lisäksi monissa kielissä esiintyy glottaaliklusiili [ʔ]. Muitakin klusiileja on olemassa.

Suomen kielen foneemijärjestelmässä klusiileja ovat /k/, /t/, /d/, /p/ ja glottaaliklusiili. Lisäksi lainattuina muista kielistä suomessa esiintyy sekä /g/ että /b/.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Suomi, Kari: Johdatusta puheen akustiikkaan. Suomenkielinen oppikirja. Logopedian ja fonetiikan laitoksen julkaisuja 4. Oulu: Oulun yliopisto, 1990. ISBN 951-42-2922-3.
  • Wiik, Kalevi: Fonetiikan perusteet. Suomenkielinen oppikirja. Juva: WSOY kurssikirjat, 1981. ISBN 951-0-10324-1.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Suomi, s. 101–104.
  2. a b Wiik, s. 58–99.