Alveolaarinen lateraalinen approksimantti

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
IPA l
UPA l
X-SAMPA l
Kirshenbaum l

Alveolaarinen lateraalinen approksimantti on useissa kielissä esiintyvä konsonanttiäänne, jota merkitään sekä kansainvälisessä foneettisessa aakkostossa että uralilaisessa foneettisessa aakkostossa kirjaimella [l]. Se on ainoa suomen kielessä esiintyvä lateraali.

Suomessa alveolaarinen lateraalinen approksimantti voi esiintyä sekä sanan alussa että lopussa, ja sanan sisässä se voi olla joko lyhyt tai pitkä, esim. laulu, sammal, kelo, kello. Se ääntyy periaatteessa samalla tavalla kaikissa asemissa, mutta vokaaliympäristö vaikuttaa sen laatuun siten, että se on etuvokaalien yhteydessä heleämpi kuin takavokaalien yhteydessä. Toisin kuin muun muassa Savon ja Tampereen murteissa, äänne ei esiinny yleiskielessä koskaan liudentuneena.[1]

Alveolaarisen lateraalisen approksimantin ominaisuuksia ovat:

Latinalaista kirjaimistoa käyttävissä kielissä, kuten suomessa, alveolaarinen lateraalinen approksimantti kirjoitetaan kirjaimella L; kyrillisissä aakkosissa sitä vastaa Л ja kreikkalaisissa lambda (Λ). Heprealaisessa kirjaimistossa äännettä merkitään lamed-kirjaimella (ל), arabialaisessa puolestaan lāmilla (ل). Hangulissa sekä alveolaarisen lateraalisen approksimantin että alveolaarisen tremulantin konsonanttimerkkinä on ㄹ, jonka äännearvo riippuu sen sijainnista tavussa: tavun lopussa se luetaan alveolaarisena lateraalisena approksimanttina, mutta muissa asemissa tremulanttina.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. 1.5.4 Likvidat l, r finnlectura.fi. Arkistoitu 18.7.2013. Viitattu 12.1.2023.
Tämä kieliin tai kielitieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.