Laryngaali

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Laryngaali on ääntämistä tutkivan fonetiikan termi, jolla viitataan äänteen artikulaatiopaikkaan.[1] Laryngaaliksi kutsutaan konsonanttia, jossa ääni tuotetaan kurkunpäässä (larynx). Termiä käytetään kuvattaessa eri kielten äänteitä, ja se mahdollistaa myös niiden vertailun. Artikulaatiopaikan lisäksi äänteestä kuvataan myös artikulaatiotapa.

Esimerkiksi suomen kielessä kirjaimen h kuvaus voidaan luonnehtia (kahdesta allofonista johtuen) seuraavasti; H on laryngaali, joka voidaan ääntää ympäristöstä johtuen soinnittomana tai soinnillisena frikatiivina (art.tapa). Soinnittomana se ääntyy esimerkiksi sanoissa lahti ja helppo ja soinnillisena sanoissa paha ja laho.

Muut artikulaatiopaikat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Wiik, Kalevi: Fonetiikan perusteet. Oppikirja. Helsinki: WSOY, 1981. ISBN 951-0-10324-1.
Tämä kieliin tai kielitieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.