Labiaali

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Labiaalisiksi[1] kutsutaan äänteitä, joita äännettäessä huulet sulkeutuvat (klusiilit) tai niillä syntyy hälyä (nasaalit ja spirantit). Bilabiaalisia äänteitä ovat esim. suomen klusiilit p ja b sekä nasaali m.

Labiodentaalisissa eli dentilabiaalisissa äänteissä ylähampaat koskettavat alahuulta. Tällaisia ovat soinniton spirantti f ja suomen puolivokaali v. Useimmissa maailman kielissä (esim. englannissa v on soinnillinen spirantti, ja symboli onkin kansainvälisessä foneettisessa aakkostossa tässä käytössä, kun taas puolivokaalia merkitään [ʋ]:llä.

Harvinaisemmat bilabiaaliset spirantit ovat mm. japanissa esiintyvä soinniton [ɸ] ja mm. espanjassa esiintyvä soinnillinen [β]. Afrikkalainen ewen kieli on kuulu siitä, että siinä esiintyvät kaikki neljä labiaalista spiranttia.


Lisää aiheesta: Artikulaatiopaikka

Muut artikulaatiopaikat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Wiik, Kalevi: Fonetiikan perusteet. Suomenkielinen oppikirja. Juva: WSOY kurssikirjat, 1981. ISBN 951-0-10324-1.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Wiik, s. 33.