Glottaali

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Glottaali on konsonantti, jonka tuottamisessa ainoastaan äänirako on olennainen.[1] Supraglottaalisen ääntöväylän muoto taas määräytyy automaattisesti äänneympäristön mukaan. Jos äänirako hetkeksi suljetaan, tuloksena on klusiilimainen, luontaisesti soinniton konsonanttiäänne. Jos taas äänirako on vain vähän auki tai "vuotaa", syntyy henkäysäänne, joka tavallisesti luokitellaan frikatiiviksi.

Kansainvälinen foneettinen aakkosto (IPA) luettelee kolme glottaalia:

IPA Kuvaus Esimerkki
Kieli Kirjoitusasu Ääntämys Merkitys
[ʔ] Glottaaliklusiili Võro kalaq ['kalaʔ] 'kalat'
[ɦ] Soinnillinen glottaalifrikatiivi Hollanti huis ['ɦœys] 'talo'
[h] Soinniton glottaalifrikatiivi Ruotsi hus ['hʉ:s] 'talo'

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Suomi, Kari: Johdatusta puheen akustiikkaan. Suomenkielinen oppikirja. Logopedian ja fonetiikan laitoksen julkaisuja 4. Oulu: Oulun yliopisto, 1990. ISBN 951-42-2922-3.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Johdatusta puheen akustiikkaan, s. 108-109.