Aspiraatio (fonetiikka)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Aspiraatio fonetiikassa liittyy klusiilien ääntymiseen. Aspiraatiolla voidaan tarkoittaa joko ilmanpaineen voimakkaasta laukeamisesta syntyvää h-maista lisä-äännettä tai klusiilin laukeamisen jälkeistä soinnitonta vaihetta. Äänteestä, johon liittyy aspiraatio, käytetään nimeä aspiraatta.[1] Kansainvälisessä foneettisessa aakkostossa aspiraatio merkitään pienellä h-kirjaimella [ʰ], esimerkiksi [pʰ].

Voimakas aspiraatio kuuluu esimerkiksi englannin kielen sanassa pea [p]:ssä vokaalin edellä. Aspiraatio voi olla kestoltaan jopa samanpituinen kuin tavallinen äänne.[1] Tämän vuoksi puhujat, joiden äidinkielessä ei aspiraatiota esiinny, saattavat kuulla aspiraation erilliseksi äänteeksi.

Ruotsin kielessä aspiraatio esiintyy riikin-, mutta ei suomenruotsissa. Suomenruotsissa aspiraatat ovat korvautuneet suomen kielen vaikutuksesta geminoituneilla k- p- ja t-äänteillä. Tämä suomenruotsin erikoisuus kiinnostaa monia germaanisten kielten tutkijoita.

Suomen kielestä puhuttaessa aspiraatio-sanalla on joskus tarkoitettu jäännöslopuketta.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Opiskelijakirjasto
  2. Otavan iso tietosanakirja, artikkeli aspiraatio
Tämä kieliin tai kielitieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.