Rajageminaatio

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Rajageminaatio eli rajakahdennus, alku- tai loppukahdennus (joskus myös jäännöslopuke, aspiraatio tai loppuhenkonen) on suomen kielelle tyypillinen sandhi-ilmiö eli sanarajan yli vaikuttava äänneilmiö.

Rajageminaatio näkyy seuraavan sanan alkukonsonantin geminoitumisena: esimerkiksi mene pois äännetään "meneppois" [menepːois]. Jos seuraava sana alkaa vokaalilla, sanarajalla voi esiintyä pidentynyt glottaaliklusiili: [meneʔ ʔulos]. Rajageminaatio vaikuttaa myös yhdyssanan osien rajalla ja liitepartikkelien edellä, kuten [sɑdekːatos] ja [rikkɑillekːin].[1]

Historiallisesti rajageminaation laukaisevat muodot ovat päättyneet konsonanttiin, joka on kuitenkin kadonnut nykykielestä.[2] Kielitieteellisessä tekstissä rajageminaation laukaisijaksi voidaan olettaa "x-morfeemi", joka merkitään rivinylisellä x-kirjaimella, esimerkiksi sadex.[3]

Rajageminaation esiintyminen vaihtelee, mutta se on säännöllisintä seuraavissa sananmuototyypeissä:[4]

  • sellaisten e-päätteisten nominien yksikön nominatiivi, jotka taipuvat kuin vene - veneen: sadex, puoluex
  • nominien allatiivi: meillex, lapsillex
  • kaikilla verbeillä seuraavat muodot:
  • adverbit, joiden lopussa on johdin -nne, -tse (prolatiivi), tai sti, esim. tännex, meritsex, kauniistix.
  • eräät yksittäiset sanat kuten itsex ja kiinnix.

Muita muotoja, joissa rajageminaatio saattaa esiintyä yleiskielisessäkin puheessa, joskaan ei kaikilla puhujilla, ovat:

  • passiivin 2. partisiipin yksikön nominatiivi: tehtyx, sanottux
  • adjektiivien komitatiivi: suurinex silmineen
  • -lti -loppuiset adverbit: laajaltix
  • yksittäisiä sanoja kuten irtix, kolmex.

Kirjoitustapoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jäännöslopuketta ei merkitä nykyään oikeinkirjoituksessa, mutta 1800-luvulla oli useita yrityksiä sen merkitsemiseksi. Merkiksi ehdotettiin heittomerkkiä sekä k- ja h-kirjaimia, esimerkiksi sormeta', sormetah, sormetak (sormetta). Usein merkittiin liitepartikkelin alkukonsonantin kahdetuminen kuten sanassa omillekkin.[5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ISK §34, Suomi et al. s. 44.
  2. ISK §34.
  3. Karlsson 1983 s. 349, Suomi et al. s. 44.
  4. ISK §34–35.
  5. Lehikoinen Laila, Kiuru Silva: ”Ortografian kehitys”, Kirjasuomen kehitys, s. 61–73. 4. painos. Helsinki: , 1998. ISBN 951-45-8117-2.