Soinniton glottaalifrikatiivi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Soinniton glottaalifrikatiivi on ääniraossa syntyvä henkäyssoinnillinen äänne, joka tavallisesti luokitellaan frikatiiviksi, vaikka sillä ei juurikaan ole frikatiivien foneettisia ominaisuuksia. Tämän luokittelun peruste on lähinnä lingvistinen: näin selvitään vähemmillä erottavilla piirteillä (Occamin partaveitsi). Kansainvälisessä foneettisessa aakkostossa eli IPA-järjestelmässä soinnillista glottaalifrikatiivia merkitään h-symbolilla.

Xsampa-h.png

Soinnittomalla glottaalifrikatiivilla ei ole omasta äänneympäristöstään selvästi erottuvia auditiivisia ominaisuuksia. Artikulatorisesti [h] syntyy äänihuuliraon "vuotamisesta" eli epätäydellisestä sulkeumasta, joka tuottaa jonkinasteisen kohisevan fonaation eli soinnillistumisen. Soinnillista glottaalifrikatiivia voi myös luonnehtia kuiskatuksi vokaaliksi, jossa kuiskaukseen sekoittuu äänihuulten värinää.