Konsonantti

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Konsonantit eli kerakkeet ovat vokaalien ohella ihmiskielen äänteiden toinen ryhmä. Konsonantit tuotetaan muodostamalla este ääntöväylään kielen, huulten, hampaiden tai äänihuulten avulla.

Konsonanttien pääryhmät ovat resonantit ja obstruentit.

Luokittelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ääntötapa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Resonantit muodostetaan avauman avulla:

  • puolivokaali: ilmavirta kulkee suun keskeltä ulos, kuitenkin siten että ääntöväylään muodostetaan ahdas kapeikko, esimerkiksi j, w
  • likvida: yhteisnimitys lateraaleille ja tremulanteille
    • lateraali: ilmavirta kulkee ulos kielen laitojen yli, esimerkiksi l
    • tremulantti: ilmavirta on katkonainen, muodostetaan tärysupistuman avulla, esimerkiksi r
  • nasaali: osa ilmavirrasta tulee ulos myös nenän kautta, esimerkiksi m, n

Obstruentit muodostetaan supistuman avulla:

  • klusiili eli sulkuäänne: ilmavirta katkeaa täydellisesti, esimerkiksi soinnittomat k, p ja t sekä soinnilliset g, b ja d
  • frikatiivi eli hankausäänne: ilmavirran kulku on osin estetty:
    • sibilantti: kouruäänne, ilmavirran kapeikko on kourumainen, esimerkiksi s ja ʃ
    • spirantti: rakoäänne, ilmavirran kapeikko on tasainen ja leveä, esimerkiksi f, v ja h.
  • affrikaatta: samassa paikassa ääntyvän klusiilin ja frikatiivin yhteisäänne, esimerkiksi ja .

Ääntämispaikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ääntämispaikalla tarkoitetaan konsonantin tuottamisessa olennaista kohtaa ääntöväylässä ts. kohtaa, jossa tuotetaan konsonantista riippuen sulku tai supistuma. Konsonanttien ääntämispaikat huulista nieluun ovat seuraavat:

  • bilabiaalinen (ylähuuli-alahuuli), esimerkiksi m, p, w
  • labiodentaalinen (alahuuli-ylähampaat), esimerkiksi v
  • dentaalinen (ylähampaat), esimerkiksi suomen t
  • alveolaarinen (hammasvalli), esimerkiksi suomen d
  • palataalinen (kova kitalaki), esimerkiksi j, saksan ich-Laut, espanjan ll ja ñ
  • velaarinen (kieli-pehmeä kitalaki), esimerkiksi k, g, saksan ach-Laut, äng-äänne
  • uvulaarinen (kitakieleke), esimerkiksi “ranskalainen” r
  • faryngaalinen (nielu), esimerkiksi heprean kirjain חית eli [ħeːθ], vastaa suomen äännettä 'h' sanassa "pahka"lähde?
  • epiglottaalinen (kurkunkansi), lähinnä arabiassa usein "faryngaalisiksi" kutsutut kurkkutäryäänteet
  • laryngaalinen, glottaalinen (kurkunpää, larynx; äänirako, glottis) esimerkiksi suomen katkoäänne (glottaaliklusiili) ilmauksessa anna olla sanojen välissä.

Soinnillisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Konsonanttien soinnillisuus syntyy siten, että samaan aikaan kun johonkin em. ääntämispaikoista muodostetaan sulku tai supistuma äänihuulet värähtelevät. Resonantit ovat tavallisesti aina soinnillisia, mutta esimerkiksi yhdessä suomen sukukielistä, mokšassa, esiintyy soinniton r- ja l-äänne.

  • soinnillisia klusiileja ovat b, g ja d
  • soinnillisia sibilantteja ovat z ja ʒ
  • soinnillisia affrikaattoja ovat dz ja .

Konsonanttiäänteet kansainvälisessä foneettisessa aakkostossa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Harmennetut alueet kuvaavat äänteitä, joita IPA:n mielestä ei voi luonnollisesti ääntää. Sarakkeiden oikeanpuoleinen äänne on soinnillinen, vasen soinniton.

Artikulaatiopaikka Labiaali Koronaali Dorsaali Radikaali Glottaali
Artikulaatiotapa Bilabiaali Labiodentaali Dentaali Alveolaari Postalveolaari Retrofleksi Palataali Velaari Uvulaari Faryngaali Epiglottaali
Nasaali    m    ɱ    n    ɳ    ɲ    ŋ    ɴ  
Klusiili p b t d ʈ ɖ c ɟ k ɡ q ɢ   ʡ ʔ  
Frikatiivi ɸ β f v θ ð s z ʃ ʒ ʂ ʐ ç ʝ x ɣ χ ʁ ħ ʕ ʜ ʢ h ɦ
Approks­imantti    β̞    ʋ    ɹ    ɻ    j    ɰ      
Tremulantti    ʙ    r    ɽ͡r    ʀ    я  
Napausäänne    ⱱ̟        ɾ    ɽ      ɢ̆      ʡ̯  
Lateraalinen frikatiivi ɬ ɮ ɭ˔̊    ʎ̥˔    ʟ̝̊       
Lateraalinen appr.    l    ɭ    ʎ    ʟ  
Lateraalinen nap.äänne      ɺ    ɺ̠    ʎ̯      


Lisäksi on olemassa kaksoisartikuloidut pulmoniset konsonantit:

  • ɕ — soinniton alveolaarinen palataalinen sibilantti
  • ʑ — soinnillinen alveolaarinen palataalinen sibilantti
  • ɧ — soinnillinen dorsopalataalinen frikatiivi (ruotsin ns. sj-äänne)
  • ʍ — soinniton labiovelaarinen approksimantti
  • w — soinnillinen labiovelaarinen approksimantti
  • ɥ — labiopalataalinen approksimantti
  • ɫ — velaarinen alveolaarinen approksimantti
  • k͡p — soinniton labiovelaarinen plosiivi
  • ɡ͡b — soinnillinen labiovelaarinen plosiivi
  • ŋ͡m — labiovelaarinen nasaali

Ja myös affrikaatat:

  • p̪f — soinniton labiodentaalinen affrikaatta
  • ts — soinniton alveolaarinen affrikaatta
  • dz — soinnillinen alveolaarinen affrikaatta
  • tʃ — soinniton postalveolaarinen affrikaatta
  • dʒ — soinnillinen postalveolaarinen affrikaatta
  • tɕ — soinniton alveolaarinen palataalinen affrikaatta
  • dʑ — soinnillinen alveolaarinen palataalinen affrikaatta
  • ʈʂ — soinniton retrofleksi affrikaatta
  • ɖʐ — soinnillinen retrofleksi affrikaatta
  • tɬ — soinniton alveolaarinen lateraalinen affrikaatta
  • dɮ — soinnillinen alveolaarinen lateraalinen affrikaatta
  • cç — soinniton palataalinen affrikaatta
  • ɟʝ — soinnillinen palataalinen affrikaatta

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wiik, Kalevi: Fonetiikan perusteet, s. 58-99. Juva: WSOY, 1981.