Äänne

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Äänne on fonetiikassa ja fonologiassa käytetty termi, jolla määritellään ihmisen ääntöelimistön tuottama tietty ääni riippumatta sen mahdollisesta asemasta kielijärjestelmässä (vertaa foneemi). Ihmisen puhetta transkriboitaessa äänteet merkitään hakasulkeiden väliin; suomen kielen sanan "äänne" lausuma voidaan – puhujan ja transkribointijärjestelmän (tässä Kansainvälinen foneettinen aakkosto, IPA) mukaisesti – transkriboida esimerkiksi ['ʔæ:n:e].

Äänne on abstrakti kuvausyksikkö, jossa ei oteta huomioon sellaisia yksilötason piirteitä kuin puhujan sukupuoli tai terveydentila. Lisäksi äänteet ovat diskreettejä eli jatkumollisesta äänivirrasta erillistettyjä yksiköitä, joista on poistettu konkreettisessa ääntämisessä tyypillinen siirtymäinformaatio. Sama äänne voi näin ollen realisoitua käytännössä rajattomana määränä toisistaan poikkeavia äännöksiä, mutta on tarkoituksenmukaista kuvata nämä äännökset samana äänteenä. Äänteet ovat siis äännösjoukkoja kuten foneemitkin, äänteet on vain määritelty yksittäisistä kielijärjestelmistä riippumattomalla tavalla, foneemit sen sijaan kielikohtaisesti.

Äänteet luokitellaan tavallisimmin kahteen pääryhmään, vokaaleihin ja konsonantteihin.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]