Soinnillinen äänne

Kohteesta Wikipedia
(Ohjattu sivulta Soinnillinen)
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Soinnillinen äänne[1] syntyy, kun äänihuulet värähtelevät kurkunpäässä.[1][2] Vokaalit ovat luonnostaan soinnillisia, osalla konsonanteista on sekä soinnillinen että soinniton variantti. Suomessa on esimerkiksi dentaalinen klusiilipari t - d, joista t on soinniton ja d soinnillinen. Koska suomen murteissa ei ole soinnillisia klusiileja, ne ääntyvät perisuomalaisen suussa varsin soinnittomina.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Suomi, Kari: Johdatusta puheen akustiikkaan. Suomenkielinen oppikirja. Logopedian ja fonetiikan laitoksen julkaisuja 4. Oulu: Oulun yliopisto, 1990. ISBN 951-42-2922-3.
  • Wiik, Kalevi: Fonetiikan perusteet. Suomenkielinen oppikirja. Juva: WSOY kurssikirjat, 1981. ISBN 951-0-10324-1.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Wiik, s. 64–68.
  2. a b Suomi, s. 68–75.
Tämä kieliin tai kielitieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.