Puhe

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli kertoo puheen tuottamisesta ääntöelimistöllä. Puheesta julkisena esityksenä katso Puhe (esitys).

Puhe on ainoastaan ihmiselle ominainen keino tuottaa ja ilmaista kielellisiä viestejä käyttäen hyväksi ihmisäänen tuottamisen mahdollistavia anatomisia rakenteita.

Puheketju[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puheviestintäprosessissa eli puheketjussa voidaan erottaa viisi päävaihetta.

Puheketjun ensimäinen vaihe tapahtuu aivoissa. Puhujalla on aluksi jokin intentio eli tarkoitus sanoa jotain. Hän käsitteistää, eli hahmottaa sanoman merkitysrepresentaation, ja sitten kielentää sen, eli koodaa sen kielelliseen muotoon. Käsitteistämisessä ja kielentämisessä puhuja käyttää sisäistämäänsä tietoa kielijärjestelmästä, ja valitsee oikeat sanat ja rakenteet.[1]

Puheketjun toisessa vaiheessa puhuja lähettää lihaksiinsa hermostollisia toimintakäskyjä. Keuhkojen ilmavirta synnyttää painetta äänihuulten alle, jolloin äänihuulet avautuvat erilleen. Äänihuulista lähtee nieluun sekä suu- ja nenäonteloihin ilmavirran äkillinen purkaus eli pulssi, jonka jälkeen äänihuulet sulkeutuvat. Äänenkorkeuden määrää perusvärähtely: matalan miesäänen perusvärähtely on noin sata pulssia sekunnissa, korkea lapsen ääni 300 pulssia sekunnissa.[1]

Äänteet tuotetaan eli artikuloidaan pulssin antamasta energiasta nielun, suuontelon ja huuliston kokoa muuntelemalla, joka tapahtuu kielilihaksen, huulten ja kitapurjeen avulla.[1] Äänteet jaetaan konsonantteihin ja vokaaleihin.[2][3]

Puheketjun kolmannessa vaiheessa ääni etenee ilmassa ääniaaltoina eli akustisena puhesignaalina. Neljännessä vaiheessa ääniaalto saavuttaa kuulijan korvan, joka siirtää äänen hermoimpulsseina kuulohermoa pitkin aivojen kuulokeskukseen. Lopuksi sanoma tulkitaan eli dekoodataan aivoissa.[4]

Miesten ja naisten puheen eroja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Miesten ja naisten puhetta ihmisen aivot käsittelevät eri tavalla. Naisen puheen aivot käsittelevät musiikin kuuntelussa käytetyllä aivojen alueella. Sen sijaan miehen puheen aivot käsittelevät aivojen takaosassa, jossa puhetta pystyy kuvittelemaan. Tästä on käytetty sanontaa ”naisen ääni on ääntä, miehen ääni kieltä”.[5] Miehet kuuntelevat vähän naisen puhetta, sillä naisen puhe tuntuu menevän heiltä ohitse. Naisen korkeusvaihteluita sisältävän puheen kuuntelu myös vaatii enemmän aivoilta aktiivisuutta korkeusvaihteluiden aiheuttaman kompleksisuuden purkamiseen, mikä tarkoittaa että naisen puheen kuunteleminen on väsyttävämpää. Toisaalta naisen puhe kuullaan selvemmin. [6][7]

Radion historiassa miesten äänet ovat olleet suositumpia, koska naisen ääntä on ollut Bell Laboratoriesin mukaan ollut vaikeampi muuntaa sähkösignaaleiksi vuoden 1927 teknologialla ja naiset eivät ole kyenneet puhumaan persoonattomalla tavalla, vaan heillä on ollut persoonallinen tapa puhua. Radion historiassa on ajateltu, että naisen puheessa välittyy liian paljon emootiota voitonriemusta tai tapahtuneesta onnettomuudesta.[5] Naispuolisilla radiotoimittajilla on poikkeuksellisen matalat äänet, ja heidän kannustetaan kuulostavan enemmän miehiltä.[8]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Karlsson, Fred: Yleinen kielitiede. Helsinki: Gaudeamus, 2008 (1. painos 1998). ISBN 978-952-495-071-8.
  • Wiik, Kalevi: Fonetiikan perusteet. Suomenkielinen oppikirja. Helsinki: WSOY kurssikirjat, 1981. ISBN 951-0-10324-1.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Tämä kieliin tai kielitieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.