Soinniton äänne

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Soinniton äänne[1] on äänne, joka syntyy ilman, että äänihuulet värähtelevät kurkussa.[1][2] Ääni syntyy jossakin muussa kohdassa ääniväylää, esimerkiksi suussa tai huulilla: h, s, p. Yleensä soinnittomia ovat vain konsonantit, mutta esimerkiksi kuiskatessa myös vokaalit voivat olla soinnittomia.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Suomi, Kari: Johdatusta puheen akustiikkaan. Suomenkielinen oppikirja. Logopedian ja fonetiikan laitoksen julkaisuja 4. Oulu: Oulun yliopisto, 1990. ISBN 951-42-2922-3.
  • Wiik, Kalevi: Fonetiikan perusteet. Suomenkielinen oppikirja. Juva: WSOY kurssikirjat, 1981. ISBN 951-0-10324-1.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Wiik, s. 64–68.
  2. a b Suomi, s. 76–78.
Tämä kieliin tai kielitieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.