Suu

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ihmiset käyttävät suutaan erilaisiin tarkoituksiin.

Suu (lat. os) on aukko, jonka kautta eläin ottaa sisäänsä ravintoa. Se sijaitsee yleensä päässä, mutta ei aina; suu voi joillain eläimillä avautua suoraan mahaan. Suurimmalla osalla eläimistä on ruoansulatusjärjestelmä, joka kulkee suusta peräaukkoon. Muun muassa polttiaiseläimet kuitenkin poistavat, pyöriteltyään ruokaa vatsassaan tarpeeksi kauan, jätteensä suun kautta.

Monilla eläimillä on suussa erilaisia apuvälineitä ruoan pureskeluun, pitämiseen suussa tai myrkyn ruiskuttamiseen. Niveljalkaisilla nämä ovat suun ulkopuolisia muuttuneita jalkoja, selkärankaisilla taas suun sisäisiä elimiä kuten hampaita ja kieli.

Suun rakenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suun sagittaalinen poikkileikkauskuva

Nisäkkäillä suun aukkoa peittää poikkijuovaisesta lihaksesta muodostuneet huulet. Suuontelo on muodostunut kerrostuneesta keratinosoitumattomasta levyepiteelistä. Suuontelossa sijaitsevat hampaat, suulaki ja kieli.

Suun merkitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nisäkkäillä ruoansulatus alkaa jo suussa amylaasientsyymin erittyessä syljessä. Poikkeuksena ovat lihansyöjät, joilla mitkään sylkirauhaset eivät eritä amylaasia. Suuontelo toimii puhuessa nenäontelon ja sen sivuonteloiden kanssa kaikukammiona. Myös huulilla on tärkeä osa puheen tuottamisessa sekä lisäksi ilmeiden välittämisessä, juomisessa ja syömisessä. Lapsella on syntyessään imemisrefleksi, jolla se osaa vaistomaisesti imeä huulien avulla ravintoa.