Suu

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Suun sagittaalinen poikkileikkauskuva

Suu (lat. os) on suuonteloon johtava, esimerkiksi ihmisellä leukojen ja huulien rajoittama aukko. Suu voi viitata myös itse suuonteloon tai kuvainnollisesti sisäänmeno- tai ulostuloaukkoon kuten luolan suuhun tai joen suuhun.[1]

Suun kautta eläin ottaa sisäänsä ravintoa. Se sijaitsee yleensä päässä, mutta ei aina; suu voi joillain eläimillä avautua suoraan mahaan. Suurimmalla osalla eläimistä on ruoansulatusjärjestelmä, joka kulkee suusta peräaukkoon. Muun muassa polttiaiseläimet kuitenkin poistavat, pyöriteltyään ruokaa vatsassaan tarpeeksi kauan, jätteensä suun kautta.lähde?

Monilla eläimillä on suussa erilaisia apuvälineitä ruoan pureskeluun, pitämiseen suussa tai myrkyn ruiskuttamiseen. Niveljalkaisilla nämä ovat suun ulkopuolisia muuttuneita jalkoja, selkärankaisilla taas suun sisäisiä elimiä kuten hampaat ja kieli.

Suun rakenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nisäkkäillä suun aukkoa peittää poikkijuovaisesta lihaksesta muodostuneet huulet. Suuontelo on muodostunut kerrostuneesta keratinosoitumattomasta levyepiteelistä. Suuontelossa sijaitsevat hampaat, suulaki ja kieli.

Suun merkitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nisäkkäillä ruoansulatus alkaa jo suussa amylaasientsyymin erittyessä syljessä. Poikkeuksena ovat lihansyöjät, joilla mitkään sylkirauhaset eivät eritä amylaasia.

Ihmisellä suun tehtävä on ruoan sisäänoton, jauhamisen ja sulatuksen aloittamisen lisäksi puheen tuottaminen. Suun rakenneosia ovat ruokaa jauhavat hampaat, suuontelon täyttävä kieli, joka avulla ruokaa liikuttellaan ja maistetaan, ja suulaki, joka erottaa suuontelon nenäontelosta. Näiden rakenteiden avulla ihminen tuottaa erilaisia äänteitä säätelemällä ilman kulkua suun läpi.[2] Myös huulilla on tärkeä osa puheen tuottamisessa sekä ilmeiden välittämisessä, juomisessa ja syömisessä. Lapsella on syntyessään imemisrefleksi, jolla se osaa vaistomaisesti imeä huulien avulla ravintoa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kielitoimiston sanakirjan verkkoversio: suu. (Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja, 35.) Kotimaisten kielten keskus. ISSN 2323-3370.
  2. Mouth Encyclopædia Britannica. Viitattu 30.8.2017.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]