Nenäontelo

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Nenäontelo sivulta katsottuna.
Nenäontelo edestäpäin katsottuna. Kuvassa näkyvät myös ala- ja keskikuorikot (engl. inferior concha, middle concha), sekä poskiontelo (engl. maxillary sinus).

Nenäontelo (lat. cavum nasi) on parillinen sokkeloinen käytävä, joka ulottuu ulkonenästä nenänieluun. Edessä nenäontelo rajoittuu nenäontelon eteiseen, ylhäällä seulaluuhun, ja takana koana-aukkoihin. Sivuseinissä sijaitsevat parilliset ala-, keski- sekä yläkuorikot, jotka muodostavat väleihinsä ilmakäytäviä (ala-, keski- sekä yläkäytävät). Keskilinjassa nenän puolet erottaa toisistaan nenän väliseinä (lat. septum nasi), jonka etuosa on rustorakenteinen, takaosa luurakenteinen. Alhaalla nenäonteloa rajaa kova suulaki.

Kaikista nenän sivuonteloista on yhteys nenäonteloon. Poskiontelon ja otsaontelon tiehyet laskevat keskikäytässä sijaitsevaan hiatus semiluminaris nimiseen poukamaan. Seulalokeroiden tiehyet laskevat joko keski- tai yläkäytävään. Kitaontelon tiehyt laskee nenäontelon takaosaan. Kyynelkanava laskee alakäytävään.[1]

Pintarakenteensa puolesta nenäontelo jaetaan regio vestibularikseen, respiratoriaan sekä olfactoriaan. Vestibularis joka sijaitsee uloimpana on ihoa karvoineen ja talirauhasineen. Regio respiratorian pintasolukkona on värekarvallinen lieriöepiteeli. Regio olfactoria, joka käsittää n. 5 cm² nenäontelon katosta, on hajuepiteeliä.

Nenäontelon sairauksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä anatomiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
  1. Moore, Dalley, Agur: Introduction to Clinically Oriented Anatomy, s. 960. Baltimore: Lippincott Williams & Wilkins, 2014.