Nenän sivuontelo

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Nenän sivuontelot
1. Otsaontelot
2. Seulalokerot
3. Kitaluun ontelo
4. Poskiontelot

Nenän sivuontelot (lat. sinus paranasales) ovat pääkallon luiden sisällä sijaitsevia limakalvon verhoamia onteloita. Ne ovat ilmatäytteisiä ja niillä kaikilla on on anatominen yhteys nenäonteloon. Sivuonteloita ovat:

  • Poskiontelot (lat. sinus maxillaris) sijaitsevat yläleukaluussa silmien alapuolella, molemmin puolin nenäonteloa.
  • Otsaontelot (lat. sinus frontalis) sijaitsevat otsaluussa molemmin puolin.
  • Seulalokerot (lat. cellulae ethmoidales) sijaitsevat nenäontelon yläosassa seulaluussa ja niitä on useita.
  • Kitaluun ontelo (lat. sinus sphenoidalis) sijaitsee nenänielun takana kitaluussa.

Sivuontelot kehittyvät lapsuuden aikana; poskiontelot voivat tulehtua 3–5 vuoden iästä lähtien ja otsaontelot alkavat kehittyä kuuden vuoden iässä.[1]

Sivuonteloiden merkitys on kiistanalainen. Mahdollisesti niiden tarkoituksena on esimerkiksi keventää kasvojen luita, avustaa äänen resonoinnissa, tuottaa limaa nenän limakalvojen kosteutukseen, osallistua sisäänhengitysilman levittämiseen hajuepiteeliin ja tuottaa typpimonoksidia.[2]

Sarvellisilla märehtijöillä on poskiontelosta yhteys sarviulokkeeseen.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Jalanko H: Sivuontelotulehdus lapsella. Lääkärikirja Duodecim 2009. Haettu osoitteesta http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00318
  2. Kyung Shik Suh, Function of the Paranasal Sinuses. http://ws.ajou.ac.kr/~ent/new/case_topic/RHINODATA/FunctionPNS.htm
Tämä anatomiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.