Abessiivi

Abessiivi (vanhoissa suomen kieliopeissa vajanto, joidenkin kielten kieliopeissa myös karitiivi tai privatiivi) on sijamuoto, joka ilmaisee jonkin puuttumista.

Abessiivi uralilaisissa kielissä

Abessiivi saattaa palautua uralilaiseen kantakieleen saakka, ja se kuuluu edelleenkin useiden uralilaisten kielten sijajärjestelmään. Sen tehtävät ovat kautta kielikunnan hyvin samanlaiset.^[1] Sillä muodostetaan jonkin puuttumista ilmaisevia adverbiaaleja (esim. udmurtin mumytek-bubytek budyny ’kasvaa äidittä ja isättä’).^[2] Usein samalla suffiksilla muodostetaan verbeistä kielteisiä konverbejä eli ei-finiittisiä verbinmuotoja, jotka ilmaisevat jonkin toiminnan jäämistä tapahtumatta (esim. vuorimarin [ӛ]ške ӛštӛde, ńi-ma päšä-ät ak liält ’itse tekemättä (= jos ei itse tee) mikään työ ei tule tehdyksi’).^[3]

Suomi

Suomessa abessiivin pääte on vokaalisoinnun mukaan -tta tai -ttä. Murteissa pääte on laajalti yksinäis-t:llinen (rahata).^[4] Abessiivinpäätteen murteellinen variantti -ti esiintyy joissakin yleiskieleenkin vakiintuneissa adverbeissa: ääneti, iäti, huoleti, peräti, alati, alasti.^[5]

Vanhemmassa kirjakielessä ja suomen murteissa abessiivi (partitiivin ohella) esiintyy usein yhdessä ilman-preposition kanssa: ilman vaatteitta. Tätä käyttötapaa on nykysuomea normitettaessa 1800-luvun lopulta lähtien ruvettu pitämään virheellisenä.^[1]^[6]

Abessiivin käyttö on nykysuomessa suhteellisen tavallista kielteisissä konverbeissa (MA-infinitiivin abessiivimuoto): jää selvittämättä, yritin olla ajattelematta.^[7] Näistä muodoista monet ovat kivettyneet adverbeiksi: auttamatta, epäilemättä, huolimatta, kieltämättä, lakkaamatta, lukuun ottamatta, riippumatta, viipymättä, vääjäämättä, äkkiarvaamatta, puhumatta(kaan).^[8]

Kiteytyneiden ilmausten (pitemmittä puheitta, muitta mutkitta) lisäksi nykysuomen abessiivimuotoisten nominien käytössä voidaan erottaa kuusi tavallista merkitystyyppiä:^[9]

tunnesana-abessiivit (huoletta, surutta);
syyabessiivit (syyttä, aiheetta, perusteetta);
korvaukseen viittaavat abessiivit (maksutta, veloituksetta);
sujuvuusabessiivit (vaivatta, moitteetta);
selviytymisabessiivit (vahingoitta, naarmuitta);
vahvikeabessiivit (varauksetta, poikkeuksetta, kiistatta).

Abessiivi mainitaan kieliopeissa ja oppikirjoissa usein ”vajaakäyttöisenä”, ”harvinaistuvana” tai ”marginaalisena” sijana. Laajempien kieliaineistojen pohjalta tehty tutkimus osoittaa kuitenkin, että abessiivi on nykysuomessa vähemmän yleinen mutta silti elinvoimainen sijamuoto, jolla on yhä kaikki suomen kielen sijamuotojen olennaiset ominaisuudet.^[1]

Viro

Virossa abessiivin (vir. ilmaütlev) pääte on -ta. Toisin kuin suomen yleiskielessä, virossa abessiivia voidaan käyttää sekä yhdessä preposition ilma ’ilman’ kanssa että ilman: Jüri sõi (ilma) isuta ’Jüri söi ilman ruokahalua, haluttomasti’. Toisin kuin suomessa, viron abessiivia voidaan käyttää myös attribuuttien sijana samoin kuin karitiivisia adjektiivijohdoksia, ja näiden välillä voi olla merkitysero: abessiivi-ilmaus sabata ahv (”hännättä apina”) tarkoittaa ’apinaa, joka on jostain syystä menettänyt häntänsä’, karitiiviadjektiivi-ilmaus sabatu ahv (’hännätön apina’) viittaa apinaan tai apinalajiin, jolla ei alun alkaenkaan ole ollut häntää.^[10]

Saamelaiskielet

Kantasaamessa on ollut *-ptāke̮k-päätteinen abessiivisija, joka ei kaikissa nykyisissä saamelaiskielissä ole enää elävässä käytössä. Pohjoissaamessa alkuperäinen abessiivisijan pääte on irronnut ja itsenäistynyt postpositioksi haga ’ilman’.^[11]

Mordvalaiskielet

Mordvalaiskielten abessiivin pääte (ersän -(v)tomo tai -(v)ťeme vokaalisoinnusta riippuen, mokšan -ftəma) toimii myös karitiiviadjektiivien johtimena.^[12] Esimerkkejä ersästä:

lovtomo ’ilman lunta, lumeton’
pevťeme ’ilman loppua, loputon’
tońťemeť ’ilman sinua’.

Mari

Vuorimarissa (mutta ei niittymarissa) esiintyy abessiivisija, jota perinteisesti kieliopeissa nimitetään karitiiviksi. Sen pääte on -de tai -te, esim. roβotade ӛläš ak li ’ilman työtä ei voi elää’.^[13]

Permiläiset kielet

Permiläisten kielten abessiivin (kieliopeissa usein: karitiivi) pääte on komissa -tög, udmurtissa -tek. Se saattaa olla sukua itämerensuomalaisten kielten, saamen ja marin vastaaville päätteille.^[14]

Ugrilaiset kielet

Useimmissa ugrilaisen ryhmän kielissä ei ole varsinaista abessiivisijaa tai sen asema on epäselvä. Pohjoismansin -tāl- tai itämansin -tal-suffiksia, jolla muodostetaan karitiiviadjektiiveja, voidaan käyttää myös adverbiaaleja muodostamaan abessiivin tapaan, esim. itämansin tētal ’ruoaton; ruoatta’; pohjoismansin tōr pintāl ul minen ’huivia (päähän) panematta (”panematon”) älä mene (ulos)!’.^[15]^[16] Unkarissa ei ole abessiivisijaa, mutta sitä vastaavia adverbiaaleja muodostetaan karitiivijohdoksista essiivi-modaalin suffiksilla -ul/-ül, esim. sótlan ’suolaton’ → sótlanul ’suolatta’.^[17]

Itähantin kielessä abessiivisija esiintyy. Sen pääte on -ɬəɣ, esim. ɐːŋki-ɬəɣ ’äidittä’.^[18]

Abessiiveja muissa kielissä

Nimitystä abessiivi käytetään erityisesti uralilaisten kielten kieliopeissa. Muissa kielissä vastaavanlaisia sijoja nimitetään esimerkiksi karitiiveiksi (mm. papualaisessa kâten kielessä), privatiiveiksi (esim. tšuktšissa), antikomitatiiveiksi (samoin tšuktšissa) tai deprivatiiveiksi (esim. australialaisessa gooniyandin kielessä).^[19]

Lähteet

↑ ^a ^b ^c Jussi Ylikoski: Abessiivin apologia. Puhe ja kieli, 20.8.2021, nro 2, s. 139–157. doi:10.23997/pk.110924 ISSN 2342-7213 Artikkelin verkkoversio. (suomeksi)
↑ Bartens, Raija: Permiläisten kielten rakenne ja kehitys, s. 102–103. Suomalais-Ugrilainen Seura, 2000. ISBN 952-5150-55-0 Teoksen verkkoversio.
↑ Miestamo, Matti: ”Negation and negatives”, The Oxford Guide to the Uralic Languages, s. 924–935. Oxford University Press, 2022. doi:10.1093/oso/9780198767664.003.0047 ISBN 9780198767664
↑ VISK - § 82 Vaihtelemattomat ja vain vokaalisoitua noudattavat päätteet scripta.kotus.fi. Viitattu 16.5.2025.
↑ VISK - § 395 ti- ja i-loppuiset adverbit: kaiketi, ohi scripta.kotus.fi. Viitattu 16.5.2025.
↑ Arja Hamari: Tutkimus suomen abessiivista. Virittäjä, 20.12.2011, nro 4. ISSN 2242-8828 Artikkelin verkkoversio. (suomeksi)
↑ VISK - § 1262 Rahatta, vaivatta, ajattelematta scripta.kotus.fi. Viitattu 16.5.2025.
↑ VISK - § 390 Adverbeiksi kivettyneitä infiniittisiä muotoja scripta.kotus.fi. Viitattu 16.5.2025.
↑ Pidemmittä puheitta – abessiivi Kielikello. 24.11.2017. Viitattu 16.5.2025.
↑ Mati Erelt, Tiiu Erelt, Kristiina Ross: Eesti keele käsiraamat, s. 222. Tallinn: Eesti Keele Instituut : [Eesti Keele Sihtasutus], 2020. ISBN 978-9949-684-33-5
↑ Eino Koponen: ”Saami: General introduction”, The Oxford Guide to the Uralic Languages, s. 103–112. Oxford University Press, 24.3.2022. ISBN 978-0-19-876766-4 Teoksen verkkoversio Viitattu 16.5.2025. (englanniksi)
↑ Hamari, Arja & Ajanki, Rigina: ”Mordvin (Erzya and Moksha)”, The Oxford Guide to the Uralic Languages, s. 392–431. Oxford University Press, 2022. doi:10.1093/oso/9780198767664.003.0023 ISBN 9780198767664
↑ Sirkka Saarinen: ”Mari”, The Oxford Guide to the Uralic Languages, s. 432–470. Oxford University Press, 24.3.2022. ISBN 978-0-19-876766-4 Teoksen verkkoversio Viitattu 6.6.2025. (englanniksi)
↑ Raija Bartens: Permiläisten kielten rakenne ja kehitys, s. 84. Helsinki: Suomalais-ugrilainen Seura, 2000. ISBN 978-952-5150-55-1 Teoksen verkkoversio Viitattu 6.6.2025.
↑ Marianne Bakró-Nagy, Katalin Sipőcz, Elena Skribnik: ”North Mansi”, The Oxford Guide to the Uralic Languages, s. 537–564. Oxford University PressOxford, 24.3.2022. ISBN 978-0-19-876766-4 Teoksen verkkoversio Viitattu 6.6.2025. (englanniksi)
↑ Ulla-Maija Forsberg: ”East Mansi”, The Oxford Guide to the Uralic Languages, s. 565–581. Oxford University PressOxford, 24.3.2022. ISBN 978-0-19-876766-4 Teoksen verkkoversio Viitattu 6.6.2025. (englanniksi)
↑ É. Kiss, Katalin & Siptár, Péter & Kiefer, Ferenc: Új magyar nyelvtan, s. 174. Osiris, 2003. Teoksen verkkoversio.
↑ Zsófia Schön, Katalin Gugán: ”East Khanty”, The Oxford Guide to the Uralic Languages, s. 608–635. Oxford University Press, 24.3.2022. ISBN 978-0-19-876766-4 Teoksen verkkoversio Viitattu 6.6.2025. (englanniksi)
↑ Martin Haspelmath: ”Terminology of Case”, The Oxford Handbook of Case, s. 505–517. Oxford University Press, 18.9.2012. ISBN 978-0-19-920647-6 Teoksen verkkoversio Viitattu 6.6.2025. (englanniksi)

[:0-1] Jussi Ylikoski: Abessiivin apologia. Puhe ja kieli, 20.8.2021, nro 2, s. 139–157. doi:10.23997/pk.110924 ISSN 2342-7213 Artikkelin verkkoversio. (suomeksi)

[2] Bartens, Raija: Permiläisten kielten rakenne ja kehitys, s. 102–103. Suomalais-Ugrilainen Seura, 2000. ISBN 952-5150-55-0 Teoksen verkkoversio.

[3] Miestamo, Matti: ”Negation and negatives”, The Oxford Guide to the Uralic Languages, s. 924–935. Oxford University Press, 2022. doi:10.1093/oso/9780198767664.003.0047 ISBN 9780198767664

[4] VISK - § 82 Vaihtelemattomat ja vain vokaalisoitua noudattavat päätteet scripta.kotus.fi. Viitattu 16.5.2025.

[5] VISK - § 395 ti- ja i-loppuiset adverbit: kaiketi, ohi scripta.kotus.fi. Viitattu 16.5.2025.

[6] Arja Hamari: Tutkimus suomen abessiivista. Virittäjä, 20.12.2011, nro 4. ISSN 2242-8828 Artikkelin verkkoversio. (suomeksi)

[7] VISK - § 1262 Rahatta, vaivatta, ajattelematta scripta.kotus.fi. Viitattu 16.5.2025.

[8] VISK - § 390 Adverbeiksi kivettyneitä infiniittisiä muotoja scripta.kotus.fi. Viitattu 16.5.2025.

[9] Pidemmittä puheitta – abessiivi Kielikello. 24.11.2017. Viitattu 16.5.2025.

[10] Mati Erelt, Tiiu Erelt, Kristiina Ross: Eesti keele käsiraamat, s. 222. Tallinn: Eesti Keele Instituut : [Eesti Keele Sihtasutus], 2020. ISBN 978-9949-684-33-5

[11] Eino Koponen: ”Saami: General introduction”, The Oxford Guide to the Uralic Languages, s. 103–112. Oxford University Press, 24.3.2022. ISBN 978-0-19-876766-4 Teoksen verkkoversio Viitattu 16.5.2025. (englanniksi)

[12] Hamari, Arja & Ajanki, Rigina: ”Mordvin (Erzya and Moksha)”, The Oxford Guide to the Uralic Languages, s. 392–431. Oxford University Press, 2022. doi:10.1093/oso/9780198767664.003.0023 ISBN 9780198767664

[13] Sirkka Saarinen: ”Mari”, The Oxford Guide to the Uralic Languages, s. 432–470. Oxford University Press, 24.3.2022. ISBN 978-0-19-876766-4 Teoksen verkkoversio Viitattu 6.6.2025. (englanniksi)

[14] Raija Bartens: Permiläisten kielten rakenne ja kehitys, s. 84. Helsinki: Suomalais-ugrilainen Seura, 2000. ISBN 978-952-5150-55-1 Teoksen verkkoversio Viitattu 6.6.2025.

[15] Marianne Bakró-Nagy, Katalin Sipőcz, Elena Skribnik: ”North Mansi”, The Oxford Guide to the Uralic Languages, s. 537–564. Oxford University PressOxford, 24.3.2022. ISBN 978-0-19-876766-4 Teoksen verkkoversio Viitattu 6.6.2025. (englanniksi)

[16] Ulla-Maija Forsberg: ”East Mansi”, The Oxford Guide to the Uralic Languages, s. 565–581. Oxford University PressOxford, 24.3.2022. ISBN 978-0-19-876766-4 Teoksen verkkoversio Viitattu 6.6.2025. (englanniksi)

[17] É. Kiss, Katalin & Siptár, Péter & Kiefer, Ferenc: Új magyar nyelvtan, s. 174. Osiris, 2003. Teoksen verkkoversio.

[18] Zsófia Schön, Katalin Gugán: ”East Khanty”, The Oxford Guide to the Uralic Languages, s. 608–635. Oxford University Press, 24.3.2022. ISBN 978-0-19-876766-4 Teoksen verkkoversio Viitattu 6.6.2025. (englanniksi)

[19] Martin Haspelmath: ”Terminology of Case”, The Oxford Handbook of Case, s. 505–517. Oxford University Press, 18.9.2012. ISBN 978-0-19-920647-6 Teoksen verkkoversio Viitattu 6.6.2025. (englanniksi)

[1]

[2]

[3]

[4]

[5]

[6]

[7]

[8]

[9]

[10]

[11]

[12]

[13]

[14]

[15]

[16]

[17]

[18]

[19]