Vokatiivi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Vokatiivi on sijamuoto, joka ilmaisee substantiivin olevan se, jolle puhe kohdistetaan.

Vokatiivia käytetään ainakin latinassa, sanskritissa, muinaiskreikassa, sekä useissa slaavilaisissa ja kelttiläisissä kielissä, mutta ei suomen kielessä.

Joitakin vokatiivisia ilmaisuja:

  • Opettaja, tiedän vastauksen!”
  • Äiti, mitä meillä on ruokana?”
  • ”Sinuna, Petteri, en uskoisi moista puhetta.”
  • Hyvät naiset ja herrat!
  • ”Oi Jumalani, miksi minut hylkäsit?”
  • Isä meidän, joka olet taivaissa...”

Romaaniset kielet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Latinassa vokatiivi on useimmiten nominatiivin näköinen. Kuitenkin toisen deklinaation us-päätteisillä maskuliineilla se päättyy e-kirjaimeen. Esimerkiksi:

Romaanisista kielistä myös romaniassa on vokatiivisijamuoto. Romaniassa feminiinin vokatiivin pääte on yleensä -o, ja maskuliinissa ja neutrissa -e. Monikossa pääte on -lor.

  • "doamnelor şi domnilor!" – Hyvät naiset ja herrat!

Slaavilaiset kielet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vokatiivi on käytössä mm. puolassa, tšekissä, serbokroatiassa, bulgariassa ja ukrainassa, mutta slovakista se katsotaan kadonneeksi.

Puolassa ja tšekissä vokatiivi on yleisemmin feminiinissä -o-päätteinen ja maskuliinissa -e-päätteinen. Joissain taivutusluokissa on kuitenkin -u-pääte. Neutreilla ja monikolla vokatiivi ei eroa nominatiivista.

Venäjässä ei ole vokatiivia, mutta sitä käytetään sanojen Бог (Jumala) ja Господь (Herra) yhteydessä ja jossain raamatunlainauksissa kirkkoslaavin vaikutuksesta.

  • Боже мой! (Bozhe moĭ) – Jumalani!
Tämä kieliin tai kielitieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.