Substantiivi
Substantiivit (vanhoissa suomen kieliopeissa myös: ”nimisanat”) ovat yksi kielten sanaluokista. Suomalaisessa kielioppiperinteessä substantiivit on tapana kuvata yhtenä nominien alaryhmänä.[1]
Substantiivin määritelmä ja merkitys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tavallisen oppikirjaselityksen mukaan substantiivit viittaavat joko konkreettisiin tai abstraktisiin olioihin. ”Olion” määritteleminen on kuitenkin ongelmallista, joten substantiivi on kielitieteessä helpompi määritellä taivutuksen ja lauseopillisen käyttäytymisen perusteella.[2] Merkityksen perusteella substantiivit voidaan jakaa yleisnimiin (appellatiivit), jotka ilmaisevat olion luokkaa (esim. talo, tyttö, puhelin, vesi, mäki, kauneus, ajatus, syöminen), ja erisnimiin (proprit), jotka identifioivat yhden tietyn olion (esim. Maija, Maija Virtanen, Kiasma, Porvoo).[3]
Substantiivin taivutus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Useissa kielissä substantiivit taipuvat luvussa ja sijassa. Suomessa ja monissa muissakin kielissä (kuten useimmissa uralilaisissa kielissä) substantiiviin voi liittyä possessiivisuffiksi: kirjani, hänen juoksemisensa. Useissa kielissä substantiivien taivutukseen ja käyttäytymiseen vaikuttavia kategorioita ovat suku sekä jaollisuus tai jaottomuus. Jaollisia ovat laskettavissa olevien yksittäisten olioiden nimitykset, kuten kynä, tyttö, astiasto, häät. Jaottomia ovat ns. ainesanat (esim. vesi, liha, metalli) sekä abstraktisubstantiivit (esim. rakkaus, musiikki, juokseminen).[2][3][4][5] Substantiivilausekkeen määräisyyttä voidaan joissakin kielissä merkitä artikkelilla.[6]
Joissakin kielissä substantiivit voivat tietyin ehdoin taipua myös verbin taivutuskategorioissa. Esimerkiksi mordvalaiskielissä nominaalipredikaatti (predikatiivi) ei yhdisty subjektiin ’olla’-verbin avulla vaan voi itse saada persoonan ja aikamuodon suffiksit, esim. ersämordvan tarkaś bolota-l’ ’se paikka oli suota’, mońtś jovks-an ’minä itse olen satu’, kudoso-tanok ’olemme kotona’ (vrt. bolota ’suo’, jovks ’satu’, kudoso ’kotona, talossa’).[7]
Substantiivi lauseessa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Substantiivi muodostaa substantiivilausekkeen (kielitieteellisissä teksteissä usein NP, engl. noun phrase) joko yksin tai erityyppisten laajennustensa kanssa. Laajennuksia voivat olla esimerkiksi pronomini (tässä talossa) tai adjektiivilauseke (hyvin mukavassa talossa), substantiivilauseke (tytön kirja, usko huomiseen), adverbi- tai adpositiolauseke (konsertti eilen, kunnioitus elämää kohtaan), infinitiivilauseke (halu muuttaa ulkomaille) sekä lause (ajatus että voisin myöhästyä).[8]
Suomessa ja useissa muissakin kielissä substantiivilauseke voi toimia lauseessa
- subjektina (tämä viimeinen ehdotus tuntuu vähän oudolta),
- objektina (tuo lupaava 16-vuotias löi laudalta kaikki muut osallistujat),
- predikatiivina (hän on aikamoinen sankari),
- adverbiaalina (he asuvat hyvin mukavassa talossa),
- substantiivin määritteenä (tämän tytön kirja),
- adposition (läpi harmaan kiven, talon takana) tai lukusanan (kolme miestä) täydennyksenä.[8]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Kielitiede:nomini – Tieteen termipankki tieteentermipankki.fi. Viitattu 4.11.2025.
- ↑ a b David Crystal: A dictionary of linguistics and phonetics, s. 333–334. Malden, MA ; Oxford: Blackwell, 2008. ISBN 978-1-4051-5296-9
- ↑ a b Kielitiede:substantiivi – Tieteen termipankki tieteentermipankki.fi. Viitattu 4.11.2025.
- ↑ VISK - § 554 Jaottomat substantiivit: kynä, tyttö, astiasto, häät scripta.kotus.fi. Arkistoitu 16.1.2025. Viitattu 4.11.2025.
- ↑ VISK - § 555 Jaolliset substantiivit: vesi, musiikki, rakkaus, juokseminen scripta.kotus.fi. Arkistoitu 16.1.2025. Viitattu 4.11.2025.
- ↑ Kielitiede:artikkeli – Tieteen termipankki tieteentermipankki.fi. Viitattu 4.11.2025.
- ↑ Raija Bartens: Mordvalaiskielten rakenne ja kehitys, s. 169–170. Helsinki: Suomalais-ugrilainen seura, 1999. ISBN 978-952-5150-22-3 Teoksen verkkoversio Viitattu 4.11.2025.
- ↑ a b Kielitiede:substantiivilauseke – Tieteen termipankki tieteentermipankki.fi. Viitattu 4.11.2025.