Erisnimi
Erisnimi eli propri[1] on substantiivi, jolla yksilöidään jokin kohde erotukseksi muista vastaavaan luokkaan tai lajiin kuuluvista jäsenistä.[2]
Erisnimen määritelmästä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Erisnimet ovat yksiviitteisiä eli niillä on vain yksi tarkoite (kielenulkoinen kohde, johon ne viittaavat). Joskus erisnimen ja yleisnimen välinen raja ei ole selvä. Ilmauksen tehtävästä käy kuitenkin useimmiten ilmi, onko kyseessä erisnimi vai yleisnimi. Esimerkiksi lause ”Hän on oikea einstein.” ei yksilöi henkilöä vaan luokittelee hänet Albert Einsteinin kaltaiseksi neroksi, joten ”einstein” on tässä katsottava yleisnimeksi.[3] Erisnimen määritelmä voi myös riippua kielestä ja kielioppiperinteestä: esimerkiksi saksalaisessa tutkimusperinteessä kielten ja kansallisuuksien nimiä on pidetty erisniminä.[4] Tyypillisiä erisnimiä ovat paikan- ja henkilönnimet[5] sekä tuotemerkit.[6]
Erisnimien oikeinkirjoitus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alkukirjain
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Erisnimet kirjoitetaan useissa aakkoskirjoitusta (kuten latinalaisia, kreikkalaisia tai kyrillisiä aakkosia) käyttävissä kielissä lähtökohtaisesti isolla alkukirjaimella. Tämä käytäntö on useissa Euroopan kielissä kehittynyt vähitellen: alkuaan isolla alkukirjaimella kirjoitettiin ylipäätään tärkeinä pidetyt sanat, etenkin substantiivit. Tämän perinteen pohjalta saksan kielessä edelleenkin kirjoitetaan kaikki substantiivit isolla alkukirjaimella, ja tanskan kielessä noudatettiin samaa periaatetta vuoden 1948 oikeinkirjoitusuudistukseen saakka. Muidenkin kielten kesken on ison alkukirjaimen käytössä eroja. Etenkin monia sellaisia sanatyyppejä, joita voidaan pitää eris- ja yleisnimien rajatapauksina, kirjoitetaan esimerkiksi suomessa tai ruotsissa pienellä mutta englannissa isolla alkukirjaimella. Tällaisia ovat esimerkiksi maiden tai paikkakuntien nimiin liittyvät kielten, kansojen tai asukkaiden nimitykset, samoin kuukausien, viikonpäivien tai juhlapäivien nimet.[7]
Suomen kielessä erisnimiksi luettavat sanat kirjoitetaan isolla alkukirjaimella. Poikkeuksia ovat muun muassa julkishallinnon sekä valtion liikelaitosten nimet, joista osa kirjoitetaan isolla ja osa pienellä alkukirjaimella[8] (esimerkkejä: valtiovarainministeriö, arvonimilautakunta, Finanssivalvonta, Kansallisarkisto, keskusrikospoliisi, Kotimaisten kielten keskus, Puolustusvoimat, suojelupoliisi, Säteilyturvakeskus, tekijänoikeusneuvosto, Tulli, ylioppilastutkintolautakunta).[9]
Puolueiden nimet kirjoitetaan isolla vain, jos kyseessä on virallinen, puoluerekisteriin merkitty nimi (Vihreä liitto, Suomen Keskusta). Niin sanotut käyttönimet kirjoitetaan pienellä (kokoomus, keskusta, vihreät).[10] Samoin tehdään, kun erilaisiin järjestöihin viitataan jäsenyyttä osoittavilla epävirallisilla nimillä (leijonat, martat, rotarit).
Suomen kielessä kielten ja kansalaisuuksien nimet kirjoitetaan pienellä. Valtiohallintoon luetaan myös ulkomaisten maiden parlamentit (duuma, knesset). Ajanjaksojen, tyylikausien ja sotien nimet kirjoitetaan pienellä (empire, barokki, talvisota), samoin erilaisten juhlapäivien ja vastaavien nimet (joulu, halloween, jom kippur, ramadan, lucianpäivä, mutta Lucian päivä). Uskontojen nimet kirjoitetaan pienellä, mutta jumalien isolla (islam, Jahve). Tuotemerkkien epäviralliset nimet voidaan kirjoittaa isolla tai pienellä (Mersu ~ mersu, Sitikka ~ sitikka).[11]
Erisnimi yhdyssanassa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomen kielessä erisnimi ja sitä määrittävä substantiivi muodostavat yhdyssanan, jonka osat nykyisen normin mukaan erotetaan toisistaan yhdysmerkillä, esim. Paavo-setä, Unix-tietokone, natsi-Saksa, New Yorkin -matka.[12][13]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Ainiala, Terhi & Saarelma, Minna & Sjöblom, Paula: Nimistötutkimuksen perusteet. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2008. ISBN 978-951-746-992-0
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Hakusana ’propri’ Kielitoimiston sanakirja. Viitattu 11.5.2021.
- ↑ erisnimi Kotimaisten kielten tutkimuskeskus. Viitattu 29.12.2007.
- ↑ Ainiala, Saarelma & Sjöblom 2008, s. 13–14.
- ↑ Ainiala, Saarelma & Sjöblom 2008, s. 25–26.
- ↑ Ainiala, Saarelma & Sjöblom 2008, s. 23.
- ↑ Kolster Oy: Tavaramerkkien suojaus. Viitattu 1.11.2020.
- ↑ Alkukirjain meillä ja muualla Kielikello. 31.12.2002. Viitattu 8.6.2026.
- ↑ Kirjoittajan ABC-kortti. Erisnimet Oulun yliopiston kielikeskus. Viitattu 16.9.2011.
- ↑ http://www.kotus.fi/kielenhuolto/suomen_kielen_huolto/ohjeita_ja_suosituksia/lisaa_ohjeita/valtion_keskushallinnon_virastojen_ja_laitosten_nimet_ja_lyhenteet (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ http://www.kotus.fi/kielenhuolto/suomen_kielen_huolto/suomen_kielen_lautakunta/suosituksia/puolueiden_nimet_iso_vai_pieni_alkukirjain (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ http://www.kotus.fi/kielenhuolto/suomen_kielen_huolto/ohjeita_ja_suosituksia/lisaa_ohjeita/alkukirjain (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Hakulinen, Auli ym.: § 401 Yhdysviivan käytöstä Iso suomen kielioppi. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus. Viitattu 8.6.2026.
- ↑ Aineistoa suomen kielestä. Kielipoliisi pamputtaa Unix tietokonetta Korpela, J. Viitattu 16.9.2011.
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Parantainen, Jari: Tuotteistajan nimiopas. Helsinki: Talentum, 2007. ISBN 978-952-14-1250-9
- Mikkonen, Pirjo & Salonen, Minna & Manni-Lindqvist, Tiina (toim.): Kielitoimiston nimiopas. (Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 148) Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2008. ISBN 978-952-5446-29-6
- Paikkala, Sirkka (päätoim.): Suomalainen paikannimikirja. (Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 146) Helsinki: Karttakeskus: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2007. ISBN 978-951-593-976-0
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Cumming, Sam: Names The Stanford Encyclopedia of Philosophy. The Metaphysics Research Lab. Stanford University. (englanniksi)