Erisnimien deskriptioteoria

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Erisnimien deskriptioteoria on kielifilosofinen teoria, jonka mukaan erisnimet viittaavat olioihin niiden deskriptiivisen eli kuvailevan sisällön määräämällä tavalla. Erisnimet ovat määrättyjen kuvausten lyhenteitä, ja niiden merkitys joko on määrätty kuvaus tai sama kuin jollain määrätyllä kuvauksella. Määrätty kuvaus antaa välttämättömät ja riittävät ehdot sille, mihin erisnimi viittaa.[1]

Teorian mukaan siis erisnimien merkitykset (semanttinen sisältö) ovat identtisiä niiden kuvausten kanssa, jotka nimien käyttäjät niihin liittävät, kun taas niiden viittaamisen kohteena ovat ne oliot, jotka vastaavat näitä kuvauksia.

Erisnimien deskriptioteoria on Bertrand Russellin kehittämä. Se on läheistä sukua Gottlob Fregen mielen ja merkityksen teorialle. 1970-luvulla deskriptioteoriaa kohtaan suuntautui kritiikkiä kausaalisen merkitysteorian kannattajien, kuten Saul Kripken ja Hilary Putnamin, taholta. Se on kuitenkin kokenut uuden heräämisen niin kutsutun kaksiulotteisen semantiikan muodossa. Tämä suuntaus näkyy muun muassa David Chalmersin teorioissa.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Korte, Tapio: Filosofian keskeistä terminologiaa Viitattu 28. tammikuuta 2008.
Tämä filosofiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.