Puolue

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Poliittinen puolue eli puolue on järjestö tai järjestökokonaisuus, jonka pääasiallisena toiminta-ajatuksena on yhteiskunnan kehittäminen jäsenten haluamaan suuntaan, joka yleensä on suunnilleen yhteinen ja samansuuntainen.lähde? Klassisen määritelmän mukaan puolue on ryhmä henkilöitä, jotka ovat liittyneet yhteen edistääkseen kansakunnan etuja sellaisen periaatteen mukaan, josta he kaikki ovat yhtä mieltä.[1] Yhden määritelmän mukaan puolue on organisoitunut mielipide.

Useimmat puolueet toimivat edustuksellisessa demokratiassa pelisääntöjen mukaan, eli pyrkivät vaikuttamaan yhteiskunnan kehitykseen vaaleissa valittujen edustajien, kuten kansanedustajien ja kunnanvaltuutettujen kautta, ja noudattavat sisäisessä päätöksenteossaan puolueen jäsenten kesken jäsendemokratiaa.lähde?

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puolueryhmät muodostuivat 1700-luvulla Euroopassa kansallisuusajattelun aikaan. Vuonna 1770 Edmund Burke esitti teoreettisen perustan puolueille. Puolue oli alusta lähtien osa kansaa, mutta siitä huolimatta se pantiin palvelemaan koko kokonaisuuden etua.[1]

1900-luvulla puolue käsitettiin toisin: yhteiskuntien jakautuessa antagonistisiin intressiryhmiin puolueet edustivat politiikassa kannattajien aineellisia ja aatteellisia etuja ja pyrkivät sitä varten saamaan käyttöönsä poliittista valtaa. Eturyhmäaikakaudella puolueet alkoivat saavuttaa kansalaisten yleistyvää ymmärrystä ja hyväksymistä.[1]

1960-luvulta lähtien puolueiden tehtävää ja tavoitteita on virallistettu ja asemaa vahvistettu. Muuttuneet toimintatavat ovat nostaneet kriittisiä asenteita puolueita kohtaan.[1]

Puoluejärjestelmän arvostelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkuaikoina puolueiden pelättiin hajottavan kansakuntaa, niimpä puolueet katsottiin vaaraksi orastavalle demokratialle. Valistusfilosofi Jean-Jacques Rousseau vaati puolueita pois kansan ja valtiovallan välistä ja kansaa suoraan hallitsemaan. Myös George Washington varoitti vuonna 1796 äänestäjien jakamisesta ryhmiin ja puolueisiin, koska niiden kunnianhimoiset johtajat vievät vallan kansalta. Vuonna 1890 Sakari Topelius kirjoitti puolueiden olevan "vapauden ja hirmuvaltiuden äpärälapsia", joita kiinnostaa ainostaan vallan saavuttaminen ja säilyttäminen.[1]

Puolueiden olemassaoloa on puolustanut yhteiskuntafilosofi Edmund Burke, joka piti puolueita demokratialle välttämättömänä komponenttina.[1]

Puoluejärjestelmän historia Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomalainen puoluejärjestelmä syntyi 1800-luvun jälkipuoliskolla. Suomalaiseen puoluelaitokseen syntyyn vaikuttivat suuret ismit Euroopan keskuksissa, sivistys- ja talouselämän kehitys sekä edustuslaitoksen toiminta ja demokraattisten toimintamuotojen herääminen. Välittömiä liikkeelle laittavia voimia olivat: 1. kielisuhteet, 2. konflikti Venäjän keisarikunnan kanssa sekä 3. muutokset väestön sosiaalirakenteessa.[2] Poliittisen kilpailun kiristyminen, äänioikeutetun joukon kasvu ja valmistautuminen vaalikampanjaan pakotti puolueet luomaan kiinteämpiä organisaatioita ja pyrkimään näiden puolueiden toiminnassa säännöllisiin muotoihin.[3]

Puoluejärjestelmät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Puoluejärjestelmä

Puoluejärjestelmä koostuu kaikista demokraattisen valtion hallitsemiseen osallistuvista puolueista yhdessä. Puoluejärjestelmät eroavat muun muassa puolueiden määrän, valta- ja liittolaissuhteiden sekä idologisen kirjon laajuuden mukaan. Erään jaottelun mukaan puoluejärjestelmiä ovat:[4]

Jokaista puoluejärjestelmää voidaan lisäksi arvioida sen sirpaloitumisen, polarisoitumisen ja vakiintuneisuuden mukaan.[4]

Puoluetoiminta maailmanlaajuisesti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luonteeltaan kansainväliset puoluetyypit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Osa puolueista on luonteeltaan kansainvälisiä, samantapaisia päämääriä ajavia. Esimerkkeinä puolueista, joita on useissa eri maissa, voitaneen mainita liberaalit puolueet, konservatiiviset puolueet, työväenpuolueet (mukaan lukien sosialistiset puolueet ja kommunistiset puolueet), ympäristöpuolueet, uskonnolliset puolueet ja nationalistiset puolueet.

Puoluejaottelu EU:ssa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Euroopan unionissa päätöksenteossa Euroopan parlamentin eurokansanedustajat eli MEP:it jakaantuvat eri parlamenttiryhmiin maakohtaisen puolueen päättämän liittouman eli europuolueen mukaisesti.

Euroopan parlamentin puolueryhmät lueteltuna vasemmistosta oikeistoon:

  • GUE/NGL, Euroopan yhdistynyt vasemmisto / Pohjoismainen vihreä vasemmisto
  • S&D, Euroopan parlamentin sosialistien ja demokraattien ryhmä
  • Greens/EFA, Vihreät / Euroopan vapaa allianssi -ryhmä
  • ALDE, Euroopan liberaalidemokraattien ryhmä
  • EPP, Euroopan kansanpuolueen ryhmä
  • ECR, Euroopan konservatiivit ja uudistusmieliset
  • ID, Identiteetti ja Demokratia

Lisäksi osa edustajista ei kuulu mihinkään euroopan parlamentin puolueryhmään.

Puoluetoiminta Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puolue määritellään oikeusministeriön määritelmän mukaisesti puoluerekisteriin merkityksi rekisteröidyksi yhdistykseksi.[5] Puoluerekisterissä oloaikanaan yhdistys, mikä on puolue, voi käyttää nimensä perässä ry:n, rekisteröidyn yhdistyksen, asemesta r.p.:nä, rekisteröity puolue.

Suomessa puoluerekisteriin merkittävällä puolueella tulee olla yleisohjelma, jossa on esitettynä puolueen keskeiset periaatteet ja tavoitteet, joilla se haluaa vaikuttaa yhteiskuntaan ja poliittiseen päätöksentekoon. Puoluerekisterijärjestelmä tuli voimaan 10. tammikuuta 1969, jolloin hyväksyttiin 1. helmikuuta 1969 voimaan astunut puoluelaki. Puolue merkitään puoluerekisteriin, kun se on kerännyt 5 000 allekirjoittanutta kannattajaa. Kun puoluelaki tuli voimaan, rekisteriin merkittiin kuitenkin suoraan lain nojalla kaikki silloin toimineet puolueet, jotka lueteltiin lain viimeisessä pykälässä.

Rekisteröidyllä puolueella on oikeus asettaa ehdokkaita eduskuntavaaleihin, kunnallisvaaleihin, aluevaaleihin ja Euroopan parlamentin vaaleihin. Puolue menettää paikkansa rekisterissä, kun se ei ole saanut kaksissa peräkkäisissä eduskuntavaaleissa yhtään kansanedustajan paikkaa. Puoluerekisteriä pitää oikeusministeriö.

Suomalaisessa puoluejärjestörakenteessa jäsenet kuuluvat puolueeseensa yleensä puolueosaston kautta. Puoluekokous on puolueen ylin päättävä elin. Puolueen henkilöjäsenten päätäntävaltaa puoluekokouksissa käyttää puolueosastossa kollektiivisesti valittu puoluekokousedustaja, siis puolueen asioista päätetään edustuksellisesti ja välillisesti, ei suoraan eikä yksilöllisesti. Suomessa on kuitenkin muutama puolue, joissa on käytössä suora henkilöjäsenyys.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Rantala, Onni: Suomen puolueiden muuttuminen 1945-1980. Toinen, tarkistettu ja täydennetty painos. Helsinki: Gaudeamus, 1982. ISBN 951-662-320-4.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f Rantala 1982, s. 9
  2. Rantala 1982, s. 15
  3. Rantala 1982, s. 17
  4. a b Caton, Matthias (päätoim. Kurian, George Thomas): ”Party Systems, Comparative”, The Encyclopedia of Political Science, s. 1194–1195. CQ Press. ISBN 978-1-933116-44-0.
  5. Oikeusministeriö: Puolueet vaalit.fi. Viitattu 25.2.2008. [vanhentunut linkki]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Mickelsson, Rauli: Suomen puolueet. Historia, muutos ja nykypäivä. Tampere: Vastapaino 2007. ISBN 978-951-768-217-6

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Puolue.