Yleislakko

Yleislakko on kaikkia tai ainakin useimpia ammattialoja koskeva lakko. Yleislakko pyrkii kaiken työnteon lamauttamiseen tietyllä seudulla tai koko maassa. Tavoitteiltaan yleislakko on ensisijaisesti joko ammatillinen, työntekijöiden etuvaatimuksia tukeva tai poliittinen. Muita poliittisia vaikutuskeinoja, joita ei tule sekoittaa lakkoiluun, voivat olla esimerkiksi työnseisaukset tai ulosmarssit.

Poliittisilla yleislakoilla pyritään yleensä painostamaan maan hallitusta. Varsinkin tietyissä maissa ne ovat usein demonstratiivisia ja lyhytkestoisia, mutta voivat myös jatkua etukäteen määräämättömän ajan tai kunnes tavoitteet saavutetaan.

Eräät sosialistiset suuntaukset, varsinkin syndikalismi, painottavat yleislakon merkitystä vallankumouksen välineenä. Useisiin modernin ajan merkittäviin vallankumouksiin onkin liittynyt yleislakko, esimerkiksi Venäjän vuoden 1905 vallankumoukseen.

Yleislakot Suomessa

Suomen historiaan kuuluu kolme varsinaista yleislakkoa. Vuoden 1905 suurlakko (30. lokakuuta – 6. marraskuuta 1905) ja osin myös marraskuun 1917 yleislakko (14.–19. marraskuuta 1917) olivat luonteeltaan poliittisia lakkoja, joilla ajettiin muun muassa äänioikeuden laajentamista ja muita laajoja yhteiskunnallisia tavoitteita. Vuoden 1956 yleislakko (1.–20. maaliskuuta 1956) oli sen sijaan perinteisempi työtaistelu, joka pantiin toimeen työnantajajärjestöjen torjuttua ammattijärjestöjen uhkavaatimuksen hintatason palauttamisesta ennalleen ja yleisen palkankorotuksen toteuttamisesta.

Lisäksi maaliskuussa 1986 SAK järjesti kaksi päivää kestäneen lähes kaikkia teollisuusaloja koskeneen lakon, josta käytettiin nimitystä yhteislakko.