Suomen kansanedustaja

Kohteesta Wikipedia
(Ohjattu sivulta Kansanedustaja)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Hakusana ”kansanedustaja” ohjaa tänne. Kansanedustajalla voidaan tarkoittaa myös yleisesti minkä tahansa maan parlamentaarikkoa.

Kansanedustaja (lyhenne kansaned.[1]) on parlamentaarikko eli kansalaisten valitsema edustaja eduskunnassa, Suomen parlamentissa. Kansanedustajat ovat edustuksellisen demokratian vallankäyttäjiä. Suomen eduskunnassa on 200 kansanedustajaa, joiden kausi kestää normaalisti neljä vuotta.

Valinta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansanedustajat valitaan uudelle vaalikaudelle joka neljäs vuosi toimitettavilla eduskuntavaaleilla. Vaaliehdokkaaksi pääsee joko puolueen asettamana tai vähintään sadan jäsenen valitsijayhdistyksen kautta. Ehdokas asettuu ehdokkaaksi yhdessä Suomen 13 vaalipiiristä, joka voi olla mikä tahansa ehdokkaan kotikunnasta riippumatta. Vaalissa äänestäjä antaa äänensä samanaikaisesti henkilölle ja puolueelle.[2][3]

Kelpoisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansanedustajan on oltava 18 vuoden ikäinen Suomen kansalainen.[3] Eduskuntavaaliehdokkaaksi asettuvan on oltava vaalikelpoinen eli äänioikeutettu, joka ei ole vajaavaltainen. Kansanedustajaksi ei voida valita sotilasvirassa olevaa henkilöä. Myöskään tasavallan presidentti, valtioneuvoston oikeuskansleri, eduskunnan oikeusasiamies, korkeimman oikeuden tai korkeimman hallinto-oikeuden jäsen tai valtakunnansyyttäjä ei voi olla kansanedustajana. Myös vaalikelpoisuuden menettäminen johtaa kansanedustajan edustajantoimen lakkaamiseen.[4]

Vapautus, erottaminen ja rangaistukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansanedustaja voi pyynnöstään saada eduskunnalta vapautuksen edustajantoimesta, jos siihen on hyväksyttävä syy. Eduskunta voi erottaa kansanedustajan joko kokonaan tai määräajaksi, jos tämä olennaisesti ja toistuvasti laiminlyö edustajantoimensa hoitamisen. Tähän vaaditaan perustuslakivaliokunnan kannanotto ja kahden kolmasosan äänienemmistö eduskunnassa. Myös tuomio rikoksesta voi johtaa samaan menettelyyn. Toistuvasti järjestystä eduskunnassa rikkovalle kansanedustajalle voidaan antaa varoitus tai kahden viikon kielto osallistua eduskunnan istuntoihin.[4]

Kansanedustajan erottaminen eduskunnasta on hyvin harvinaista, koska kansanedustaja on valittu virkaan äänestäjien luottamuksella. Vuoden 1979 jälkeen on erotettu vain yksi kansanedustaja. Eropyyntöjä on vuosien 1979–2017 aikana hyväksytty 53 kansanedustajalta; sitä edeltävältä ajalta ei ole kattavaa luetteloa. Yleisin hyväksytty eroperuste on ollut siirtyminen merkittävään virkaan tai toimeen. Eropyyntöihin suhtaudutaan lähtökohtaisesti pidättyvästi, jotta kansanedustajia ei saisi painostettua tai houkuteltua eroamaan.[5]

Varaedustaja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Euroopan parlamenttiin siirtyvän tai asepalvelustaan suorittavan kansanedustajan tilalleen eduskuntaan tulee siksi aikaa hänen varaedustajansa.[4]

Työ ja tehtävät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansanedustajan eduskuntatyö keskittyy hallituksen lakiehdotusten käsittelyyn. Kansanedustaja tekee suuren osan työtään eduskuntatalossa Helsingissä, missä hän osallistuu eduskunnan täysistuntoihin ja valiokuntatyöhön.[6]

Kansanedustaja työskentelee normaalisti osana oman puolueensa eduskuntaryhmää. Hänellä on kuitenkin myös oikeus jättäytyä kaikkien eduskuntaryhmien ulkopuolelle. Eduskuntaryhmä muodostaa yleensä yhteisen, yksimielisen kannan kuhunkin eduskunnassa käsiteltävään asiaan.[7] Niin kutsutuissa "omantunnon kysymyksissä" kansanedustajalla on kuitenkin vapaus päättää itse, miten äänestää. Näitä ovat eettisiin kysymyksiin liittyvät aiheet sekä yleensä kansalaisaloitteista pidetyt äänestykset.[8]

Eduskunnan täysistuntoja on istuntokausien aikana neljä kertaa viikossa tiistaista perjantaihin. Täysistunto on lainsäädäntötyön ja ajankohtaisen poliittisen keskustelun keskeinen areena. Kansanedustaja voi pitää täysistunnossa kahden minuutin pituisia puheenvuoroja, jotka hän on pyytänyt etukäteen.[6]

Valiokunnissa kansanedustajat valmistelevat eduskunnan päätökset. Valiokunnan jäsenet kuulevat asiantuntijoita ja pyrkivät perehtymään lain sisältöön yksityiskohtaisesti, tarvittaessa tarkentaen pykälien sisältöjä. Sama kansanedustaja työskentelee yleensä kahdessa eri valiokunnassa.[6]

Yksittäinen kansanedustaja voi tehdä lakialoitteen, talousarvioaloitteen tai toimenpidealoitteen. Hän voi myös esittää valtioneuvostolle suullisia ja kirjallisia kysymyksiä eduskunnan kyselytunnilla. Vähintään 20 opposition kansanedustajaa voi yhdessä tehdä hallitukselle välikysymyksen.[6]

Eduskunnan valitsemat kansanedustajat työskentelevät Suomessa myös erilaisissa kansallisissa toimielimissä, kuten Yleisradion hallintoneuvostossa, valtakunnanoikeuden jäseninä sekä Suomen Pankin ja eduskunnan tilintarkastajina.[9]

Useimmat kansanedustajat tekevät eduskuntatyöhönsä liittyen työmatkoja ulkomaille. Eduskunnan keskuudestaan valitsemat kansanedustajat edustavat Suomea kansainvälisissä järjestöissä.[6]

Kansanedustajat tekevät paljon työtä myös sähköpostin välityksellä. Äänestäjiinsä he pitävät yhteyttä kiertämällä vaalipiiriään ja tapaamalla Helsinkiin eduskuntavierailulle saapuneita vieraita. Moni kansanedustaja toimii lisäksi oman kotikuntansa kunnallispolitiikassa.[6]

Palkkiot ja etuisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansanedustajat eivät saa palkkaa vaan palkkion, koska kansanedustaja ei ole virkamies, vaan kyseessä on luottamustehtävä. Palkkio on veronalaista tuloa. Tapana on ollut, että palkkioista on päätetty ennen uuden eduskunnan kokoontumista.

Kansanedustajan palkkio on 1. toukokuuta 2018 alkaen 6 510 euroa kuukaudessa. Yli 12 vuotta palvelleen kansanedustajan palkkio on 6 997 euroa kuukaudessa.[10]

Puhemiehen palkkio on 11 981 euroa kuukaudessa ja varapuhemiesten 9 987 euroa. Valiokuntien puheenjohtajille maksetaan 732 tai 1 207 euron lisäpalkkio kuukaudessa. Valtiovarainvaliokunnan verojaoston ja hallinto- ja turvallisuusjaoston puheenjohtajan lisäpalkkio on 732 euroa ja muiden jaostojen 483 euroa.[10]

Vähintään 16:n tai useamman kansanedustajan eduskuntaryhmän puheenjohtajalle maksetaan 1 207 euron suuruinen lisäpalkkio. 3–15 kansanedustajan suuruisten ryhmien puheenjohtajille maksetaan 732 euron lisäpalkkio ja sitä pienempien ryhmien puheenjohtajalle ei mitään.[10]

Kansanedustaja saa verotonta kuukausittaista kulukorvausta kansanedustajan tehtävästä aiheutuvien kustannusten maksamiseen. Kulukorvaus vaihtelee kansanedustajan kotipaikasta riippuen 987:sta 1 809 euroon.[10]

Sopeutumisraha[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aikaisemmin kansanedustajille myönnettiin nk. sopeutumiseläke, joka annettiin kaikille eduskunnasta pois jääville kansanedustajille, jotka olivat olleet vähintään seitsemän vuotta eduskunnassa, eivätkä siirtyneet takaisin työelämään. Keskimäärin eduskunnan sopeutumiseläke oli noin 2 000 euroa kuussa, jota sai vuoden 2008 lopussa Valtiokonttorin tietojen mukaan 108 entistä kansanedustajaa. Sopeutumiseläkettä perusteltiin muun muassa sillä, että kansanedustajaksi valittu ihminen menetti siviilitaustansa, mikä vaikeutti työnsaantia edustajauran jälkeen.[11]

Sittemmin anteliaana pidetty sopeutumiseläke korvattiin sopeutumisrahalla, jota maksetaan enintään kolme vuotta. Sen pituus määräytyy kansanedustajavuosien mukaisesti siten, että vähintään kolme vuotta kestäneestä edustajantoimesta sopeutumisrahaa saa vuoden, seitsemän vuotta kestäneestä toimesta kaksi vuotta ja 15 vuotta kestäneestä toimesta kolme vuotta.[12]

Muut etuisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansanedustajille korvataan erikseen taksimatkat pääkaupunkiseudulla, jolloin edustajat voivat käyttää taksia vapaasti edustajan toimeen liittyvillä matkoilla. Yksittäinen taksimatka saa kuitenkin maksaa enintään 60 euroa ja sitä ylittävä määrä peritään edustajan palkkiosta.[13] Kansanedustajat saavat matkustaa lähes maksutta VR:n junissa ja Finnairin kotimaan lennoilla.

Kansanedustajilla on halutessaan käytettävissä valitsemansa henkilökohtainen avustaja tukena ja edistämässä kansanedustajan työtä ja poliittista toimintaa. Toisaalta eduskunnan hallintojohtajan ohjeen mukaan avustaja ei saa käyttää palkallista työaikaansa kansanedustajan tai oman vaalityönsä tekemiseen. Työtehtäviä varten kansanedustajien avustajalla on käytössään matkapuhelin, kannettava tietokone, tulostin ja eduskunnan tietojärjestelmän etäkäyttöoikeus. Kansanedustajien avustajat ovat olleet yleensä korkeakoulututkinnon suorittaneita tai yliopisto-opiskelijoita. Avustaja voi työskennellä joko eduskunnassa tai edustajan vaalipiirissä.

Harrastekerhot ja virkistäytyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eduskunnassa työskentelevillä on lukuisia harrastekerhoja, joista eduskunnan urheilukerho on saanut eduskunnalta selvästi eniten rahaa toimintansa pyörittämiseen. Vuonna 2009 eduskunnan urheilukerhon budjetti oli noin 66 000 euroa.[14] Muita kerhoja ovat muun muassa tutkijoiden ja kansanedustajien seura Tutkas, teatteri- ja näytelmäkerho, eläkeläiskerho sekä naiskansanedustajien verkosto. Eduskuntatalossa kansanedustajilla on käytössään henkilökohtaisten työtilojen lisäksi muun muassa kuntosali, sauna ja uima-allas.[15]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Lyhenneluettelo 07.01.2013. Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 29.3.2013.
  2. Eduskuntavaalit: Vaalikelpoisuus ja ehdokasasettelu Vaalit.fi. Viitattu 25.9.2018.
  3. a b Vaalit ja vaalirahoitus Eduskunta. Viitattu 25.9.2018.
  4. a b c Eduskunta ja kansanedustajat Finlex.fi
  5. Sirkka Laine: 40 vuoden aikana eduskunnasta on erotettu vain yksi kansanedustaja – eronpyyntöihin "politiikan moraalin rappion" tai poliittisen toiminnan lopettamisen takia ei suostuttu MTV.fi. 2.1.2018. Viitattu 28.9.2018.
  6. a b c d e f Kansanedustajan työ ja tehtävät Eduskunta. Viitattu 24.9.2018.
  7. Eduskuntaryhmät Eduskunta. Viitattu 24.9.2018.
  8. Kristiina tolkki: Mikä on omantunnon kysymys? Eutanasiasta, viinasta ja ydinvoimasta voi äänestää vapaasti Yle uutiset. 27.2.2017. Viitattu 25.9.2018.
  9. Toimielimet Eduskunta. Viitattu 24.9.2018.
  10. a b c d Kansanedustajien palkkiot ja kulukorvaukset Eduskunta. Viitattu 25.9.2018.
  11. Helsingin Sanomat 30.10.2009. Niinistö lyhentäisi kansanedustajien vuosikausien eläkkeet. [1] viitattu 22.10.2010.
  12. Laki kansanedustajan eläkkeestä ja sopeutumisrahasta Finlex. Viitattu 23.3.2015.
  13. Iltalehti 26.5.2011. Hakkarainen sahaa taksilla. [2] viitattu 26.5.2011.
  14. [3]
  15. Iltalehti 10.11.2010. Kansanedustajilla hulppeat edut. Viitattu 10.11.2010

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]