Lapsiasiavaltuutettu (Suomi)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Lapsiasiavaltuutettu (ruots. barnombudsmannen) on Oikeusministeriön yhteydessä toimiva itsenäinen ja riippumaton viranomainen, jonka tehtävänä on edistää lapsen edun ja oikeuksien toteutumista.[1]

Lapsiasiavaltuutettu seuraa lasten ja nuorten elinoloja ja arvioi heidän oikeuksiensa ja hyvinvointinsa toteutumista. Tehtävänä on lisäksi edistää eri tavoin YK:n lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen toteutumista. Suomen ensimmäinen lapsiasiavaltuutettu aloitti vuonna 2005.

Lapsiasiavaltuutetun nimittää virkaansa valtioneuvosto viideksi vuodeksi kerrallaan. Sama henkilö voidaan valita lapsiasiavaltuutetuksi enintään kahdeksi kaudeksi. Kelpoisuusvaatimuksena lapsiasiavaltuutetun tehtävään on virkaan soveltuva ylempi korkeakoulututkinto ja hyvä perehtyneisyys tehtäväalaan.[2]

Lapsiasiavaltuutetun tehtävä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valtuutetun tehtävänä on toimia lasten aseman ja oikeuksien vahvistamiseksi kaikkialla yhteiskunnassa. Lapsiasiavaltuutetun toiminnan perustana on YK:n lapsen oikeuksia koskeva yleissopimus.

Lapsiasiavaltuutettu toimii yleisellä tasolla ja edistää ja arvioi lapsen oikeuksien toteutumista. Lapsiasiavaltuutettu ei tehtävämäärityksensä perusteella ratkaise eikä ota kantaa yksittäisten lasten ja perheiden asemaan.

Lapsiasiavaltuutettu on toimissaan muusta hallinnosta riippumaton ja hänelle on pyritty antamaan käyttöön asiantuntemusta eri hallinnonaloilta. Valtuutetulla on oma toimisto, joka toimii oikeusministeriön yhteydessä Jyväskylässä.

Valtuutetun tueksi on asetettu erilaista asiantuntemusta edustava neuvottelukunta, jossa on edustajina muun muassa kansalaisjärjestöjä.

Lapsiasiavaltuutettu antaa vuosittain valtioneuvostolle toiminnastaan kertomuksen, jossa hän arvioi lasten oikeuksien ja elinolojen toteutumista ja kehittymistä Suomessa. Lisäksi lapsiasiavaltuutettu antaa eduskunnalle kertomuksen toimialaltaan joka neljäs vuosi.

Linjauksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen ensimmäinen lapsiasiavaltuutettu linjasi lapsiasiavaltuutetun tehtäviä seuraavasti:[3]

  1. Lapsen oikeudet ovat aikuisten velvollisuuksia. Aikuisen tehtävä on huolehtia lapsen tarvitsemasta suojelusta ja hoivasta sekä erityisesti siitä, että ongelmiin puututaan riittävän varhain ja ajoissa. Lasten asioissa välinpitämättömyys tänään tulee kalliiksi huomenna. Aikuisten velvollisuus on myös turvata lapsille osallistumisen ja vaikuttamisen sekä oman mielipiteen ilmaisun mahdollisuudet.
  2. Lapsella on oikeus olla lapsi riittävän pitkään ja rauhassa. YK:n lapsen oikeuksien sopimuksessa lapsia ovat alle 18-vuotiaat. Lapsuuden lyheneminen ja aikuisten maailman ongelmien ja uhkien tunkeutuminen lapsen maailman liian aikaisin ovat suomalaisen yhteiskunnan haasteita. Median eri muodot, mainonta ja viihdeteollisuus ovat lasten kasvuympäristön vahvoja vaikuttajia. Lapsen kasvurauhan turvaaminen on sekä julkisen vallan, vanhempien ja muiden aikuisten että alan kaupallisten toimijoiden vastuulla.
  3. Lasten hyvinvointi ratkaisee ikääntyvän Suomen elinvoiman. Lapset ovat tulevaisuuden Suomessa niukka voimavara, joista on huolehdittava, jos mahdollista, entistäkin paremmin. Mitä paremmin tämän päivän lapset voivat, sitä menestyksellisempi on Suomen tulevaisuus.

Lapsiasiavaltuutetut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Laki lapsiasiavaltuutetusta Finlex. Viitattu 28.2.2021.
  2. Valtioneuvoston asetus lapsiasiavaltuutetusta 21.4.2005. Finlex.
  3. Lapsiasiavaltuutetun toimisto & M. K. Aula: Toimintasuunnitelma vuodelle 2006. 2006. Lapsiasiavaltuutetun toimisto. Viitattu 4.2.2014.
  4. Lapsiasiavaltuutettu Aula irtisanoutui: "Työtä on arvostettu vain juhlapuheissa" 9.1.2014. Helsingin sanomat. Viitattu 4.2.2014.
  5. Tuomas Kurttila uudeksi lapsiasiavaltuutetuksi. YLE Uutiset 13.3.2014.
  6. Kiiski, Timo: "Lapset ovat suvaitsevaisia". Iltalehden Viikonvaihde, 8.6.2019. Artikkelin verkkoversio.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]