Korkein hallinto-oikeus

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Korkeimman hallinto-oikeuden sinetti.
Waldemar Aspelinin suunnittelema Korkeimman hallinto-oikeuden talo Fabianinkadulla Helsingissä valmistui 1901.

Korkein hallinto-oikeus (KHO[1]) (ruots. Högsta förvaltningsdomstolen) käyttää Suomessa ylintä tuomiovaltaa hallintolainkäyttöasioissa ja toimii alempien viranomaisten lainkäytön oikeellisuuden valvojana. Se on perustettu vuonna 1918 ja sijaitsee Helsingissä.

KHO:n tehtävät eivät korkeimman oikeuden tavoin painotu ennakkopäätösten luomiseen, vaan valitustuomioistuimena toimimiseen. Valituslupajärjestelmä onkin käytössä ainoastaan tietyissä massa-asioissa, kuten verovalituksissa.

KHO:n täysistuntosali.

KHO:ssa toimivat tuomareina presidentti ja 20 hallintoneuvosta. Lisäksi voi olla määräaikaisia hallintoneuvoksia. Tuomioistuimen presidenttinä on 1. maaliskuuta 2012 lähtien toiminut oikeustieteen tohtori Pekka Vihervuori.

Korkeimmassa hallinto-oikeudessa on noin 40 juristia esittelijänä ja noin 40 muuhun henkilökuntaan kuuluvaa. Kansliaa johtaa kansliapäällikkö.[2] Asiat käsitellään neljässä jaostossa.[3]

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Autonomian aikana oikeusturvasta hallintoasioissa vastasivat hallintoviranomaiset. Ylimpänä lainkäyttö- ja hallintoelimenä toimi senaatin talousosasto, joka käsitteli viimeisenä muutoksenhakuasteena valitukset alempien hallintoviranomaisten ja kuntien päätöksistä.[4] Suomen itsenäistyttyä sellaiset hallintoasioihin liittyvät lainkäyttötehtävät, jotka olivat kuuluneet senaatin talousosastolle, siirrettiin pääosin korkeimmalle hallinto-oikeudelle, joka perustettiin Korkeimmasta hallinto-oikeudesta annetulla lailla 22. heinäkuuta 1918 ja aloitti toimintansa 1. lokakuuta 1918.[5] Muu hallintolainkäyttö jäi edelleen hallintoviranomaisille, ja ensimmäisen asteen valituseliminä toimivat lääninhallitukset, keskusvirastot ja ministeriöt.[4]

Presidentit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Presidentti[6] Virkakausi
K. J. Ståhlberg 1918-1919
Hugo Rautapää 1919–1922
Karl Söderholm 1923–1929
Urho Castrén 1929–1956
E. J. Ahla 1957–1958
Reino Kuuskoski 1958–1965
Aarne Nuorvala 1965–1982
Antti Suviranta 1982–1993
Pekka Hallberg 1993–2012
Pekka Vihervuori 2012–

Korkeimman hallinto-oikeuden jäsenet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuomarit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

(Suluissa virassa aloittamisvuosi)

Presidentti
  • Pekka Vihervuori (2012)
Hallintoneuvokset
  • Heikki Kanninen (virkavapaalla) (2000)
  • Kari Kuusiniemi (2003)
  • Niilo Jääskinen (2003)
  • Ahti Vapaavuori (2003)
  • Irma Telivuo (2004)
  • Matti Pellonpää (2005)
  • Anne E. Niemi (2006)
  • Matti Halén (2007)
  • Sakari Vanhala (2007)
  • Eila Rother (2007)
  • Riitta Mutikainen (2009)
  • Hannele Ranta-Lassila (2009)
  • Hannu Ranta (2009)
  • Eija Siitari (2010)
  • Alice Guimaraes-Purokoski (2010)
  • Tuomas Lehtonen (2012)
  • Mika Seppälä (1.9.2012)[7]
  • Outi Suviranta (1.11.2012)[7]
  • Leena Äärilä (2014)
  • Mikko Pikkujämsä (1.8.2015)
  • Janne Aer (1.1.2016)
  • Vesa-Pekka Nuotio (1.1.2016)

Lisäksi oikeudessa on määräaikaisia hallintoneuvoksia.[8]

Asiantuntijajäsenet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oikeuden kokoonpanoon kuuluu lainoppineiden lisäksi kaksi sivutoimista asiantuntijajäsentä vesi- ja ympäristönsuojelulakia, patenttia, hyödyllisyysmallia ja integroidun piirin piirimallia koskevissa asioissa.[9]

Vuonna 2016 ympäristöasiantuntijaneuvoksia oli kymmenen ja yli-insinöörineuvoksia neljä.[9]

Ympäristöasiantuntijaneuvokset
  • Olli Dahl
  • Mikael Hildén
  • Jukka Horppila
  • Janne Hukkinen
  • Timo Kairesalo
  • Harri Koivusalo
  • Taina Nystén
  • Rauno Pääkkönen
  • Seppo Rekolainen
  • Riku Vahala
Yli-insinöörineuvokset
  • Ken­neth Holm­berg
  • Markku Kulomaa
  • Pet­ri Kuos­ma­nen
  • Rai­mo Sep­po­nen

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Lyhenneluettelo: K Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 1.10.2016.
  2. Henkilöstö KHO. Viitattu 1.10.2016.
  3. Käsiteltävät asiat/Jaostot KHO. Viitattu 1.10.2016.
  4. a b Mäenpää, Olli: Hallintoprosessioikeus, s. 45–46. 1. painos. Helsinki: WSOYpro, 2005. ISBN 951-0-29649-X.
  5. Laki Korkeimmasta hallinto-oikeudesta Finlex®. 22.07.1918. Viitattu 1.9.2013.
  6. Korkeimman hallinto-oikeuden presidentit Korkeimman hallinto-oikeuden historiaa. Korkein hallinto-oikeus. Viitattu 21.7.2014.
  7. a b KHO:een uusia tuomareita 24.8.2012. Asianajajaliitto. Viitattu 1.10.2016.
  8. KHO:n jäsenet
  9. a b Asiantuntijajäsenet KHO. Viitattu 1.10.2016.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]