Korkein hallinto-oikeus

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee suomalaista tuomioistuinta. Myös Ruotsissa on Korkein hallinto-oikeus.
Korkein hallinto-oikeus
Högsta förvaltningsdomstolen
Waldemar Aspelinin suunnittelema korkeimman hallinto-oikeuden talo Fabianinkadulla Helsingissä valmistui 1901.
Waldemar Aspelinin suunnittelema korkeimman hallinto-oikeuden talo Fabianinkadulla Helsingissä valmistui 1901.
Perustettu 1918
Tehtävä Tuomioistuin
Ministeriö Oikeusministeriö
Päätoimi­paikka Fabianinkatu 15,
Helsinki
Valtio Suomi
Presidentti Kari Kuusiniemi
Aiheesta muualla
Sivusto
Osa artikkelisarjaa
Suomen politiikka
Suomen vaakuna

Suomen korkein hallinto-oikeus (lyh. KHO[1]; ruots. högsta förvaltningsdomstolen, lyh. HFD) käyttää Suomessa ylintä tuomiovaltaa hallintolainkäyttöasioissa ja toimii alempien viranomaisten lainsoveltamisen oikeellisuuden valvojana. Tuomioistuin on perustettu vuonna 1918, ja se aloitti varsinaisen toimintansa 1919, jolloin sille siirtyivät Suomen senaatin talousosaston lainkäyttötehtävät. Korkein hallinto-oikeus sijaitsee Helsingissä.

KHO:n tehtävät eivät korkeimman oikeuden tavoin ole painottuneet ennakkopäätösten luomiseen vaan valitustuomioistuimena toimimiseen. Kuitenkin jo ennen vuoden 2020 alussa voimaan tullutta hallintoprosessilakia valituslupajärjestelmä oli vähitellen laajentunut käsittämään lukuisia eri asiaryhmiä ja kattanut jo silloin yli puolet kaikista saapuvista asioista. Tämä oli korostanut korkeimman hallinto-oikeuden tehtävää oikeus- ja hallintokäytännön ohjauksessa.[2] Nykyisin valituslupaa edellytetään käytännössä aina, kun muutosta haetaan siellä hallinto-oikeuden tai markkinaoikeuden päätökseen.

Henkilöstö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

KHO:n täysistuntosali.

Korkeimman hallinto-oikeuden tuomareina toimivat presidentti ja noin 20 oikeusneuvosta, joista osa on määräaikaisia.[3]

Tuomioistuimen presidenttinä on 1.9.2018 lähtien toiminut oikeustieteen tohtori Kari Kuusiniemi.[4]

Korkeimmassa hallinto-oikeudessa on noin 40 juristia esittelijänä ja noin 40 muuhun henkilökuntaan kuuluvaa. Kansliaa johtaa kansliapäällikkö.[3]

Asiat käsitellään kolmessa jaostossa.[5]

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Autonomian aikana oikeusturvasta hallintoasioissa vastasivat hallintoviranomaiset. Ylimpänä lainkäyttö- ja hallintoelimenä toimi senaatin talousosasto, joka käsitteli viimeisenä muutoksenhakuasteena valitukset alempien hallintoviranomaisten ja kuntien päätöksistä.[6] Suomen itsenäistyttyä sellaiset hallintoasioihin liittyvät lainkäyttötehtävät, jotka olivat kuuluneet senaatin talousosastolle, siirrettiin pääosin korkeimmalle hallinto-oikeudelle, joka perustettiin Korkeimmasta hallinto-oikeudesta annetulla lailla 22. heinäkuuta 1918. Korkein hallinto-oikeus aloitti varsinaisen toimintansa 2.9.1918.[7] Alemmanasteinen hallintolainkäyttö jäi edelleen hallintoviranomaisille, ja ensimmäisen asteen valituseliminä toimivat lääninhallitukset, keskusvirastot ja ministeriöt.[6]

Vuoden 2016 loppuun saakka korkeimman hallinto-oikeuden jäsenillä, sen presidenttiä lukuun ottamatta, oli virkanimikkeenä hallintoneuvos. Nykyisin nimikkeenä on oikeusneuvos.

Korkeimman hallinto-oikeuden jäsenet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Korkeimman hallinto-oikeuden sinetti.

Presidentit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Presidentti[8] Virkakausi
K. J. Ståhlberg 1918–1919
Hugo Rautapää 1919–1922
Karl Söderholm 1923–1929
Urho Castrén 1929–1956
E. J. Ahla 1957–1958
Reino Kuuskoski 1958–1965
Aarne Nuorvala 1965–1982
Antti Suviranta 1982–1993
Pekka Hallberg 1993–2012
Pekka Vihervuori 2012–2018
Kari Kuusiniemi 2018–

Tuomarit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

(Suluissa virassa aloittamisvuosi)

Presidentti
  • Kari Kuusiniemi (2018)
Oikeusneuvokset
  • Irma Telivuo (2004)
  • Anne E. Niemi (2006)
  • Riitta Mutikainen (2009)
  • Hannele Ranta-Lassila (2009)
  • Eija Siitari (2010)
  • Mika Seppälä (2012)[9]
  • Outi Suviranta (2012)[9]
  • Janne Aer (2015)
  • Vesa-Pekka Nuotio (2015)
  • Mikko Pikkujämsä (2015)
  • Petri Helander (2017)
  • Kari Tornikoski (2017)
  • Tuomas Kuokkanen (2017)
  • Taina Pyysaari (2017)
  • Anne Nenonen (2018)
  • Jaakko Autio (2020)
  • Monica Gullans (2020)
  • Joni Heliskoski (2020)
  • Tero Leskinen (2021)
  • Juha Lavapuro (2021)
  • Toni Kaarresalo (2022)
  • Robert Utter (2022)

Lisäksi oikeudessa on määräaikaisia oikeusneuvoksia.[10]

Asiantuntijajäsenet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oikeuden kokoonpanoon kuuluu lainoppineiden lisäksi kaksi sivutoimista asiantuntijajäsentä vesi- ja ympäristönsuojelulakia, patenttia, hyödyllisyysmallia ja integroidun piirin piirimallia koskevissa asioissa.

Vuonna 2022 ympäristöasiantuntijaneuvoksia oli seitsemän ja yli-insinöörineuvoksia neljä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Lyhenneluettelo: K Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 1.10.2016.
  2. Hallituskonseljista korkeimpaan hallinto-oikeuteen 1809–2009: Suuriruhtinaanmaasta nykyajan oikeusvaltioksi. (Arkistoitu – Internet Archive) Helsinki 2009.
  3. a b Henkilöstö Korkein hallinto-oikeus. Viitattu 11.1.2017.
  4. Kari Kuusiniemestä tulee korkeimman hallinto-oikeuden presidentti.
  5. Käsiteltävät asiat/Jaostot KHO. Arkistoitu 3.10.2016. Viitattu 1.10.2016.
  6. a b Mäenpää, Olli: Hallintoprosessioikeus, s. 45–46. Helsinki: WSOYpro, 2005. ISBN 951-0-29649-X.
  7. Laki Korkeimmasta hallinto-oikeudesta Finlex. 22.07.1918. Viitattu 1.9.2013.
  8. Korkeimman hallinto-oikeuden presidentit Korkeimman hallinto-oikeuden historiaa. Korkein hallinto-oikeus. Viitattu 21.7.2014.
  9. a b KHO:een uusia tuomareita 24.8.2012. Asianajajaliitto. Arkistoitu 2.10.2016. Viitattu 1.10.2016.
  10. KHO:n jäsenet

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Aalto, Esa ym. (toim.): Korkein hallinto-oikeus 90 vuotta — Högsta förvaltningsdomstolen 90 år. Helsinki: Korkein hallinto-oikeus, 2008. ISBN 978-951-53-3079-6.
  • Kari, Markus – Kekkonen, Jukka – Jokisipilä, Markku: Oikeusvaltion rakentaja: Korkein hallinto-oikeus 100 vuotta. Helsinki: Edita, 2018. ISBN 978-951-37-7428-8.
  • Klinge, Matti: Hallituskonseljista korkeimpaan hallinto-oikeuteen 1809–2009: Suuriruhtinaanmaasta nykyajan oikeusvaltioksi. Helsinki: Korkein hallinto-oikeus, 2009. ISBN 978-951-53-3214-1.
  • Suviranta, Antti: Korkein hallinto-oikeus 1918–1993 — Högsta förvaltningsdomstolen 1918-1993. Helsinki: Korkein hallinto-oikeus, 1993. ISBN 951-47-7973-8.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]