Kansallisgalleria (Suomi)

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ateneumin taidemuseo.
Nykytaiteen museo Kiasma.
Sinebrychoffin taidemuseo

Kansallisgalleria on kolmen Helsingissä toimivan taidemuseon kokonaisuus, johon kuuluvat Ateneumin taidemuseo, Nykytaiteen museo Kiasma ja Sinebrychoffin taidemuseo.[1] Valtion taidemuseo säätiöitettiin, ja nimeksi tuli vuoden 2014 alusta Kansallisgalleria.[2][3]

Kansallisgalleria on itsenäinen julkisoikeudellinen säätiö, jonka tehtävänä on huolehtia Kansallisgallerian kokoelman ylläpidosta, harjoittaa näyttely- ja tutkimustoimintaa sekä osallistua taidemuseoalan asiantuntijana museoalan kehittämiseen. Säätiölaki ei koske Kansallisgalleriaa julkisoikeudellisena säätiönä. Museon taidekokoelma on valtion omituksessa olevaa kansallisomaisuutta.[4]

Kansallisgalleria on valtakunnallinen kuvataiteen museo, joka toimii kulttuuriperinnön vahvistamiseksi ja taiteellisen sivistyksen edistämiseksi.[5]

Kansallisgallerian lakiesitys annettiin kesäkuussa 2013. Laki astui voimaan 1.1.2014.[4]

Rahoitus, hallinto, tehtävät ja henkilökunta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Osa Kansallisgallerian rahoituksesta tulee veikkausvoittovaroista.[6]

Kutakin taidemuseota johtaa museonjohtaja.[5] Kansallisgallerian toimielimiä ovat valtuuskunta, hallitus ja pääjohtaja. Valtuuskunta valvoo Kansallisgallerian hallintoa. Hallitus vastaa Kansallisgallerian toiminnan asianmukaisesta järjestämisestä. Pääjohtajan tehtävänä on johtaa ja kehittää Kansallisgallerian toimintaa.[5] Kansallisgallerian ja sen edeltäjän Valtion taidemuseon pääjohtajana on vuodesta 2006 toiminut Risto Ruohonen.[7]

Hallituksen toimikausi on kolme vuotta. Sen puheenjohtaja on entinen presidentti Tarja Halonen.[8] Valtuuskunnan toimikausi on kaksi vuotta, ja sen puheenjohtaja on Suomen Taideyhdistyksen puheenjohtaja Lasse Saarinen.

Tehtävät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansallisgallerian yhteydessä toimii myös opetus- ja kulttuuriministeriön asettama valtion taideteostoimikunta. Aikaisemmin Taiteen keskustoimikunnan alaisuudessa toiminut Valtion taideteostoimikunta siirtyy valtion taidekokoelmineen Kansallisgallerian yhteyteen.[5]

Valtion taidemuseon henkilökunta siirtyi Kansallisgalleriaan ja heidän virkasuhteensa muuttui työsuhteiksi.[6] Kun tehtävät eivät enää ole virkoja, niitä ei tarvitse hakea julkisesti.[3]

Kokoelma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansallisgallerian kokoelma muodostuu taideteoksista, Arkistoaineistosta ja esineistä. Arkistoaineiston rinnastaminen taideteoksiin ja kokoelmaperiaatteiden kirjaaminen lakiin Kansallisgalleriasta merkitsee Kuvataiteen keskusarkiston hoitamien arkistokokoelmien aseman vahvistumista.[9]

Arkistokokoelmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuvataiteen keskusarkisto erillisenä osastona lakkautetaan Kansallisgalleriassa. Arkistokokoelmat sijoittuvat kokoelmahallintaosastoon. Niiden organisaatio yhdistyy Valtion taidemuseon kirjaston kanssa arkisto- ja kirjastoyksiköksi. Sen tehtäviä ovat arkistokokoelmien kartuttaminen, hoito ja hallinta, arkisto- ja kirjastokokoelmien kokoelmatietovarantojen ja -kantojen sisällöllinen hallinta ja kehittäminen, Kansallisgallerian kirjastotoiminnat sekä kokoelmatietopalvelut. Arkistojen parissa työskentelee jatkossa seitsemän henkilöä.[9]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Taidekokoelmat Suomen Kansallisgalleria. Viitattu 31.3.2014.
  2. Kansallisgallerian hallitus ja valtuuskunta nimetty (Tiedote) 20.12.2013. Opetus- ja kulttuuriministeriö. Viitattu 31.3.2014.
  3. a b Aino Frilander: Näkökulma: Kansallisgallerian näkymättömyysviitta. (Verkko-osoite latautuu huonosti) Helsingin Sanomat, 28.3.2015, s. C5. [www.hs.fi/kulttuuri/a1427433138848 Artikkelin verkkoversio] Viitattu 28.3.2015.
  4. a b Valtion taidemuseosta Kansallisgalleria (tiedote) Opetus- ja kulttuuriministeriö. 13.6.2013. Opetus- ja kulttuuriministeriö. Viitattu 6.8.2013.
  5. a b c d Laki Kansallisgalleriasta, s. 36 (pdf) Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi Kansallisgalleriasta ja kulttuuriesineiden maastaviennin rajoittamisesta annetun lain 3 ja 10 §:n muuttamisesta. 13.6.2013. Edilex. Viitattu 6.8.2013.
  6. a b Paavo Arhinmäki: Täysistunto 72/2013, Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi Kansallisgalleriasta ja kulttuuriesineiden maastaviennin rajoittamisesta annetun lain 3 ja 10 §:n muuttamisesta Puheenvuorot, Mistä eduskunnassa puhutaan?. Kansan muisti. Viitattu 6.8.2013.
  7. Risto Ruohonen jatkaa Kansallisgallerian pääjohtajana 2.6.2016. Opetus- ja kulttuuriministeriö. Viitattu 16.8.2016.
  8. Presidentti Tarja Halosesta Kansallisgallerian hallituksen puheenjohtaja 23.3.2015. Opetus- ja kulttuuriministeriö. Viitattu 23.3.2015.
  9. a b Hanna-Leena Paloposki: Arkistokokoelmat Kansallisgalleriassa Lasuuri. Joulukuu 2013. Valtion taidemuseo. Viitattu 20.12.2013.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]