Korkeakouluneuvosto

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Korkeakouluneuvosto (ruots. högskoleråd) oli Suomessa vuosina 1966–1995 toiminut opetusministeriön alainen viranomainen, joka käsitteli Suomen yliopistojen ja korkeakoulujen yleistä kehittämistä, niiden tulo- ja menoarvioita sekä antoi ministeriöille lausuntoja. Neuvosto asetettiin kolmeksi vuodeksi kerrallaan.[1]

Korkeakouluneuvostossa oli kahdeksan jäsentä, varajäsenet sekä puheenjohtaja; viiden jäsenen oli oltava korkeakoulun opettaja. Puheenjohtajaksi asetettiin opetusministeriön korkeakoulu- ja tiedeosaston (KTO) osastopäällikkö, ja valtioneuvosto kutsui jäsenet. Lisäksi neuvostossa oli jaostoja ja pysyviä asiantuntijoita.[2]

Korkeakouluneuvoston perustamisen taustalla oli kahden komitean työ. Professori Paavo Suomalainen johti korkeakoululaitoksen suunnittelukomiteaa (1963–1966), joka selvitteli korkeakouluhallinnon järjestämistä, ja presidentti Urho Kekkonen oli helmikuussa 1965 akateemikko Rolf Nevanlinnan ehdotuksesta asettanut professori Oiva Ketosen johtamaan työryhmää, jonka piti selvittää, kuinka yliopisto-opetus ja -tutkimus voitaisiin Suomessa pysyttää ”kansainvälisen kehityksen tasalla”.[1]

Korkeakouluneuvosto perustettiin asetuksella huhtikuussa 1966,[3] ja ensimmäinen kokous pidettiin 30. huhtikuuta 1966. Ensimmäinen neuvosto, jota johti Oiva Ketonen, ei kuitenkaan toiminut kuin runsaan vuoden. Tampereen yliopiston rehtori Paavo Koli oli hyökännyt kovasanaisesti Ketosta vastaan, eikä tämän virkamääräystä jatkettu. Ketosen tilalle tuli virkansa puolesta Ragnar Meinander, ja neuvoston toiminta päättyi jo toukokuussa 1967,[4] kun uudistettu asetus astui voimaan.[5]

Vuoden 1967 asetuksessa neuvoston jäsenmäärää ja tieteenalojen edustusta kasvatettiin. Puheenjohtajan lisäksi oli kymmenen jäsentä sekä varajäsenet. Opetusministeriön KTO:n osastopäällikkö ei enää ollut automaattisesti puheenjohtaja, vaan presidentti nimitti puheenjohtajan.[6] Toista neuvostoa johti professori Olli Lehto.[7] Kaikki neuvostot eivät toimineet täyttä kolmivuotiskautta. Esimerkiksi kolmas neuvosto kaatui hallinnonuudistukseen vajaan kahden vuoden toiminnan jälkeen,[8] ja neljäs neuvosto toimi vain vuoden.[9]

Vuosien mittaan neuvoston kokoonpanoa kasvatettiin; esimerkiksi vuoden 1973 asetuksessa jäseniä oli jo seitsemäntoista.[10]

Korkeakouluneuvoston toiminta päättyi vuonna 1995, kun opetusministeriö oli päättänyt perustaa tilalle korkeakoulujen arviointineuvoston. Julkisuudessa tapahtumaa pidettiin lähinnä nimenmuutoksena.[11]

Korkeakouluneuvoston puheenjohtajat ja toimikaudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Oiva Ketonen 1966 — Ragnar Meinander 1966–1967
  2. Olli Lehto 1967–1970
  3. Nils Westermarck 1970–1972
  4. Mikko Niemi 1972–1973
  5. Asko Vilkuna 1973–1974
  6. Asko Vilkuna 1974–1977
  7. Asko Vilkuna 1977–1980
  8. Asko Vilkuna 1980–1983
  9. Risto Ihamuotila 1984–1986
  10. Risto Ihamuotila 1987–1989
  11. Juhani Kärjä 1990–1992
  12. Reijo Vihko 1993–1995

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Hosia, Matti: Korkeakouluneuvosto 1966–1995: Toimintahistoriikki ja pääsihteerin muistoja, s. 4–5. Opetusministeriön julkaisuja, 55. Helsinki: Opetusministeriö, 2009. ISSN 1458-8110. ISBN 978-952-485-800-7.
  2. Hosia (2009), s. 8.
  3. Asetus korkeakouluneuvostosta (AsK 225/1966).
  4. Hosia (2009), s. 15–17.
  5. Asetus korkeakouluneuvostosta (AsK 161/1967).
  6. Hosia (2009), s. 23–24.
  7. Hosia (2009), s. 26.
  8. Hosia (2009), s. 56–57.
  9. Hosia (2009), s. 63.
  10. Asetus korkeakouluneuvostosta (AsK 455/1973).
  11. Hosia (2009), s. 255–256.