Suomen opetus- ja kulttuuriministeriö

Opetus- ja kulttuuriministeriö; Undervisnings- och kulturministeriet (OKM)
Ministeri(t)
– Opetusministeri	Li Andersson
– Tiede- ja kulttuuriministeri	Annika Saarikko
Kansliapäällikkö	Anita Lehikoinen
Budjetti	6,8 mrd. € (2017)
Työntekijöitä	noin 300
Osoite	Opetus- ja kulttuuriministeriö; PL 29; 00023 Valtioneuvosto
	www.okm.fi
	Infobox OK

Suomen opetus- ja kulttuuriministeriö (ruots. Undervisnings- och kulturministeriet) (OKM^[1]) on valtioneuvostoon kuuluva ministeriö, jonka toimiala kattaa sivistys-, kulttuuri-, liikunta-, nuoriso- ja kirkollisasiat.

Perinteisesti ministeriössä on ollut useampia ministereitä: esimerkiksi kulttuuri-, liikunta- ja nuorisoasiat sekä tekijänoikeus- ja opintotukiasiat (usein myös kirkollisasiat) ovat kuuluneet erilliselle kulttuuriministerille. Nykyisen Marinin hallituksen opetusministeri on Li Andersson ja tiede- ja kulttuuriministeri on Annika Saarikko.

Opetus- ja kulttuuriministeriötä vastaava toimielin on ollut Suomen hallinnossa autonomian alusta asti, mutta sen nimi on muuttunut useita kertoja sitä mukaa kun kirkollisasioiden osuus ministeriön työssä on vähentynyt. Alkujaan sen nimi oli keisarillisen Suomen senaatin kirkollistoimituskunta, vuodesta 1917 lähtien kirkollis- ja opetusasiaintoimikunta. Vuonna 1918 senaatista tehtiin valtioneuvosto ja toimituskunnista ministeriöitä, jolloin nimi muuttui kirkollis- ja opetusasiainministeriöksi. Vuonna 1922 nimi lyheni opetusministeriöksi (lyhenne OPM^[1]). Vuonna 2010 nimi muutettiin opetus- ja kulttuuriministeriöksi, jotta se vastaisi paremmin ministeriön nykyistä tehtäväkenttää ja toimintaa. ^[2]

Nykyään opetus- ja kulttuuriministeriön alaan kuuluvat oppilaitokset kuten peruskoulut, lukiot, ammattikoulut, yliopistot, ammattikorkeakoulut, samoin tieteellistä tutkimusta, taidetta, tekijänoikeutta,liikuntaa, kirkkoja ja muita uskonnollisia yhdyskuntia, nuorisotyötä, kirjastoja, museoita ja arkistoja koskevat asiat. Opetus- ja kulttuuriministeriön alaisuudessa toimivat muun muassa opetushallitus, ylioppilastutkintolautakunta (YTL), Suomen Akatemia, kotimaisten kielten keskus (Kotus), Museovirasto, arkistolaitos, Suomenlinnan hoitokunta, Kansallinen audiovisuaalinen instituutti sekä Kansallinen koulutuksen arviointikeskus (Karvi).^[3]^[4]