Suomen liikenne- ja viestintäministeriö

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Liikenne- ja viestintäministeriö
Kommunikationsministeriet (LVM)
LVM Logo 2016.png
Ministeri(t)
– Liikenne- ja viestintäministeri Anne Berner
Kansliapäällikkö Harri Pursiainen
Budjetti 2,4 mrd € (2012)
Työntekijöitä 180
Osoite Liikenne- ja viestintäministeriö
PL 31
00023 Valtioneuvosto
lvm.fi

Liikenne- ja viestintäministeriö (lyhenne LVM[1]) (ruots. Kommunikationsministeriet), kuten muutkin ministeriöt, on osa Suomen valtioneuvostoa. Sipilän hallituksen liikenne- ja viestintäministeri on Suomen Keskustan Anne Berner.

Organisaatio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liikenne- ja viestintäministeriö vastaa liikenne- ja viestintäpolitiikan valmistelusta ja toimeenpanosta sekä hallinnonalan virastojen ja laitosten ohjauksesta.

Ministeriössä on neljä osastoa: konserniohjausosasto, palveluosasto, tieto-osasto ja verkko-osasto.[2]

Liikenne- ja viestintäministeriön tehtävät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liikenne- ja viestintäministeriön perustehtävä on lainvalmistelu. Ministeriö valmistelee valtioneuvostolle lakeja ja asetuksia sekä päätöksiä, joita tehdään eduskunnassa, tasavallan presidentin esittelyssä ja valtioneuvoston istunnoissa. Ministeriö antaa myös omia asetuksia.

Liikenne- ja viestintäministeriön toimialaan kuuluvat valtioneuvoston ohjesäännön mukaan: 1) tie- ja rautatieliikenne, siviili-ilmailu ja vesiliikenne; 2) liikenneväylät, satamat ja lentopaikat; 3) ilmakehän tutkimus ja seuranta, sääpalvelut sekä fysikaalinen merentutkimus ja seuranta; 4) sähköinen viestintä, postitoiminta ja lehdistön tukeminen; 5) viestintäpalvelujen tietoturvallisuus.

Ministeriön tehtävät on tarkemmin määritelty Liikenne- ja viestintäministeriön työjärjestyksessä.[3]

Liikenne- ja viestintäministeriön toiminta ja tavoitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ministeriö on linjannut liikennepolitiikan tavoitteeksi arjen matkojen toimivuuden turvaamisen, elinkeinoelämän kilpailukyvyn ylläpitämisen ja ilmastonmuutoksen hillitsemisen päästöjä vähentämällä.[4]

Viestintäpolitiikan tavoitteena on turvata kaikille kotitalouksille, yrityksille ja organisaatioille toimivat ja luotettavat tietoliikenneyhteydet ja -palvelut. Yleisten muutostrendien lisäksi viestintäpolitiikan toimintaympäristöä muokkaavat vahvasti teknologisen kehityksen ohella toimialan maailmanlaajuinen luonne, muuttuvat käyttötottumukset sekä toiminnan luotettavuuteen ja turvallisuuteen liittyvät haasteet.

Liikenne- ja viestintä nähdään ministeriössä yhtenä kokonaisuutena: asioita käsitellään ja valmistellaan liikenteen ja viestinnän palveluiden, verkkojen ja tiedon näkökulmista.

Liikenne- ja viestintäministeriössä meneillään olevat merkittävimmät hankkeet (kevät 2018)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ministeriön alaisia virastoja ja laitoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ministeriön ohjauksessa olevat valtion omistamat yhtiöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ministeriö vastaa seuraavien valtionyhtiöiden omistajaohjauksesta:

Aiemmin ministeriön ohjauksessa olleet yhtiöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valtioneuvoston omistajaohjausyksikköön on siirretty vuonna 2016 aiemmin ministeriön ohjauksessa olleen yrityksen omistajaohjaus:

Valtioneuvoston kanslian omistajaohjausyksikköön siirrettiin 21. marraskuuta 2011 seuraavien aiemmin liikenne- ja viestintäministeriön ohjauksessa olleiden valtionyhtiöiden omistajaohjaus:

Valtioneuvoston kanslian omistajaohjausyksikköön siirrettiin 1. toukokuuta 2007 seuraavien aiemmin liikenne- ja viestintäministeriön ohjauksessa olleiden valtionyhtiöiden omistajaohjaus:

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen Suuriruhtinaskunnan talousosastoon perustettiin kulkulaitostoimituskunta 13. syyskuuta 1892. Päivää pidetään liikenne- ja viestintäministeriön perustamisajankohtana. Ministeriö täytti 110 vuotta vuonna 2002. Se on yksi vanhimmista ministeriöistä. Liikenne- ja viestintäministeriö sai nykyisen nimensä Lipposen II hallituksen aikana 1. syyskuuta 2000, kun liikenneministeriö muutti nimensä paremmin toimialuettaan kuvaavaksi.

Liikenneministeriö syntyi Koiviston I hallituksen loppuvaiheiden aikana 1. maaliskuuta 1970, kun kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriö jaettiin liikenneministeriöksi ja työministeriöksi. Jaossa kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriöstä erotettiin työvoima-asiat työvoimaministeriöön (myöhemmin työministeriöön), johon tuli myös kokonaan uusi ministeri. Vanhaan uudelleen nimettyyn ministeriöön jäivät liikenne- ja viestintäasiat, joita jäi hoitamaan sama ministeri Paavo Aitio. Ministeriön ilmailuosastosta muodostettiin Ilmailuhallitus.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Lyhenneluettelo 10.04.2013. Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 19.4.2013.
  2. Ministeriö: Organisaatio Liikenne- ja viestintäministeriö. Viitattu 27.11.2016.
  3. Liikenne- ja viestintäministeriön työjärjestys Finlex. Viitattu 27.11.2016.
  4. Liikennepolitiikka Liikenne- ja viestintäministeriö. Viitattu 23.12.2013.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]