Suomen liikenne- ja viestintäministeriö
| Liikenne- ja viestintäministeriö Kommunikationsministeriet (LVM) |
|
|---|---|
 |
|
| Ministeri(t) | |
| – Liikenne- ja viestintäministeri | Anne Berner |
| Kansliapäällikkö | Harri Pursiainen |
| Budjetti | 2,4 mrd € (2012) |
| Työntekijöitä | 180 |
| Osoite | Liikenne- ja viestintäministeriö PL 31 00023 Valtioneuvosto |
| www.lvm.fi | |
Liikenne- ja viestintäministeriö (lyhenne LVM[1]) (ruots. Kommunikationsministeriet), kuten muutkin ministeriöt, on osa Suomen valtioneuvostoa. Sipilän hallituksen liikenne- ja viestintäministeri on Suomen Keskustan Anne Berner.
Sisällysluettelo
Organisaatio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Liikenne- ja viestintäministeriö vastaa liikenne- ja viestintäpolitiikan valmistelusta ja toimeenpanosta sekä hallinnonalan virastojen ja laitosten ohjauksesta.
Ministeriössä on neljä osastoa: konserniohjausosasto, palveluosasto, tieto-osasto ja verkko-osasto.[2]
Liikenne- ja viestintäministeriön tehtävät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Liikenne- ja viestintäministeriön perustehtävä on lainvalmistelu. Ministeriö valmistelee valtioneuvostolle lakeja ja asetuksia sekä päätöksiä, joita tehdään eduskunnassa, tasavallan presidentin esittelyssä ja valtioneuvoston istunnoissa. Ministeriö antaa myös omia asetuksia.
Liikenne- ja viestintäministeriön toimialaan kuuluvat valtioneuvoston ohjesäännön mukaan: 1) tie- ja rautatieliikenne, siviili-ilmailu ja vesiliikenne; 2) liikenneväylät, satamat ja lentopaikat; 3) ilmakehän tutkimus ja seuranta, sääpalvelut sekä fysikaalinen merentutkimus ja seuranta; 4) sähköinen viestintä, postitoiminta ja lehdistön tukeminen; 5) viestintäpalvelujen tietoturvallisuus.
Ministeriön tehtävät on tarkemmin määritelty Liikenne- ja viestintäministeriön työjärjestyksessä.[3]
Liikennepolitiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ministeriö on linjannut liikennepolitiikan tavoitteeksi arjen matkojen toimivuuden turvaamisen, elinkeinoelämän kilpailukyvyn ylläpitämisen ja ilmastonmuutoksen hillitsemisen päästöjä vähentämällä.[4]
Uusi liikennepolitiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Uudella liikennepolitiikalla tarkoitetaan aikaisemmasta poikkeavaa toimintatapaa liikennejärjestelmän kehittämisessä. Tavoitteena on löytää liikennepolitiikan tuottavuutta ja vaikuttavuutta parantavia uusia mahdollisuuksia sekä edistää innovaatioiden ja uuden teknologian tehokasta hyödyntämistä liikennepolitiikassa.
Autonpaikannus-ehdotus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alkuvuodesta 2012 liikenneministeri Merja Kyllönen kutsui Jorma Ollilan asettamansa tiemaksutyöryhmän puheenjohtajaksi.[5]
Ollila on sittemmin tullut esiin autojen satelliittivalvonta- ja kilometrivero-ehdotuksessa ”Oikeudenmukaista ja älykästä liikennettä selvittävän työryhmän”-nimellä olevassa työryhmässä.[6]
Viestintäpolitiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Viestintäpolitiikan tavoitteena on turvata kaikille kotitalouksille, yrityksille ja organisaatioille toimivat ja luotettavat tietoliikenneyhteydet ja -palvelut. Yleisten muutostrendien lisäksi viestintäpolitiikan toimintaympäristöä muokkaavat vahvasti teknologisen kehityksen ohella toimialan maailmanlaajuinen luonne, muuttuvat käyttötottumukset sekä toiminnan luotettavuuteen ja turvallisuuteen liittyvät haasteet.
Ministeriön alaisia virastoja ja laitoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ministeriön ohjauksessa olevat valtion omistamat yhtiöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ministeriö vastaa seuraavien valtionyhtiöiden omistajaohjauksesta:
Valtioneuvoston omistajaohjausyksikköön on siirretty vuonna 2016 aiemmin ministeriön ohjauksessa olleen yrityksen omistajaohjaus:
Valtioneuvoston kanslian omistajaohjausyksikköön siirrettiin 21. marraskuuta 2011 seuraavien aiemmin liikenne- ja viestintäministeriön ohjauksessa olleiden valtionyhtiöiden omistajaohjaus:
Valtioneuvoston kanslian omistajaohjausyksikköön siirrettiin 1. toukokuuta 2007 seuraavien aiemmin liikenne- ja viestintäministeriön ohjauksessa olleiden valtionyhtiöiden omistajaohjaus:
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomen Suuriruhtinaskunnan talousosastoon perustettiin kulkulaitostoimituskunta 13. syyskuuta 1892. Päivää pidetään liikenne- ja viestintäministeriön perustamisajankohtana. Ministeriö täytti 110 vuotta vuonna 2002. Se on yksi vanhimmista ministeriöistä. Liikenne- ja viestintäministeriö sai nykyisen nimensä Lipposen II hallituksen aikana 1. syyskuuta 2000, kun liikenneministeriö muutti nimensä paremmin toimialuettaan kuvaavaksi.
Liikenneministeriö syntyi Koiviston I hallituksen loppuvaiheiden aikana 1. maaliskuuta 1970, kun kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriö jaettiin liikenneministeriöksi ja työministeriöksi. Jaossa kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriöstä erotettiin työvoima-asiat työvoimaministeriöön (myöhemmin työministeriöön), johon tuli myös kokonaan uusi ministeri. Vanhaan uudelleen nimettyyn ministeriöön jäivät liikenne- ja viestintäasiat, joita jäi hoitamaan sama ministeri Paavo Aitio. Ministeriön ilmailuosastosta muodostettiin Ilmailuhallitus.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Lyhenneluettelo 10.04.2013. Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 19.4.2013.
- ↑ Ministeriö: Organisaatio Liikenne- ja viestintäministeriö. Viitattu 27.11.2016.
- ↑ Liikenne- ja viestintäministeriön työjärjestys Finlex. Viitattu 27.11.2016.
- ↑ Liikennepolitiikka Liikenne- ja viestintäministeriö. Viitattu 23.12.2013.
- ↑ yle.fi/uutiset/kotimaa/2012/02/jorma_ollila_tiemaksutyoryhman_puheenjohtajaksi__3229130.html
- ↑ talouselama.fi/uutiset/ollilan+ryhman+esityksella+poyristyttava+vaikutus+keskivertoauton+verotus+moninkertaistuisi/a2201682
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Liikenne- ja viestintäministeriön verkkosivut
- YLE, Elävä Arkisto: Liikennettä ja viestintää ministeriöstä maanteille ja tiedon valtateille
Valtioneuvoston kanslia | Ulkoasiainministeriö | Oikeusministeriö | Sisäministeriö | Puolustusministeriö | Valtiovarainministeriö | Opetus- ja kulttuuriministeriö | Maa- ja metsätalousministeriö | Liikenne- ja viestintäministeriö | Työ- ja elinkeinoministeriö | Sosiaali- ja terveysministeriö | Ympäristöministeriö
