Siirry sisältöön

Finnair

Wikipediasta
3 muutosta tässä versiossa odottaa arviointia (ohje). Sivun vakaa versio on katsottu 1. huhtikuuta 2026.
Finnair
Finnairin ensimmäinen lokakuussa 2015 vastaanotettu Airbus A350-941 XWB (OH-LWA) yhtiön värityksessä.
Finnairin ensimmäinen lokakuussa 2015 vastaanotettu Airbus A350-941 XWB (OH-LWA) yhtiön värityksessä.
IATA: AY – ICAO: FIN
Kutsukoodi FINNAIR
Perustettu 1. marraskuuta 1923,
rekisteröity 11.12.1923[1]
Laivaston koko 80 (sisältäen Nordic Regional Airlinesin operoimat) [2]
Kohteiden määrä 116
Tunnuslause Designed for you (suom. Sinulle suunniteltu) myös The Nordic Way (suom. Pohjoismaisella tavalla)
Solmukohdat Helsinki-Vantaa (HEL/EFHK)
Emoyhtiö Finnair Oyj
Kotipaikka Helsinki[1]
Kanta-asiakasohjelma Finnair Plus
Allianssi Oneworld
Avainhenkilö(t) Turkka Kuusisto, toimitusjohtaja
Yhtiön sivut finnair.fi
Finnair Oyj
Yritysmuoto julkinen osakeyhtiö
Osake OMXH: FIA1S
Markkina-arvo Laskua 595,7 milj. € (12.4.2025)[3]
ISIN FI0009003230, FI4000567029
Perustettu 1923
Toimitusjohtaja Turkka Kuusisto (alk. 24.4.2024)[4][5]
Puheenjohtaja Sanna Suvanto-Harsaae[6]
Kotipaikka Helsinki[1]
Toiminta-alue Pohjois-Amerikka, Aasia, Eurooppa
Toimiala säännöllinen lentoliikenne[1]
Tuotteet reitti- ja lomalennot,
rahdinkuljetus[3]
Liikevaihto Nousua 3049 milj. € (2024, konserni)[3]
Liikevoitto Laskua 114 milj. € (2024, konserni)[3]
Tilikauden tulos Laskua 37 milj. € (2024, konserni)[3]
Henkilöstö Nousua 6 360 (keskimäärin 2018, konserni)[3]
Tytäryhtiöt mm. Amadeus Finland
Aurinkomatkat
Finnair Cargo
Finnair Aircraft Finance
Finnair Technical Services
Northport
yhteensä 17 yhtiötä[3]
Omistaja Suomen valtio 55,7 %[7]
company.finnair.com
Finnairin pääkonttori – House of Travel and Transportation (HOTT).
Helsinki-Vantaan lentoaseman miehistökeskus (TOKE-rakennus).
Finnair Lounge Helsinki-Vantaan lentoaseman terminaalissa 2.
Finnairin Airbus A320-214.

Finnair Oyj (aiemmin Aero Oy) on suomalainen lentoyhtiö, joka harjoittaa reitti- ja lomalentoliikennettä Suomen sisäisillä ja kansainvälisillä markkinoilla. Yhtiö perustettiin 1. marraskuuta 1923 nimellä Aero Osakeyhtiö,[8] josta johtuu Finnairin lentojen tunnus AY. Nimi Finnair otettiin käyttöön vuonna 1960 ulkomaanlentojen markkinoinnissa, kun yhtiö hankki käyttöönsä ensimmäiset suihkukoneensa.[9] Yhtiön yksinomaiseksi nimeksi se tuli vuonna 1968.

Finnair on maailman edelleen toimivista lentoyhtiöistä viidenneksi vanhin, sitä vanhempia ovat 1919 perustetut KLM ja Avianca, 1920 perustettu Qantas ja 1923 perustettu Aeroflot. Viidennen sijansa Finnair peri ČSA:lta, joka lensi viimeisen lentonsa 26. lokakuuta 2024. Finnairin perässä ikäjärjestyksessä ovat 1924 perustettu Tajik Air ja maailman suurimman laivaston omistava lentoyhtiö Delta Air Lines, joka täyttää sata vuotta 2025[10]. Suomen valtio omistaa Finnairista noin 55,7 prosenttia[7][11] ja tukee yhtiön toimintaa verohelpotuksin 474 miljoonalla eurolla vuodessa.[12]

Finnair-konsernin toimialoja ovat reitti- ja lomalentotoiminta, tekniset ja maapalvelut, catering-toiminta, matkatoimistoala sekä matkailualan tieto- ja varauspalvelut. Finnair-konsernin palveluksessa työskenteli vuoden 2024 lopussa 5 195 (1 165 vähemmän kuin 2018) henkilöä.

Finnairilla oli pitkään etuoikeus ainoana Suomesta operoivana yhtiönä Venäjän ilmatilan käyttöön ylilennoilla kolmansiin maihin, joka perustuu alun perin Suomen ja Neuvostoliiton solmimaan ja sittemmin Suomen ja Venäjän jatkamaan kahdenkeskiseen lentoliikennesopimukseen. Sopimus edellyttää, että Suomen valtion tai suomalaisten sijoittajien omistusosuuden Finnairista on oltava yli 50 prosenttia.[11]

Finnair on 2020-luvulla ollut toistuvasti kuluttajaviranomaisten huomion kohteena matkustajaoikeuksiin ja markkinointiin liittyvissä kysymyksissä.

Omistus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Finnair on julkinen osakeyhtiö, jonka osakekannasta Suomen valtio omistaa enemmistön (55,7 %).[7] Yhtiö on näin ollen valtionyhtiö. Muut osakkeet jakautuvat vakuutusyhtiöiden, muiden yritysten sekä yksityisten kesken. Hallintarekisterissä osakkeista on 10,8 prosenttia.[7] Osake on listattu Helsingin pörssissä, jonne yhtiö listautui vuonna 1989.

Finnairin kotipaikka on Helsinki,[1] mutta sen pääkonttori sijaitsee Vantaalla.[13]

Vuodesta 2001 Finnairista kirjoittaneen toimittaja Juha-Pekka Raesteen mukaan Finnair tulisi yksityistää, koska eri tahot ulosmittaavat Finnairista kaiken mahdollisen, he kun tietävät valtion aina korvaavan sen tuilla. Esimerkiksi lentäjien keskinansio oli 155 000 euroa ja lentokapteenien 210 000 vuonna 2024. Silti IAU vaati näille 20 prosentin palkankorotusta. Tappiollisesti jatketut maakuntalennotkin estävät ketterämpien yhtiöiden tuloa alalle. 550 miljoonan euron arvoinen Finnair oli viidessä vuodessa ottanut lähes kaksi miljardia euroa velkaa muuhun kuin investointeihin.[14]

Huoltovarmuus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valtion omistusta on perusteltu huoltovarmuudella sodan aikana, koska "Suomi on kuin saari". Toisaalta Ukrainan sota sulki maan ilmatilan ja teki siviilikoneet lähes hyödyttömiksi. Kansalliset lehtoyhtiöt muuttuvat yhä harvinaisemmiksi Euroopassa.[14]

Tytäryhtiöt

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Finnairin tytäryhtiöitä ovat muun muassa Aurinkomatkat, Finnair Cargo, Finnair Kitchen, Finnair Flight Academy ja Finnair Technical Services. Finnair hankki syksyllä 2003 omistukseensa ruotsalaisen Nordic Airlink -lentoyhtiön, josta se muokkasi FlyNordic-halpalentoyhtiön. Kesäkuussa 2007 Finnair myi ruotsalaisen tytäryhtiönsä FlyNordicin norjalaiselle Norwegian Air Shuttle -halpalentoyhtiölle. Kauppa toteutettiin osakevaihtona. Kaupan seurauksena Finnairista tuli Norwegianin toiseksi suurin omistaja. Finnair myi huhtikuussa 2013 koko 1 649 862 osakkeen omistuksensa eli 4,69 prosenttia Norwegianin osakekannasta. Osakkeet myytiin noin 53 miljoonalla eurolla, josta Finnair sai voittoa 34 miljoonaa euroa. Syyskuussa 2010 yhtiö osti vähemmistöosuuden Finncomm Airlinesista ja hankki samalla omistukseensa Finncommin kaikki 12 ATR-lentokonetta.

Yhteisyritykset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Finnair on mukana kahdessa yhteisyrityksessä. Heinäkuussa 2013 Finnair liittyi Atlantin ylittävien lentojen yhteisyritykseen, jossa on mukana American Airlines, British Airways ja Iberia.[15] Vuonna 2014 Finnair liittyi Euroopan ja Japanin välisten lentojen yhteisyritykseen, jossa on mukana Japan Airlines ja British Airways.[16] Vuonna 2016 Iberia liittyi Finnairin, Japan Airlinesin ja British Airwaysin Euroopan ja Japanin välisten lentojen yhteisyritykseen.[17] Yhteisyrityksissä lentojen tulot jaetaan ja tehdään yhteistyötä aikataulujen ja hinnoittelun suhteen.[18]

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Finnairin historia

Aero Osakeyhtiön[8] perustamiskirja allekirjoitettiin Helsingissä 12. syyskuuta 1923. Yhtiökokouksessa saman vuoden marraskuun 1. päivänä päätettiin lentotoiminnan aloittamisesta.[19][20] Yhtiö merkittiin kaupparekisteriin 11. joulukuuta 1923,[1] joskin joidenkin lähteiden mukaan tämä tapahtui jo 9. lokakuuta.[19][20] Yhtiön osakkeista 50 prosenttia oli saksalaisen lentokonevalmistajan Junkersin hallussa.

Yhtiön ensimmäinen lento lähti 20. maaliskuuta 1924 kello 15.40 Helsingistä. Lento Tallinnaan tehtiin Junkers F-13 -lentokoneella.[20][21][22] A. T. Virkkusen mukaan ensimmäinen lento olisi lennetty 11. helmikuuta 1924.[23] Aeron käyttämät lentokoneet olivat kaikki vesilentokoneita, jotka lähtivät Katajanokalta. Talvella koneet lensivät merijäältä suksivarustuksessa. Lentoliikenne suuntautui vain Tallinnaan ja Tukholmaan yhteistoiminnassa ruotsalaisen Aerotransport-yhtiön (ABA) kanssa.[24] Aero Oy:n Junkers F-13 koneille tapahtui kaksi onnettomuutta 1927 ja yksi 1928. K-SALA ja K-SALB tuhoutuivat, matkustajat loukkaantuivat. K-SALD katosi lennolla Tallinnaan, miehistö ja kaksi matkustajaa kuolivat.[25]

1930-luku

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1935 Aeron Junkers F-13 tuhoutui reittilennolla Tallinnaan kuuden henkilön menehtyessä.[26] Vuonna 1936 valmistuivat Helsingin Malmin ja Turun Artukaisten kansainväliset lentokentät, jotka olivat Suomen siviililentoliikenteen ensimmäiset maakentät. Aero osti kaksi de Havilland Dragon Rapide -konetta, jotka saivat nimet ”Salama” ja ”Lappi”. Niillä aloitettiin kotimaanliikenne vuonna 1937 reiteillä Helsinki–Viipuri ja Helsinki–Tampere. Viipurin Suur-Merijoen lentokentälle ulottunut reitti piteni vuonna 1938 Imatralle. Pohjoiseen suuntautunut reitti piteni vuonna 1938 Vaasaan, 1939 Kemiin ja 1940 Petsamoon. Kotimaan liikenne toimi vain kesäisin. Yhtiö siirtyi suurempien Junkers-koneiden käyttöön 1930-luvulla, jolloin sillä oli käytössä Ju-52-koneet ”Sampo”, ”Kaleva” ja ”Karjala”. Vuonna 1938 Aero avasi reitin Berliiniin. Puolalainen LOT-yhtiö mahdollisti liikenteen Helsingistä Varsovaan. Vuoden 1939 alussa Aero tilasi kaksi nelimoottorista Focke-Wulf Fw 200 Condor -matkustajakonetta, joita ei kuitenkaan koskaan saatu käyttöön.

Kesäkuussa 1939 yhtiön virallinen nimi Aero Osakeyhtiö lyhennettiin muotoon Aero O/Y.[8]

1940-luku

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Talvisodan aikana lentotoiminta Helsingistä oli liian vaarallista siviilikoneille. Aeron tilapäiset ulkomaanreitit, lähinnä diplomaattiliikenteen käyttämät lennot, suuntautuivat Vaasasta Sundsvallin kautta Tukholmaan.

Talvisodan päätyttyä lennot Helsingistä alkoivat uudestaan. Välirauhan aikana 14. kesäkuuta 1940 kaksi neuvostoliittolaista Tupolev SB-2 -pommikonetta ampui alas Aeron Junkers Ju52-3/mge -lentokoneen (OH-ALL Kaleva) Suomenlahden yllä Tallinnan edustalla. Vuonna 1941 yhtiö osti kaksi Douglas DC-2 -konetta, jotka saivat nimet ”Sisu” ja ”Voima”.

Jatkosodan aikana Aero lensi muun muassa Tallinnaan, Tukholmaan ja Berliiniin. Osa yhtiön koneista oli otettu Suomen ilmavoimien käyttöön.

Moskovan välirauhansopimus keskeytti lentoliikenteen Suomessa 21. syyskuuta 1944. Liikennöinnin osittainen jatkaminen alkoi keväällä 1945. Helsinki-Malmin lentoasema oli kuitenkin liittoutuneiden valvontakomission käytössä. Aeron toiminnot siirrettiin Hyvinkään lentokentälle.[27]

Sodan jälkeen Aero hankki Yhdysvaltain ilmavoimilta sen Eurooppaan jättämistä ylijäämäkoneita käyttöönsä Douglas C-47 (DC-3) -lentokoneita. Niiden avulla avattiin lentoliikenne Tukholmaan ja Kööpenhaminaan. Vuonna 1946 Aeron osake-enemmistö siirtyi Suomen valtiolle. Loput 30 prosenttia osakkeista jakoivat yksityiset osakkeenomistajat, jotka olivat lähinnä yrityksiä.

1950-luku

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Finnairin Airbus A319 OH-LVE, 1950-luvun värityksessä.

Helsinki-Vantaan lentoaseman, silloisen Helsingin lentoaseman, valmistuttua vuonna 1952 siitä tuli Aeron kotikenttä. Vuonna 1953 otettiin käyttöön Finnair yhtiön markkinointinimenä, ja Yhdysvaltain armeijalta perityt Dakotat korvattiin Convair 340- ja 440 -koneilla. Aero sai käyttöönsä uuden lentokonehallin Seutulassa marraskuussa 1955. Halliin, jonka pituus oli 150 metriä, leveys 50 metriä ja ovien korkeus 10,5 metriä, mahtui 12 Convair Metropolitan -konetta. Vanhan puisen kolmen koneen hallin sai käyttöönsä Veljekset Karhumäki -yhtiö.[28] Vuonna 1956 Aero avasi reitin Moskovaan, ja jo seuraavana vuonna lisäsi valikoimaan Frankfurtin, Kölnin, Baselin ja Geneven.

1960-luku

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Finnairin Super Caravelle Baselin lentoasemalla vuonna 1976.

Vuonna 1960 Aero siirtyi suihkukonekauteen, kun se otti käyttöön ensimmäisen Sud SE-210 Caravelle -koneensa. 3. tammikuuta 1961 tapahtui Koivulahden lentoturma, jossa menehtyi kaikki 25 koneessa ollutta.[29] Maarianhaminan lentoturmassa 8. marraskuuta 1963 menehtyi 22 henkilöä 25:stä.[30] Vuonna 1963 perustettiin konserniin kuuluva matkanjärjestäjäyhtiö Aurinkomatkat, ja samoihin aikoihin Aero otti haltuunsa myös vaikeuksiin joutuneen Veljekset Karhumäen lentotoiminnan. Vuonna 1964 perustettiin Finnairin ilmailuopisto, ja vuonna 1968 virallistettiin aiemmin ainoastaan markkinointitarkoituksissa käytetty Finnair-nimi muotoon Finnair Oy.[1][8] Vuonna 1969 Finnair otti käyttöönsä ensimmäisen pitkän matkan suihkukoneensa, Douglas DC-8:n. Uutta konetyyppiä käytettiin pääasiassa lennoilla Yhdysvaltoihin, mutta niiden ohessa myös lähinnä Välimerelle ja Kanariansaarille lennetyillä charter-lennoilla. lähde?

1970-luku

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Finnairin DC-9 Heathrow’n lentoasemalla vuonna 1985.

Vuonna 1975 Finnair otti käyttöön ensimmäisen laajarunkokoneensa, McDonnell Douglas DC-10-30:n. Tokion lisäksi konetyyppiä käytettiin erityisesti New Yorkiin ja Yhdysvaltain länsirannikolle suuntautuneilla reiteillä. Finnairin ensimmäiset DC-9-koneet otettiin käyttöön vuodesta 1971 alkaen, ja niillä korvattiin asteittain Caravelle-laivasto. Ensimmäisenä saapui "tumppiysinä" tunnetun DC-9-14-sarjan yksilöitä alkaen rekisteristä OH-LYA. Finnair operoi historiansa aikana malleja DC-9-14, DC-9-40 ja DC-9-51, eli kaikkia paitsi sarjan perusmallina pidettyä DC-9-30-mallia ja vain SAS:lle erikoispyynnöstä valmistettua DC-9-20-mallia.[31]

Oulun lentokonekaappaus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Oulun lentokonekaappaus

30. syyskuuta 1978 liikemies Aarno Lamminparras kaappasi Finnairin matkustajakoneen matkalla Oulusta Vantaalle (Helsinki-Vantaan lentokentälle), jossa hän vapautti suurimman osan panttivangeista. Seuraavaksi kone lensi jälleen Ouluun, jossa vaaditut lunnasrahat toimitettiin kaappaajalle. Sitten kone lensi takaisin Helsinki-Vantaan lentokentälle, jossa loput matkustajat vapautettiin. Lamminparras pakotti koneen lentämään Amsterdamiin, jossa tankattiin. Sieltä kone palasi Helsinki-Vantaan lentokentälle ja edelleen Ouluun. Siellä kaappaaja poistui lentokoneesta ja lupasi antautua 2. lokakuuta viranomaisille. Epäillessään miehen antautumislupausta poliisi päätti suorittaa äkkirynnäkön miehen asuntoon 1. lokakuuta, ja hän antautui välittömästi. Kaappausdraamassa ei loukkaantunut kukaan.[32]

1980-luku

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1980-luvun alussa Finnair otti käyttöönsä ensimmäiset MD-80-sarjan koneensa. Vuonna 1983 yhtiö aloitti välilaskuttomat Helsinki–Tokio-lennot DC-10-30ER-koneella. Samalla siitä tuli maailman ensimmäinen lentoyhtiö, joka lensi ilman välilaskua Länsi-Euroopasta Japaniin. Helsinki–Tokio oli pitkään maailman pisin DC-10:llä lennetty reitti. Finnairin viimeinen aikataulunmukainen Caravelle-lento operoitiin 30. huhtikuuta 1983, päällikkönä oli Oulun lentokonekaappauksenkin kokenut Tauno Rajakangas välillä Monastir–Helsinki koneena OH-LSD "Oulu". Rajakangas oli yhtiön kokenein Caravelle-lentäjä, vuoteen 1983 mennessä tunteja koneella kertyi yli 9 000.[33] 1980-luvun loppupuolella yhtiö otti käyttöön ATR 42 ja 72-potkuriturbiinikoneet sekä vuosiksi 1980-88 Fokker F27-koneet.

Vuonna 1987 Neuvostoliitto ampui Tokiosta tulossa ollutta Finnairin lento AY 915:tä kohti ohjuksen, joka räjähti vain alle puoli minuuttia siitä, kun se olisi osunut koneeseen. Koneessa oli 201 matkustajaa ja 18 miehistön jäsentä. Tapausta ei tuolloin raportoitu, ja se tuli julkisuuteen vasta vuonna 2014.[34]

Vuonna 1988 Finnair aloitti lennot Helsinki–Peking-reitillä, jolloin Finnairista tuli ensimmäinen länsieurooppalainen suoraan Euroopasta Kiinaan lentänyt lentoyhtiö. lähde?

Vuonna 1980 yhtiö alkoi julkaisemaan matkustamolehteä Blue Wings.[35]

1990-luku

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Finnairin Boeing 757-200 1990-luvun ulkoasussa.

Finnairin 1990-luku alkoi uuden konetyypin siivittämänä laajarunkoisen McDonnell Douglas MD-11 -mallin astuttua yhtiön laivastoon joulukuussa 1990. 1990-luvun alun taloudellinen lama ja juuri alkanut Persianlahden sota vähensivät lentomatkustusta huomattavasti, mikä aiheutti Finnairille taloudellisia vaikeuksia. DC-10 poistui 21 palvelusvuoden jälkeen Finnairin laivastosta toukokuussa 1996[36], ja tytäryhtiöt Karair ja Finnaviation fuusioitiin Finnair-emoyhtiöön saman vuoden syksyllä. Yhtiön viralliseksi nimeksi tuli 25. syyskuuta 1997 Finnair Oyj. Samassa yhteydessä Finnair otti käyttöön uuden ulkoasun koneilleen uuden Boeing 757 -tyypin myötä. B757:n myötä tämän lähinnä lomalentokäyttöön hankitun konetyypin operointi eriytettiin omalle Finnair Lomalennot-nimiselle yksikölleen. Finnair vastaanotti yhteensä 5 B757-2QB-konetta, joiden rekisteritunnukset OH-LBO, -R, -T, -S ja -U annettiin aakkosjärjestyksestä poiketen ensimmäisen B757-ryhmäpäällikön Jouko "Ortsu" Ortamalan lempinimen mukaan. Koneilla operoitiin epäsäännöllisesti lomalentojen lisäksi myös kaukoreittejä, esimerkiksi New York ja Toronto.[37]

Tupakointi kiellettiin useimmilla Finnairin lennoilla keväällä 1997, tosin kotimaan lennoilla ja lyhyillä Pohjoismaiden sisäisillä lennoilla tupakointi kiellettiin jo 1980-luvulla. Viimeisenä savuttomiksi muuttuivat Japanin lennot 28. maaliskuuta 1999.[38]

Osakeyhtiölain muutoksen myötä Finnairista tuli syyskuussa 1997 julkinen osakeyhtiö, ja sen toiminimi muutettiin muotoon Finnair Oyj.[1]

Vuonna 1999 Finnair liittyi Oneworld-allianssiin ja aloitti merkittävän kalustouudistuksen korvaten DC-9-varianttejaan Airbus A320 -sarjan malleilla. Vuoden 1999 alussa asennettiin jäljellä oleviin DC-9-51-koneisiin amerikkalaisen Trimblen toimittamat Trimble 2101 I/O Approach Plus-malliset GPS- vastaanottimet sekä Stage 3-määräysten mukaiset äänenvaimentimet, mikä jatkoi niiden käyttöikää Suomen ottaessa käyttöön satelliittipohjaiset mittarilentoväylärakenteet vuosituhannen vaihteessa.[39][40]

2000-luku

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Finnairin logo vuosina 2000–2010.

Vuonna 2001 Finnair kierrätti alkuperäisen nimensä perustamalla Viroon Aero Airlines -nimisen lentoyhtiön. Syyskuun 11. päivän iskujen jälkeen kaikkiin Finnairin koneisiin asennettiin murtovarma ohjaamo. 1. huhtikuuta 2003 Finnair antoi tulosvaroituksen tappiolliseksi painuvan tuloksen vuoksi ja ilmoitti aloittavansa yt-neuvottelut 1 200 työntekijän vähentämiseksi.[41] Finnair luopui heinäkuun lopussa 2003 pitkään palvelleista DC-9-lentokoneistaan, jotka siirtyivät Guatemalaan ja Ukrainaan Khors Airille. Viimeisen lennon operoi vuoronumerolla AY 389 Kuusamosta Kajaanin kautta Helsinkiin OH-LYX päällikkönään ryhmäpäällikkö Juha Tiilikka.[42] Lennolla oli kutsuvieraita matkustamossa ja ohjaamossa, muun muassa yhtiön ensimmäisen DC-9-lennon koko miehistö. Vuonna 2004 Finnair osti Ruotsissa toimivan Nordic Airlink -nimisen pienen lentoyhtiön, joka muutettiin FlyNordic-nimiseksi halpalentokonseptilla toimivaksi reittilentoyhtiöksi pääpaikkanaan Arlandan lentoasema Tukholmassa.

Yhtiö ilmoitti maaliskuussa 2006 lopettavansa niin sanottujen äkkilähtö-lentojen myynnin. Äkkilähdöt olivat lentoja, jotka yhtiö myi edullisesti muutamaa vuorokautta ennen lähtöpäivää täyttääkseen lentojen kaikki paikat. Viikoittain vaihtuneet ja tiistaisin myyntiin tulleet lähdöt olivat aikanaan Finnairin suosituin verkkopalvelu, joka oli käytössä kuusi vuotta. Vuonna 2006 Finnair luopui MD-80-laivastostaan 23 palvelusvuoden jälkeen. Viimeisen lennon operoi OH-LPC 3.7.2006. Kapteenina toimi ryhmäpäällikkö Markku Arjamaa, ja perämiehenä kapteeni Juha Korhonen, jotka jäivät lennon jälkeen eläkkeelle. Kone toimitettiin yhtiölle 1996. Täten DC-9:n ja sen jatkokehitelmien aika yhtiössä kesti 35 vuotta (1971–2006).[43] Finnair myi ruotsalaisen tytäryhtiönsä FlyNordicin norjalaiselle halpalentoyhtiölle Norwegian Air Shuttlelle heinäkuussa 2007. Vastineeksi Finnair sai noin viisi prosenttia Norwegianin osakkeista. Vuonna 2008 Finnairin tytäryhtiö Aero Airlines AS lopetti toimintansa. lähde?

AEA:n tekemän tutkimukseen mukaan Finnair oli vuonna 2007 Euroopan viidenneksi täsmällisin lentoyhtiö Turkish Airlinesin kanssa 83,6 täsmällisyysprosentilla. Aikataulujaan paremmin pitivät (paremmuusjärjestyksessä) ČSA, Brussels Airlines, Malév ja Austrian Airlines. Vuonna 2013 Finnairin kaikista lennoista 89 prosenttia saapui aikataulussa.[44]

16. marraskuuta 2009 alkoi Finnairin lentäjien lakko vastauksena yhtiön toimille kannattavuuden parantamiseksi. Kiistanaiheisiin sisältyi lentäjien työtehtävien ulkoistaminen. Lakosta aiheutui kannattavuuttaan menettäneelle lentoyhtiölle miljoonien eurojen vahingot.[45] Lakko päättyi kahdessa päivässä, kun osapuolet pääsivät sopimukseen palkanalennuksista ja tuottavuutta lisäävistä työehdoista.[46] Matkustamohenkilökunnan ja tekniikan väen palkkoja alennettiin sopimuksella yhteensä 26 miljoonalla eurolla. Myös yhtiön johto laski palkkaansa viisi prosenttia.

Toimitusjohtaja Jukka Hienosen ilmoitettua erostaan elokuussa 2009 yrityksen johtoryhmän 18 jäsenelle ja avainhenkilöksi määritellylle luvattiin yhteensä 2,8 miljoonaa euroa, mikäli he jatkavat yhtiössä myös toimitusjohtajan vaihdosta seuraavan kauden. Avainhenkilöistä neljä erosi myöhemmin sitouttamisajan umpeuduttua.[47]

2010-luku

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

30. marraskuuta 2010 alkaneen Finnairin matkustamohenkilökunnan lakon yhteydessä yhtiön toimitusjohtaja Mika Vehviläinen – vedoten lentoliikenteen kilpailutilanteeseen ja kulutasoon – katsoi, että työntekijöiden tulisi tinkiä työehdoistaan tai muuten työtä jouduttaisiin siirtämään halvan työvoiman maihin.[48]

Keväällä 2011 yhtiössä tapahtui runsaasti johtajavaihdoksia. Nokian maailmanlaajuisesta viestinnästä vastannut Arja Suominen siirtyi Finnairin palvelukseen, kun viestintäjohtajana toiminut Christer Haglund siirtyi Suomen Messujen toimitusjohtajaksi. Haglund kuului siihen 18 hengen joukkoon, jolle Finnairin hallitus maksoi ylimääräisen bonuksen sitouttaakseen avainhenkilöitä pysymään Finnairin palveluksessa toimitusjohtajavaihdoksen ylimenokauden.

Sitouttamisbonuksia koskevan uutisoinnin yhteydessä Iltalehti listasi myös vuoden 2008 osalta joidenkin Finnairin johtoon kuuluneiden ansiot, jotka sisälsivät edellisvuoden tulokseen perustuvia kannustinpalkkioita. Vuoden 2008 ansiot eivät tosin liittyneet sitouttamisbonuksiin. Haglundin kokonaisansiot vuonna 2008 olivat 366 575 euroa.[47] Sijoittajasuhteiden johtaja Taneli Hassinen siirtyi SRV:n viestintä- ja markkinointijohtajaksi maaliskuussa 2011, jatkoi teologian opintojaan ja päätyi myöhemmin papiksi[49]. Varatoimitusjohtaja Lasse Heinonen erosi Finnairin palveluksesta toukokuun puolivälissä 2011 ja siirtyi Tiedon talous- ja rahoitusjohtajaksi. Heinosen kokonaisansiot vuonna 2008 olivat 422 000 euroa.[47]

Kataisen hallituksen omistajaohjauksesta vastaava ministeri Heidi Hautala ilmoitti 15. maaliskuuta 2012 vaativansa Finnairin hallituksen stay-bonuksista päättäneiden jäsenten eroa.[50] Helsingin Sanomat oli samana päivänä uutisoinut toimitusjohtaja Mika Vehviläisen saaneen toimitusjohtajana aloittaessaan 180 000 euron allekirjoitusbonuksen kompensaationa edelliseen työsuhteeseen liittyneiden kannustinpalkkioiden menettämiselle.[51]

Finnair ilmoitti 11. huhtikuuta 2012 aikeistaan ulkoistaa moottori- ja laitehuollot. Finnair ja sveitsiläinen SR Technics ovat allekirjoittaneet aiesopimuksen, jonka mukaan Finnair hankkii koneiden moottori- ja laitehuoltopalveluja sveitsiläisyhtiöltä. Yhteistyö SR Technicsin kanssa tarkoittaa käytännössä Finnairin oman moottorihuoltotoiminnan lopettamista ja laitehuoltotoiminnan sopeuttamista. Laite- ja moottorihuollon ulkoistaminen on osa säästösuunnitelmaa, joka tähtää 140 miljoonan euron säästöihin. 17. huhtikuuta 2012 Finnair aloitti henkilöstön kanssa yhteistoimintaneuvottelut näistä suunnitelmista ja heinäkuun alussa päättyneiden neuvottelujen lopputuloksena Finnair ilmoitti irtisanovansa 280 työntekijää laite- ja moottorihuollosta.[52] Kaikkiaan huollossa työskenteli tuolloin 350 ihmistä.

Finnair operoi 19. tammikuuta 2014 viimeisen B757-200-lentonsa välillä Fuerteventura–Helsinki, kapteenina toimi jo Caravellessa uransa aloittanut Mauri Pänkäläinen, joka oli lennon jälkeen eläkkeelle jäädessään 61-vuotiaana yhtiön kokeneimpia lentäjiä yli 25 000 tunnin lentokokemuksellaan. Myös Pänkäläisen kokonaisura palvelusvuosissa mitattuna on yhtiön historian pisimpiä, ja B757-ryhmässä hän toimi lähes koneen koko käyttöhistorian ajan, vuodesta 1998.[53] Finnair Flight Academy tarjosi konetyypin poiston jälkeen elämyslentoja suurelle yleisölle B757-simulaattorillaan, yleisöä lennättivät muun muassa Pänkäläinen ja silloinen ryhmäpäällikkö Ari Jaala.[54][55] B757-laivastoa on korvattu A321-231- eli A321ER-konetyypillä, jonka yksilöitä yhtiö vastaanotti vuosina 2014–2018 (OH-LZG .. OH-LZU). Koneissa on uudet moottorit, siivenkärkievät (sharklet), lisäpolttoainesäiliöt ja uusittu ohjaamoavioniikka, mutta mm. viihdejärjestelmästä on luovuttu painon säästämiseksi.[56]

Finnairin Airbus A340 -kone Unikko-kuosissa Nội Bàin kansainvälisellä lentoasemalla.

Finnair aikoo hankkia vuosina 2015–2023 käyttöönsä 19 pitkän toimintamatkan Airbus A350 XWB -lentokonetta, joista se sai ensimmäisen käyttöönsä 7. lokakuuta 2015.[57] Heinäkuussa 2016 Finnair ilmoitti tuovansa langattoman verkkoyhteyden koko kaukoliikenteen laivastoonsa toukokuussa 2017.[58] Vuonna 2017 yhtiö uudisti valtaosin myös lentojensa numeroinnin. Moni aiempi numero oli ollut käytössä yhtiön historian alusta saakka.[59]

2020-luku

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

2020-luvun alussa Finnairin strategia perustui pitkälle Aasian-liikenteeseen. Lentäessään Venäjän ilmatilan yli Finnairilla oli kilpailijoitaan lyhyemmät reitit moniin Aasian kohteisiin. Koneet pystyivät lentämään edestakaisin yhden vuorokauden aikana, mikä piti koneiden ja henkilökunnan käyttöasteet ja tehokkuuden korkeina. Samalla Aasiasta tuotiin asiakkaita Finnairin Euroopan-lennoille. Tältä strategialta ja kilpailuedulta putosi pohja, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan ja lentoliikenne Venäjän yli loppui. Venäjän ilmatilan sulkeutumisen takia esimerkiksi Helsingin ja Tokion välinen suora lento piteni yhdeksästä yli 13 tuntiin. Sen jälkeen Finnair alkoi myydä kapasiteettiaan muille yhtiöille ("wet lease"). Finnair myös ryhtyi yhteistyöhön Qatar Airwaysin kanssa. Finnair sopi aloittavansa päivittäiset lennot Helsingistä, Kööpenhaminasta ja Tukholmasta Qatar Airwaysin kotikentälle Dohaan. Qatar Airways puolestaan lopettanee omat lentonsa Pohjoismaisiin pääkaupunkeihin. Qatar Airwaysin omistaa Qatarin hallinto, joka on ollut esillä ihmisoikeusloukkauksista, joita se on kohdistanut mm. maassaan työskentelevään siirtotyövoimaan. [60] Finnair lopetti reittilennot Helsingistä Tampereelle ja Turkuun toukokuussa 2023. Reitit ovat olleet 2020-luvulla aiemminkin tauolla, ja loppuaikoina kumpaankin kohteeseen lennettiin vain kaksi vuoroa päivässä. Vielä 2000-luvulla kumpaakin reittiä on operoitu jopa suihkukonekalustolla.[61][62][63] Finnair aloittaa 2026 uuden reitin Melbourneen kokonaan ulkoistetulla matkustamohenkilökunnalla. Ulkoistuskumppanina toimii AAP Aviation. [64]

Maaliskuussa 2026 Finnair ilmoitti ostavansa sekä käytettyjä, että uusia lentokoneita ja investoivansa näihin yhteensä noin kaksi miljardia euroa. Uusien koneiden osalta tilaus käsittää 18 Embraer E195-E2-sarjan suihkukonetta, minkä lisäksi yhtiö korvaa vanhempia Airbus-kapearunkokoneita samaan mallisarjaan kuuluvilla, mutta uudemmilla A320/A321ceo-koneilla. Ostovarauksineen tilauksen laajuus nousee 46 koneeseen.[65] Koneisiin tulee 134 matkustajaistuinpaikkaa, USB-pistokkeet joka paikalle ja mm. uudistetut matkatavarahyllyt.[66]

Pääjohtajat ja toimitusjohtajat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laivasto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyinen laivasto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Luettelo Aero Oy:n ja Finnairin lentokalustosta#Finnairin nykyinen kalusto.
Norran operoima Finnairin ATR 72-500 (OH-ATE) uusissa väreissä laskeutumassa Joensuun lentoasemalle.
Finnairin Boeing 757-200 (OH-LBR) vanhassa värityksessä laskeutumassa Lanzarotelle.
Finnairin Airbus A321-231 uusissa väreissä.
Finnairin Airbus A340-300-kone laskeutumassa.
Finnairin nykyinen laivasto[71]
Konetyyppi Paikkaluku Lukumäärä Tilauksia Käyttötarkoitus
Airbus A319 138 5 Loma-, Euroopan ja kotimaan liikenne
Airbus A320 165/174 10 Loma-, Euroopan ja kotimaan liikenne
Airbus A321 196/209 2 Loma-, Euroopan ja kotimaan liikenne
Airbus A321-231 (32B) 209 13 Loma-, Euroopan ja kotimaan liikenne
Airbus A330-300 E 279 8 Euroopan ja mannertenvälinen liikenne
Airbus A350-900XWB 278/321 18 1 Euroopan ja mannertenvälinen liikenne
Embraer ERJ-190 100 12 Euroopan ja kotimaan liikenne, liikennöi Nordic Regional Airlines
Embraer E195-E2 134 18 Liikennöi Nordic Regional Airlines
ATR 72-500 68–72 12 Euroopan ja kotimaan liikenne, liikennöi Nordic Regional Airlines
Yhteensä 80 1

Finnairin operoiman laivaston keski-ikä oli kesäkuussa 2021 11,5 vuotta.[31]

Yhtiö ilmoitti helmikuussa 2022 luopuvansa neljästä vanhimmasta A321-211-koneesta.[72]

Finnairilla on sitova tilaus 19 Airbus A350 -koneen hankinnasta. Uudet A350-koneet liittyivät Finnairin kaukoliikennelaivastoon loppuvuodesta 2015, ja ne korvasivat Airbus A340-300 -koneet.[73]

23. maaliskuuta 2026 Finnair ilmoitti tilanneensa 18 Embraer E195-E2 -konetta. Sopimukseen kuuluu optiot 16 koneeseen ja osto-oikeus 12 koneeseen.[74]

Vuosina 2013–2014 toimitetut Airbus A321-231 -koneet tulivat pääasiassa käyttöön Finnairin lomalennoilla, ja ne korvasivat ikääntyneet Boeing 757 -koneet. A321-231-koneita voidaan käyttää tarvittaessa myös reittikohteisiin Euroopassa. Ensimmäinen A321-231-kone toimitettiin vuonna 2013 syyskuussa. Viimeinen Boeing 757 -kone poistui laivastosta 19. tammikuuta 2014.[75] Viimeinen A340-kone poistettiin käytöstä 1. helmikuuta 2017.[76]

Historiallinen lentokalusto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Aero Oy:n ja Finnairin historiallinen lentokalusto

Aero Oy:n ja sittemmin Finnairin historiallinen lentokalusto Haapavaaran (1998) mukaan:[77]

Aeron/Finnairin historiallinen lentokalusto
Konetyyppi Koneiden lukumäärä enimmillään Käytössä vuosina
Junkers F 13 1 1924–1934
Junkers G 24 1 1926–1934
Junkers Ju 52/3m 4 1932–1948
de Havilland D.H.89 Dragon Rapide 2 1937–1943
Douglas DC-2 2 1941–1947
Douglas DC-3 10 1947–1969
Convair CV 340/440 Metropolitan 9 1953–1979
Sud Aviation Caravelle I/III 4 1960–1963
Sud Aviation Super Caravelle 10 1964–1982
Douglas DC-8-62 3 1969–1986
Douglas DC-9-10 9 1971–1988
Douglas DC-9-51 12 1976–2004
Douglas DC-9-41 5 1981–1996
Douglas DC-9-82 10 1982–2006
Douglas DC-9-83 12 1985–2006
Douglas DC-9-87 3 1975–2000
Douglas DC-10-30 5 1974–1995
McDonnell-Douglas MD-11 4 1990–2010
Fokker F.27 3 1980–1987
ATR 42 5 1986–1989
ATR 72 9 1989– N/A
Airbus A300 2 1987–1997
Saab 340 6/7 1986–1999
Boeing 757-200 7 1997–2014
Airbus A340 7 2006–2017
Airbus A321-211 4 1999–2022

Kohteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Finnairin heinäkuussa 2015 käyttöönotettu Airbus A350 XWB-tyypin lentokone.
Finnair A350 Premium Economy -matkustamo
Finnair A350 Economy -matkustamo
Finnair A350 Business -matkustamo.

Finnair lentää säännöllisesti reittilentoja Aasiaan, Eurooppaan, Lähi-itään sekä Pohjois-Amerikkaan. Nykyään Finnairin reittilennot operoidaan pääsääntöisesti Helsinki-Vantaan lentoaseman kautta. Osaa Finnairin myymistä lennoista lentää suomalainen Nordic Regional Airlines. Finnair lentää myös lomalentoja, joiden määrä vaihtelee vuodenajasta riippuen.

Suomi Suomi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eurooppa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähde:[80]

Aasia ja Tyynenmeren alue

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähde:[81]

Pohjois-Amerikka

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet:[82][83]

Lähi-itä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Arabiemiraatit Yhdistyneet arabiemiirikunnat: Dubai
  • Qatar Qatar: Doha, Lennot Dohaan Helsingistä, Tukholmasta ja Kööpenhaminasta. [84]

Lähde:[85]

Onnettomuudet ja vaaratilanteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Finnairille (aiemmalta nimeltään Aero) ei ole sattunut suihkukonekaudella yhtään kuolemaan johtanutta lento-onnettomuutta. Yhtiön kuolonuhreja vaatineet onnettomuudet tapahtuivat kaikki potkurikoneaikana vuosina 1927–1963.[30]

Aeron Junkers F 13 -matkustajakone K-SALD katosi Suomenlahdella 16. marraskuuta 1927 tiheässä sumussa tilauslennolla Tallinnasta Suomeen. Koneessa menehtyi neljä henkilöä: ohjaaja, mekaanikko ja kaksi Suomen armeijan tiedusteluupseeria. Koneen hylkyä ei ole löydetty.[86] Lokakuussa 1935 Aeron Junkers F 13 OH-ALI syöksyi Suomenlahteen sumussa reittilennolla Helsingistä Tallinnaan. Kaikki kuusi koneessa ollutta – kaksi miehistön jäsentä ja neljä matkustajaa – menehtyi. Koneen hylky löydettiin Viron talousvyöhykkeeltä noin 70 metrin syvyydestä vuonna 2024.[26]

Välirauhan aikana 14. kesäkuuta 1940 Neuvostoliiton ilmavoimat ampui alas Aeron Junkers Ju 52 -matkustajakoneen Kalevan Suomenlahdella. Kaikki yhdeksän koneessa ollutta menehtyi. Koneen hylky löydettiin niin ikään vuonna 2024.[26] Koivulahden lentoturmassa 3. tammikuuta 1961 Aeron Douglas DC-3 OH-LCC syöksyi maahan lähestymisen aikana Kruununkylästä Vaasaan suuntautuneella lennolla. Kaikki 25 koneessa ollutta menehtyi, mikä tekee siitä Suomen pahimman siviili-ilmailun onnettomuuden. Tutkinnassa selvisi, että koneen päällikkö oli turmahetkellä vähintään 2,0 promillen ja perämies 1,56 promillen humalassa.[29] Maarianhaminan lentoturmassa 8. marraskuuta 1963 Aeron Douglas DC-3 OH-LCA törmäsi puihin lähestyessään Maarianhaminan lentoasemaa huonossa näkyvyydessä. Koneessa olleista 25 henkilöstä 22 menehtyi.[30]

30. syyskuuta 1978 Aarno Lamminparras kaappasi Finnairin lennon 405 (Sud Aviation Caravelle OH-LSB) matkalla Oulusta Helsinkiin. Koneessa oli 44 matkustajaa ja viisi miehistön jäsentä. Kaappaus päättyi seuraavana päivänä Oulun lentoasemalle ilman henkilövahinkoja.[30]

Finnairin lennolla 915 Tokiosta Helsinkiin 23. joulukuuta 1987 McDonnell Douglas DC-10 -matkustajakonetta kohti ammuttiin Huippuvuorten lähistöllä ohjus, joka lentäjien mukaan räjähti noin 20 sekuntia ennen arvioitua törmäystä koneeseen. Koneessa oli 201 matkustajaa ja 18 miehistön jäsentä. Ohjuksen arvioitiin tulleen Neuvostoliiton alueelta. Tapaus pidettiin salassa 27 vuotta, kunnes Helsingin Sanomat kertoi siitä syyskuussa 2014.[87]

Helsinki-Vantaan lentoasemalla 2. marraskuuta 2024 Aviator Finlandin maapalvelutyöntekijä menehtyi jäätyään puristuksiin Finnairin Airbus A350 -koneen ja WC-tyhjennysauton väliin, kun konetta siirrettiin paikoituspaikalta pushback-traktorilla. Poliisi tutkii tapausta kuolemantuottamuksena. Tutkinnan mukaan kaksi työntekijää oli toiminut ohjeistuksen vastaisesti.[88][89]

Helsinki-Vantaalla 16. elokuuta 2025 Finnairin ATR 72-500-lentokone lähti liikkumaan moottorin käynnistyksen jälkeen, koska koneen seisontajarru ei ollut päällä. Kone eteni noin yhdeksän metriä ja törmäsi maavirtalähteeseen. Koneen potkuri hajosi ja paloja lensi 30 metrin päähän. Koneessa oli 68 matkustajaa. Kukaan ei loukkaantunut, mutta yksi maapalveluyrityksen työntekijä joutui juoksemaan pois koneen tieltä. Onnettomuustutkintakeskus nimesi tapaukselle tutkintaryhmän.[90]

Palkinnot ja tunnustukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2017 Finnair listattiin eurooppalaisyhtiöistä kahdeksanneksi täsmällisimmäksi lentoyhtiöksi.[91]

Vuonna 2018 Finnair valittiin Pohjois-Euroopan parhaaksi lentoyhtiöksi yhdeksättä vuotta peräkkäin.[92]

Vuonna 2019 Finnair listattiin saksalaisen lento-onnettomuustutkintatoimiston (JACDEC) tilastoissa maailman turvallisimmaksi lentoyhtiöksi.[93] Vuonna 2021 Finnair oli samassa tilastossa viidenneksi turvallisin kaikkiaan sadasta vertaillusta yhtiöstä [94].

Skytraxin vertailussa Finnairin palvelutasolle on myönnetty neljä tähteä viidestä [95][96].

Vuonna 2024 Skytrax rankkasi Finnairin Euroopan puhtaimmaksi lentoyhtiöksi ja Pohjois-Euroopan parhaaksi lentoyhtiöksi.[97][98]

Kuluttajansuoja ja kilpailuasiat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Finnair on ollut toistuvasti Kilpailu- ja kuluttajaviraston (KKV) ja kuluttaja-asiamiehen tutkintojen ja toimenpiteiden kohteena 2000-luvulla. Vuonna 2025 Finnair aiheutti eniten kuluttajayhteydenottoja KKV:n kuluttajaneuvontaan.[99]

Kilpailuasiat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kilpailuvirasto tutki vuosina 2000–2007 Finnairin epäiltyä määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä. Tutkinta koski matkatoimistosopimuksiin sisältyviä myyntitavoitteisiin sidottuja bonusjärjestelmiä, suurasiakassopimuksiin sisältyviä rajoittavia ehtoja sekä liittymälentoalennuksia, joita tarjottiin vain Finnairin omille kansainvälisille jatkolennoille. Asia poistettiin käsittelystä, koska markkinatilanne oli tutkimuksen aikana muuttunut halpalentoyhtiöiden tulon myötä ja Finnair oli tehnyt vapaaehtoisia korjauksia.[100]

Ruotsin Konkurrensverket tutki lokakuusta 2019 alkaen Finnairin epäiltyä kilpailunvastaista menettelyä, jossa yhtiö oli rajoittanut verkkomatkatoimistojen mahdollisuutta mainostaa lentolippujen alennushintoja. Konkurrensverket hyväksyi heinäkuussa 2023 Finnairin sitoumuksen, jonka mukaan yhtiö ei enää rajoita matkatoimistojen hinnoittelua. Sitoumus on voimassa viisi vuotta ja sen rikkomisesta on 100 miljoonan Ruotsin kruunun uhkasakko.[101][102] KKV aloitti syksyllä 2023 oman erillisen tutkintansa vastaavasta menettelystä Suomen reiteillä. KKV:n mukaan Finnair antoi syksyn 2023 selvityspyyntöihin olennaisesti virheellisiä, puutteellisia ja harhaanjohtavia tietoja. KKV teki keväällä 2024 yllätystarkastuksen yhtiön toimitiloihin. Marraskuussa 2025 KKV esitti Finnairille noin 7,6 miljoonan euron seuraamusmaksua, mikä vastasi 0,25 prosenttia yhtiön vuoden 2024 liikevaihdosta. Kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun KKV esitti seuraamusmaksua virheellisten tietojen antamisesta kilpailututkinnassa.[103] Finnair kiisti syytökset ja katsoi seuraamusmaksuesityksen perustuvan väärinkäsitykseen. Yhtiön mukaan se oli lopettanut matkatoimistoihin kohdistuneet ohjaustoimet kaikissa maissa jo kesällä 2023.[102]

Matkustajaoikeudet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuluttaja-asiamies vei vuonna 2017 Finnairin markkinaoikeuteen (MAO:1/19). Tapauksen taustalla oli Finnairin vakiintunut käytäntö, jossa yhtiö kieltäytyi maksamasta EU-asetuksen (EY) N:o 261/2004 mukaisia vakiokorvauksia lentojen peruutuksista ja yli kolmen tunnin viivästyksistä vedoten teknisiin vikoihin poikkeuksellisina olosuhteina. Kuluttaja-asiamiehen mukaan Finnair vetosi yllättäviin ja ennakoimattomiin vikoihin, vaikka ne eivät täyttäneet EU-tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisia poikkeuksellisen olosuhteen edellytyksiä. Lisäksi Finnair tarjosi matkustajille vakiokorvausta pienempiä sovintotarjouksia – tyypillisesti 150–250 euron lahjakortteja – saadakseen nämä luopumaan oikeudestaan täysimääräiseen 600 euron vakiokorvaukseen. Kuluttaja-asiamies piti menettelyä harhaanjohtavana, koska matkustajat eivät välttämättä tunteneet oikeuksiaan ja saattoivat tyytyä alennettuun tarjoukseen. Kuluttaja-asiamies vaati neljää erillistä kieltoa 500 000 euron sakon uhalla. Markkinaoikeus hylkäsi kaikki vaatimukset tammikuussa 2019 katsoen, ettei EU-oikeudesta voitu yksiselitteisesti johtaa kuluttaja-asiamiehen esittämää tulkintaa poikkeuksellisten olosuhteiden osoittamistavasta. Korkein oikeus ei myöntänyt kuluttaja-asiamiehelle valituslupaa.[104][105]

Erillisessä tapauksessa kuluttaja-asiamies avusti kahta matkustajaa, joiden Helsinki–Bangkok-lento viivästyi vuonna 2016 yli neljä tuntia A350-koneen piilevän valmistusvirheen vuoksi. Finnair kieltäytyi maksamasta 600 euron vakiokorvausta. Helsingin käräjäoikeus velvoitti Finnairin maksamaan korvauksen huhtikuussa 2020, mutta Helsingin hovioikeus kumosi päätöksen kesäkuussa 2022. Korkein oikeus pyysi EU-tuomioistuimelta ennakkoratkaisun (asia C-385/23), jossa tuomioistuin katsoi, että uuden konetyypin piilevä suunnitteluvirhe voi olla poikkeuksellinen olosuhde.[106] Korkein oikeus hylkäsi helmikuussa 2025 kuluttajan kanteen.[107]

Finnair on ollut vastaajana myös kahdessa muussa EU-tuomioistuimen ennakkoratkaisussa. Asiassa C-22/11 (Finnair v. Lassooy, 4. lokakuuta 2012) tuomioistuin katsoi, että lennolle pääsyn epäämisestä on maksettava vakiokorvaus myös silloin, kun epääminen johtuu aiemman lennon peruutuksesta aiheutuneista uudelleenjärjestelyistä.[108] Asiassa C-832/18 (A ym. v. Finnair, 12. maaliskuuta 2020) tuomioistuin katsoi, että matkustajalla on oikeus korvaukseen sekä lennon peruuttamisesta että uudelleenreititetyn lennon viivästymisestä.[109]

Lokakuussa 2025 Finnair joutui poistamaan kahdeksan A321-konetta liikenteestä, kun istuinpäällisten todettiin tulleen pestyiksi väärin, mikä vaaransi paloturvallisuusmääräysten noudattamisen. Kymmeniä lentoja peruutettiin ja tuhansia matkustajia jäi vaille lentoa. Finnair vetosi poikkeuksellisiin olosuhteisiin kieltäytyessään maksamasta EU-asetuksen mukaisia vakiokorvauksia. Kuluttajaliitto katsoi, että Finnair vastaa alihankkijoidensa työstä eikä pesuvirhe ole poikkeuksellinen olosuhde.[110]

Finnairin korvausriidat ovat ruuhkauttaneet Itä-Uudenmaan käräjäoikeuden, jossa oli vuoden 2025 lopulla vireillä yli tuhat lentokorvausriitaa. Yli 40 prosenttia niistä koski Finnairia. Kanteita esittävät pääasiassa korvauspalveluyritykset matkustajien puolesta. Käräjäoikeuden laamanni Timo Heikkinen arvosteli Finnairin menettelyä järjestelmälliseksi viivyttämiseksi, sillä yhtiö vaatii lähes kaikissa tapauksissa suullista käsittelyä, kun muut lentoyhtiöt suostuvat kirjalliseen menettelyyn.[111]

Maaliskuussa 2025 kuluttaja-asiamies vei Finnairin markkinaoikeuteen ensimmäisellä edustajakanteellaan. Finnair oli hylännyt matkustajien korvausvaatimuksia sillä perusteella, ettei niitä ollut tehty kahden kuukauden kuluessa lennosta. Kuluttaja-asiamiehen mukaan Suomen lainsäädännössä ei ole tällaista määräaikaa EU-asetuksen 261/2004 mukaisille korvauksille. Kuluttaja-asiamies vaati menettelyä kiellettäväksi 300 000 euron sakon uhalla ja Finnairia ilmoittamaan päätöksestä kaikille kuluttajille, joiden vaatimuksia oli hylätty 25. kesäkuuta 2023 jälkeen, 100 000 euron sakon uhalla.[112]

Lentolippujen takaisinmaksuajat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuluttaja-asiamies puuttui vuonna 2024 Finnairin takaisinmaksuaikoihin, jotka venyivät viikoiksi tai kuukausiksi, vaikka EU-asetus edellyttää palautusta seitsemässä päivässä lennon peruutuksen jälkeen. Finnair kieltäytyi sitoutumasta korjaaviin toimiin.[113] Koska ongelmat jatkuivat vuonna 2025, kuluttaja-asiamies vei asian markkinaoikeuteen huhtikuussa 2026 vaatien menettelyä kiellettäväksi 300 000 euron sakon uhalla. Samassa yhteydessä Finnair ja kuluttaja-asiamies pääsivät sovintoon yhtiön lahjakorttikäytännöstä: Finnair oli myöntänyt vakiokorvauksia lahjakortteina ilman kuluttajan suostumusta, mutta sitoutui luopumaan käytännöstä.[99]

Ympäristömarkkinointi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuluttaja-asiamies katsoi joulukuussa 2023, että Finnair oli markkinoinut harhaanjohtavasti uusiutuvan lentopolttoaineen käyttöään. Yhtiö mainosti sosiaalisessa mediassa ja sanomalehdissä hankkivansa uusiutuvaa lentopolttoainetta, "joka vähentää kasvihuonekaasupäästöjä jopa 80 %". Mainoksissa 80 prosentin luku esitettiin näkyvästi ilman, että samalla kerrottiin sen tarkoittavan yksittäisen polttoaine-erän päästövähennystä. Finnairin oman selvityksen mukaan uusiutuvan polttoaineen osuus oli vuonna 2022 noin 0,2 prosenttia koko polttoainekulutuksesta. Finnair sitoutui muuttamaan ympäristömarkkinointiaan.[114]

Yhdenvertaisuus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Korkein hallinto-oikeus katsoi vuosikirjapäätöksessään KHO:2021:189, että Finnair oli syrjinyt liikuntavammaista matkustajaa yhdenvertaisuuslain vastaisesti. Matkustajan polvi oli jäykistetty leikkauksessa, eikä hän voinut istua tavallisella lentopaikalla. Ainoa vaihtoehto oli ostaa kolme vierekkäistä paikkaa täyteen hintaan. KHO katsoi, että lisäpaikkojen hinnasta alennuksen myöntäminen on kohtuullinen mukautus, jota Finnairilta voidaan edellyttää yhtiön liiketoiminnan laajuus, vamman harvinaisuus ja matkustajan hyvissä ajoin tehty varaus huomioon ottaen.[115]

Valtiontukioikeudenkäynnit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Halpalentoyhtiö Ryanair haastoi Euroopan komission EU-tuomioistuimessa kolmesti Finnairin koronapandemian aikana saamien valtiontukien vuoksi. Unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi huhtikuussa 2021 Ryanairin kanteen, joka koski Suomen valtion Finnairille myöntämää 600 miljoonan euron lainan takausta (asia T-388/20).[116] Kesäkuussa 2022 tuomioistuin hylkäsi Ryanairin kanteen, joka koski Finnairin pääomitusta, johon sekä Suomen valtio että yksityiset osakkeenomistajat osallistuivat (asia T-657/20).[117] Ryanairin valitus pääomitusasiassa (asia C-588/22 P) hylättiin 7. marraskuuta 2024.[118]

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Historia Finnair Oyj. Arkistoitu 29.6.2007. Viitattu 7.6.2007.
  • Haapavaara, Heikki: Aika lentää. Finnair 75. Finnair Oyj, 1998. ISBN 951-98041-0-2
  • Hengi, B. I.: Airlines Worldwide. Leicester: Midland, 2000. ISBN 1-85780-103-2 (englanniksi)
  • Hirvonen, Pauli: Selvä nousuun Caravelle. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1958.
  • Virkkunen, A. T.: Lentämään! Lentoaapinen ilmailun harrastajille. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1943.
  • Wegg, John: Finnair. The Art of Flying since 1923. Finnair Oy, 1983. ISBN 951-99450-3-2 (englanniksi)

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f g h Finnair Oyj Yritys- ja yhteisötietojärjestelmä. Helsinki: Patentti- ja rekisterihallitus, Verohallinto. Viitattu 20.7.2023.
  2. ↑ Finnairin nykyaikainen laivasto Finnair (finnair.com). Viitattu 21.3.2019.
  3. ↑ a b c d e f g Finnair, Taloudellinen tieto 2018 (Finnairin tilinpäätöksen 2018 taloudelliset tiedot) investors.finnair.com. Viitattu 13.11.2019.
  4. ↑ Johtoryhmä Finnair. Viitattu 7.6.2024.
  5. ↑ a b Finnairin uudeksi toimitusjohtajaksi tulee Postin toimitusjohtaja Turkka Kuusisto 11.1.2024. Yle. Viitattu 7.6.2024.
  6. ↑ Sanna Suvanto-Harsaae on Finnairin hallituksen uusi puheenjohtaja - varapuheenjohtajaksi Montie Brewer lentoposti.fi. 24.3.2023. Viitattu 21.1.2024.
  7. ↑ a b c d Osakkeenomistajat 30.6.2025. Finnair Oyj. Viitattu 4.7.2025.
  8. ↑ a b c d Finnair Oyj (hakutermi: "0108023-3") Virre. Helsinki: Patentti- ja rekisterihallitus. Viitattu 20.7.2023.
  9. ↑ Wegg 1983, s. 111.
  10. ↑ Helander, Benjamin: 101-vuotias, maailman 5. vanhin lentoyhtiö lentää tänään viimeisen lentonsa – hyvästit Czech Airlinesille Moottori. 26.10.2024. Viitattu 28.10.2024.
  11. ↑ a b Hänninen, Jyri: Sipilä harkitsee myllerrystä valtion omistajapolitiikkaan Yle Uutiset. 9.5.2016. Viitattu 9.5.2016.
  12. ↑ Finnair sai viime vuonna lähes 500 miljoonan veroedut – tällaisia veroetuja lentoyhtiöt saavat Helsingin Sanomat. 18.8.2023. Viitattu 2.9.2023.
  13. ↑ Yhteystiedot Finnair Oyj. Viitattu 4.4.2014.
  14. ↑ a b Lähtöselvitys Helsingin Sanomat. 26.5.2025.
  15. ↑ Annual Report 2013 Finnair. Viitattu 30.4.2025.
  16. ↑ Japan Airlines, British Airways and Finnair begin joint business on flights between Europe and Japan 26.3.2014. Japan Airlines. Viitattu 30.4.2025.
  17. ↑ André Orban: Iberia joins Japan Airlines, British Airways and Finnair in joint business on flights between Europe and Japan Aviation24.be. 18.10.2016. Viitattu 30.4.2025. (englanniksi)
  18. ↑ BA, Finnair and JAL start joint venture Business Traveller. Viitattu 30.4.2025. (englanniksi)
  19. ↑ a b Wegg 1983, s. 21.
  20. ↑ a b c Finnairin historia Finnair Oyj. Viitattu 17.6.2007.
  21. ↑ Wegg 1983, s. 23.
  22. ↑ Haapavaara 1998, s. 12.
  23. ↑ Virkkunen 1943, s. 161.
  24. ↑ Virkkunen 1943, s. 162.
  25. ↑ Helsingin Sanomat 29. toukokuuta 1927, 17. marraskuuta 1927 ja 11. heinäkuuta 1928
  26. ↑ a b c Kahden Junkers-koneen löytymisen tarina Suomen ilmailumuseo. 14.6.2024. Viitattu 10.4.2026.
  27. ↑ Haapavaara 1998, s. 37.
  28. ↑ Helsingin Sanomat, 29.11.1955, s. 10.
  29. ↑ a b Ziemann, Marcus: Viikko sitten henkilökunta esti juopuneen kapteenin lentämisen – Suomen ja Finnairin synkin onnettomuus tapahtui 1961, koska kukaan ei estänyt Yle Uutiset. 22.8.2018. Viitattu 10.4.2026.
  30. ↑ a b c d Finnair sata vuotta – yksi maailman turvallisimmista Moottori. 24.12.2023. Viitattu 10.4.2026.
  31. ↑ a b Finnair Fleet Details and History Planespotters.net. Viitattu 9.6.2021.
  32. ↑ Hurja viesti Finnairin kapteenilta 1978: ”Meidät on...kaapattu” Uusi Suomi. 19.12.2013. Viitattu 18.3.2019.
  33. ↑ Tolvanen, Heikki: "Höyry-" ja Super Caravelle. Liikennelentäjä, 2009, nro 1, s. 24–28. Suomen Lentäjäliitto. Artikkelin verkkoversio. (PDF) Viitattu 31.1.2025.
  34. ↑ Ann-Mari Huhtanen: Perhana, se tulee suoraan kohti. Jouluna 1987 Finnairin lento AY 915 oli matkalla Tokiosta Helsinkiin, kun Huippuvuorten kohdalla konetta lähestyi ohjus. Helsingin Sanomat, 7.9.2014, s. C 6–8. Sanoma Oyj.
  35. ↑ Finnairin 30-vuotias Blue Wings yksi maailman vanhimmista inflight-lehdistä Taloussanomat. 17.5.2010. Arkistoitu 16.9.2014. Viitattu 16.9.2014.
  36. ↑ Juutinen, Tapio: Kokoelmat kertovat 7/2014: Finnairin viimeinen DC-10 ja jäähyväismatka maailman ympäri toukokuussa 1996 (PDF) Heinäkuu 2014. Suomen Ilmailumuseo. Viitattu 11.10.2016.
  37. ↑ Tolvanen, Heikki: Lentäjien työkaluja – Boeing 757-200. Liikennelentäjä, 22.11.2019, nro 4, s. 16–21. Suomen Lentäjäliitto. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 15.4.2021.
  38. ↑ Finnair täysin savuttomaksi MTV Uutiset. 18.1.1999. Viitattu 19.4.2018.
  39. ↑ Finnair DC9-51 flight manual, s. 1.11. Finnair, 2003.
  40. ↑ Finnair laskee koneidensa melutasoa Yle Uutiset. 23.2.1999. Viitattu 10.9.2018.
  41. ↑ Liljeblom, Eva: Mitä Missä Milloin 2004, s. 217. Kustannusosakeyhtiö Otava, 2003. ISBN 951-1-18590-X
  42. ↑ Finnair luopuu DC9-kalustosta lentoposti.fi. 16.6.2003. Viitattu 1.10.2017.
  43. ↑ Tervo, Tomi: Erään kaunokaisen viimeinen työpäivä. Liikennelentäjä, 2006, nro 4, s. 32–34. Suomen Lentäjäliitto. Artikkelin verkkoversio. (PDF) Viitattu 31.1.2025.
  44. ↑ Vuosikertomus 2013 Finnair Group. Viitattu 4.4.2014.
  45. ↑ Aamun lakkotapaamisesta ei tuloksia Yle Uutiset. 16.11.2009. Viitattu 10.8.2015.
  46. ↑ Lentäjälakko ohi: Finnair lentää jo keskiviikkona Yle Uutiset. 17.11.2009. Viitattu 10.8.2015.
  47. ↑ a b c Jaakkonen, Pasi; Rimaila, Elisa: Finnairin salainen ohjelma tyrmistyttää: "Miten tämä on mahdollista?" Ilta-Sanomat. 10.3.2012. Viitattu 10.8.2015.
  48. ↑ Rossi, Juhana: Finnairin Vehviläinen: Harkitsemme työn siirtämistä ulkomaille Helsingin Sanomat. 30.11.2010. Viitattu 3.12.2010.
  49. ↑ Pappi voi olla opportunisti, sanoo Taneli Hassinen Helsingin seurakunnat. Viitattu 3.10.2023.
  50. ↑ He saavat potkut Finnairin hallituksesta Taloussanomat. 15.3.2012. Arkistoitu 15.3.2012. Viitattu 15.10.2013.
  51. ↑ Sajari, Petri: Finnair maksoi Vehviläiselle korvauksen menetetyistä palkkioista Helsingin Sanomat. 15.3.2012. Viitattu 15.10.2013.
  52. ↑ Finnair irtisanoo lähes 300 moottori- ja laitehuollosta Helsingin Sanomat. 4.7.2012. Arkistoitu 7.7.2012. Viitattu 4.7.2012.
  53. ↑ Kaksi eläkeläistä – Kone ja kapteeni Finavia. 14.2.2014. Viitattu 16.10.2018.
  54. ↑ Suomen Ilmailumuseon elämyslentoja nyt myös Finnairin Flight Academyn Boeing 757-simulaattorilla lentoposti.fi. 13.3.2015. Viitattu 16.10.2018.
  55. ↑ Lavas, Ilkka: Lentosimulaattori Boeing 757 testissä City. 14.5.2015. Viitattu 16.10.2018.
  56. ↑ Raivio, Jyri: Outo lintu – Finnairin uusin Airbus ei pärjää suorituskyvyssä edeltäjälleen Suomen Kuvalehti. 9.9.2013. Otava. Viitattu 16.10.2018.
  57. ↑ Finnair vuosikertomus 2016 (PDF) Finnair Oyj. Viitattu 18.2.2017.
  58. ↑ Finnairin koko kaukoliikennelaivastossa langaton verkkoyhteys toukokuussa 2017 8.7.2016. Finnair Oyj. Arkistoitu 19.7.2016. Viitattu 18.8.2016.
  59. ↑ Finnair muuttaa lentojensa numerointia aikataulukauden vaihtuessa | lentoposti.fi www.lentoposti.fi. 28.10.2017. Viitattu 21.1.2024.
  60. ↑ HS-analyysi | Finnair aloittaa strategisen yhteistyön Qatar Airwaysin kanssa – mitä kaikkea sopimus tarkoittaa? Helsingin Sanomat. 31.8.2022. Viitattu 31.8.2022.
  61. ↑ Finnair lopettaa lennot Tampereelle ja Turkuun Yle Uutiset. 5.4.2023. Viitattu 5.4.2023.
  62. ↑ HEL89p2 departedflights.com. Viitattu 5.4.2023.
  63. ↑ HS Turku | Finnairin mukaan Turun-lentojen päästöt olivat täysin järjettömät – Pormestari tyrmää yhtiön perustelut Helsingin Sanomat. 13.4.2023. Viitattu 13.4.2023.
  64. ↑ AKT ryöpytti Finnairia – Näin yhtiö vastaa www.iltalehti.fi. Viitattu 23.12.2025.
  65. ↑ Kymäläinen, Simo: Finnair ostaa sekä käytettyjä että uusia lentokoneita Yleisradio. 23.3.2026. Viitattu 23.3.2026.
  66. ↑ Uusia Embraer-lentokoneita Euroopan reiteille 2027 alkaen Finnair. 8.4.2026. Viitattu 10.4.2026.
  67. ↑ Raivio, Jyri: Finnair ja Vehviläisen lähtö: Kuinka pörssiyhtiön toimitusjohtajaa ei pidä vaihtaa Suomen Kuvalehti. 28.1.2013. Otava. Viitattu 21.3.2019.
  68. ↑ a b Finnair
  69. ↑ Finnair Oyj: Toimitusjohtaja Mika Vehviläinen jättää Finnairin Nasdaq Nordic. 28.1.2013. Viitattu 30.1.2013.
  70. ↑ Lehtonen, Marko-Oskari: Finnairin uusi toimitusjohtaja on Topi Manner - siirtyy tehtävään Nordean johtoryhmästä Iltalehti. 4.9.2018. Viitattu 4.9.2019.
  71. ↑ Finnairin laivasto Finnair. 1.12.2017. Viitattu 1.12.2017.
  72. ↑ Finnair hyvästelee neljä Airbus A321 “zulukonetta” Finnair. 23.2.2022. Viitattu 27.2.2022.
  73. ↑ Nieminen, Iiro-Matti: Finnair ostaa lisää Airbus A350 -matkustajakoneita Yle Uutiset. 3.12.2014. Viitattu 16.12.2015.
  74. ↑ Tiedote | Finnair company.finnair.com. Viitattu 23.3.2026.
  75. ↑ Finnair saa tänään uuden koneen lomareiteille – katso kuvat ja tiedot! Ilta-Sanomat. 6.9.2013. Viitattu 19.1.2014.
  76. ↑ Viimeinen nelimoottorisen Airbus A340 -koneen lento Finnairin väreissä on ohi lentoposti.fi. 1.2.2017. Viitattu 2.2.2017.
  77. ↑ Haapavaara 1998, s. 126–127.
  78. ↑ Suomi Finnair. 28.4.2021. Viitattu 9.5.2021.
  79. ↑ Finnair tekee paluun kotimaan reiteille - voitti Traficomin kilpailutuksen kaikilla viidellä reitillä | lentoposti.fi www.lentoposti.fi. 6.9.2022. Viitattu 6.9.2022.
  80. ↑ Eurooppa Finnair. 5.11.2020. Viitattu 12.4.2023.
  81. ↑ Aasia ja Australia Finnair. 5.11.2020. Viitattu 12.4.2023.
  82. ↑ Amerikat Finnair. Viitattu 9.5.2021.
  83. ↑ Finnair palaa Kanadaan kymmenen vuoden tauon jälkeen ikkunapaikka.fi. Viitattu 26.6.2025.
  84. ↑ Finnair NW22 Intercontinental Changes: Qatar Additions AeroRoutes. Viitattu 18.10.2022. (englanniksi)
  85. ↑ Lähi-Itä Finnair. 24.11.2020. Viitattu 12.4.2023.
  86. ↑ Suomalaiset tiedustelumiehet katosivat 1927 Ilmailu. 3.12.2021. Viitattu 10.4.2026.
  87. ↑ HS: Finnairin DC-10-koneesta havaittiin kohti lentävä ohjus vuonna 1987 Lentoposti. 7.9.2014. Viitattu 10.4.2026.
  88. ↑ Mäklin, Elsa: Työntekijä kuoli tapaturmassa Helsinki–Vantaan lentoasemalla – jäi puristuksiin lentokoneen ja auton väliin Yle Uutiset. 2.11.2024. Viitattu 10.4.2026.
  89. ↑ Kaksi työntekijää toimi ohjeiden vastaisesti tilanteessa, joka johti kuolemaan Helsinki–Vantaan lentoasemalla Yle Uutiset. Viitattu 10.4.2026.
  90. ↑ Karhu, Otso: Jarru unohtui, lentokone lähti liikkeelle ja miltei törmäsi työntekijään Helsinki-Vantaalla – Otkes julkaisi ensitiedot Yle Uutiset. 26.8.2025. Viitattu 10.4.2026.
  91. ↑ OAG: AirBaltic maailman täsmällisin lentoyhtiö – Finnair mainline-luokassa sijalla 15 lentoposti.fi. 8.1.2018. Viitattu 21.4.2018.
  92. ↑ Jääskeläinen, Henni: Parhaat lentoyhtiöt palkittiin – Finnair jälleen Pohjois-Euroopan paras Kauppalehti. 17.7.2018. Viitattu 20.3.2019.
  93. ↑ JACDEC SAFETY ANALYSIS AIRLINE RISK RANKING 2019 (PDF) JACDEC. Viitattu 20.3.2019. (englanniksi)
  94. ↑ https://www.jacdec.de/Order/2021_JACDEC_AIRLINE_RISK_RANKING-x2.pdf
  95. ↑ Finnair is certified as a 4-Star Airline Skytrax. Viitattu 14.3.2022. (englanniksi)
  96. ↑ Explaining World Airline Star Rating levels Skytrax. Viitattu 14.3.2022. (englanniksi)
  97. ↑ World's Cleanest Airline 2024 SKYTRAX. Viitattu 24.4.2025. (englanniksi)
  98. ↑ World's Best Airlines 2024 by Region SKYTRAX. Viitattu 24.4.2025. (englanniksi)
  99. ↑ a b Kuluttaja-asiamies vie Finnairin pitkittyneet rahanpalautusajat markkinaoikeuteen – lahjakorttikäytäntöjen korjaamisesta sopu Kilpailu- ja kuluttajavirasto. 9.4.2026. Viitattu 9.4.2026.
  100. ↑ Finnair Oyj:n epäilty määräävän markkina-aseman väärinkäyttö Kilpailu- ja kuluttajavirasto. 20.12.2007. Viitattu 9.4.2026.
  101. ↑ The Swedish Competition Authority accepts voluntary commitment from Finnair Konkurrensverket. 7.7.2023. Viitattu 10.4.2026.
  102. ↑ a b Finnair: Kilpailu- ja kuluttajaviraston seuraamusmaksuesitys perustuu väärinkäsitykseen tutkimuksessa Cision. 17.11.2025. Viitattu 9.4.2026.
  103. ↑ The FCCA proposes a EUR 7.6 million penalty payment for Finnair for providing incorrect, incomplete and misleading information Kilpailu- ja kuluttajavirasto. 17.11.2025. Viitattu 9.4.2026.
  104. ↑ MAO:1/19 Markkinaoikeus. 3.1.2019. Viitattu 9.4.2026.
  105. ↑ Dispute on Finnair's compensations concluded – the Supreme Court did not grant the Consumer Ombudsman leave to appeal Kilpailu- ja kuluttajavirasto. 9.9.2019. Viitattu 9.4.2026.
  106. ↑ Asia C-385/23, Matkustaja v. Finnair Oyj Euroopan unionin tuomioistuin. Viitattu 10.4.2026.
  107. ↑ Korkein oikeus hylkäsi kuluttajan kanteen Finnairia vastaan Kilpailu- ja kuluttajavirasto. 20.2.2025. Viitattu 9.4.2026.
  108. ↑ Asia C-22/11, Finnair Oyj v. Timy Lassooy EUR-Lex. Viitattu 10.4.2026.
  109. ↑ Asia C-832/18, A ym. v. Finnair Oyj EUR-Lex. Viitattu 10.4.2026.
  110. ↑ Kuluttajaliitto: Finnair vastaa alihankkijoidensa työstä Yle Uutiset. Viitattu 10.4.2026.
  111. ↑ Lentoviivästysriidat ruuhkauttivat käräjäoikeuden Yle Uutiset. Viitattu 10.4.2026.
  112. ↑ Finnair hylkää korvausvaatimukset myöhästyneinä ilman pätevää perustetta – kuluttaja-asiamies hakee kieltoa markkinaoikeudelta Kilpailu- ja kuluttajavirasto. 19.3.2025. Viitattu 9.4.2026.
  113. ↑ Takaisinmaksuaika lentolipun hinnan palautustilanteissa Kilpailu- ja kuluttajavirasto. 27.8.2024. Viitattu 9.4.2026.
  114. ↑ Ympäristömarkkinoinnin harhaanjohtavuus – Finnair Kilpailu- ja kuluttajavirasto. 28.12.2023. Viitattu 9.4.2026.
  115. ↑ KHO:2021:189 Korkein hallinto-oikeus. 22.12.2021. Viitattu 10.4.2026.
  116. ↑ Ryanairin kanne Finnairin ja SAS:n valtiontukia vastaan ei menestynyt EU:n tuomioistuimessa Lentoposti. 14.4.2021. Viitattu 10.4.2026.
  117. ↑ Lehdistötiedote nro 111/22 – Unionin yleinen tuomioistuin Euroopan unionin tuomioistuin. 22.6.2022. Viitattu 10.4.2026.
  118. ↑ Ryanair's appeal contesting recapitalisation of Finnair, dismissed by Court of Justice EU Law Live. 7.11.2024. Viitattu 10.4.2026.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Finnair.
Oneworldiin kuuluvat lentoyhtiöt

Alaska Airlines | American Airlines | British Airways | Cathay Pacific | Fiji Airways | Finnair | Iberia | Japan Airlines | Malaysia Airlines | Oman Air | Qantas | Qatar Airways | Royal Air Maroc | Royal Jordanian | SriLankan Airlines

Entiset jäsenet: Aer Lingus | Air Berlin | Canadian Airlines | LATAM | Malév | Mexicana | S7 Airlines

Eurooppalaisten lentoyhtiöiden yhteistyöjärjestön (AEA) jäsenet
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Finnair&oldid=23940118”