Matkatoimisto

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Matkatoimisto vuonna 1965

Matkatoimisto on liikeyritys, joka myy matkustamiseen ja matkailuun liittyviä tuotteita ja palveluita. Suomessa matkatoimistosta tuli luvanvarainen elinkeino 1968, matkatoimistojen tuli rekisteröityä ja antaa pankkitakuu.[1]. Kuluttasuojalaki säädettiin alalle 1978. Kilpailu- ja kuluttajavirasto ylläpitää matkatoimistorekisteriä[2].

Matkatoimistojen päälajit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liike- ja yleismatkatoimistot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liikematkat Neuvostoliittoon 1983

Matkatoimistopalveluja myyvät matkatoimistot ovat agentuureja, joiden liikevaihto pääosin koostuu välityspalkkioista ja palvelumaksuista. Matkatoimistot voivat erikoistua liike- tai erikoismatkoihin. Isommilla liikematkatoimistoilla on myös omat ryhmä- ja erikoismatkaosastonsa ja ne palvelevat asiakkaitaan valtakunnallisesti palvelukeskuksista. Suomen suurimmat liikematkatoimistot 2017 ovat kansainvälisten matkatoimistoketjujen omistamia. Yleismatkatoimistot ovat pienempiä ja palvelevat paikallisesti. Ne välittävät kuluttajille tai oman paikkakunnan yritysasiakkaalle matkalippuja, seura- ja ryhmämatkoja sekä muita matkapalveluita.

Aurinkomatkojen talviesite 1997-1998

Matkanjärjestäjät ja ryhmämatkatoimistot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Seuramatka

Seura- tai ryhmämatkoja paketoivat matkanjärjestäjät. Ne myyvät tuottamiaan matkapaketteja asiakkaille, asiakasryhmille tai myyntisopimuksen tehneille matkatoimistoille. Seura- tai ryhmämatkoja tuottava matkanjärjestäjä ostaa kuljetuksen kuljetuspalveluyhtiöltä[3] sarja- tai yksittäisryhmäpalveluna ja varaa kapasiteetin mukaiset hotellit ja muut matkaan liittyvät palvelut. Matkanjärjestäjä tekee matkasta/matkoista esitteen ja markkinoi matkoja julkisesti ja ne noudattavat vuonna 1983 sovittuja ”Yleiset matkaehtoja ja seuramatkojen markkinointiohjeita[4] sekä vuonna 1995 voimaan tullutta valmismatkalakia[5].

Finnairin incoming esite 1965

Incoming-toimistot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Incomig-toimistot olivat erikoistuneet kotimaan matkailuun. Markkinointi tapahtui ulkomaisille matkanjärjestäjille, matkatoimistoille tai yksittäisille henkilöille. Suuremmilla incoming-toimistoilla oli yksityis-, ryhmä- ja kongressiosasto ja ne olivat yleensä jäseninä kansainvälisissä incoming- matkatoimistojen liitoissa ja yhdistyksissä. Incoming toimistot tekivät läheistä yhteistyötä Matkailun edistämiskeskuksen kanssa ulkomailla ja Suomessa. Ulkomaisten yritysten suorien matkapalvelujen ostojen lisääntyessä 1980 -luvulla Suomessa varsinainen incoming-toiminta alkoi supistua ja se on sittemmin muuttunut pieneksi paikkakuntakohtaiseksi erikoisosaamisalaksi.

Nettimatkatoimistot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nettivarausmahdollisuuksia itsevarausportaalien kautta tarjoilivat suurimmat liikematkatoimistot jo asiakkailleen jo 2000 -luvun alkuvuosina. Samalla ne myös kehittivät vapaa-ajan matkustajille online -varaustyökaluja. Vuonna 2007 Kaleva Travel oli Suomen suurin matkapalvelujen nettimyyjä, vuosimyynti oli 100 milj euroa[6]. Pieniä ja erikoistuneita suureksi kasvaneita nettimatkatoimistoja on tullut markkinoille. Ne myyvät omaa tuotantoa tai välittävät lentoja, hotelleita ja autonvuokrauksia kuluttajille.

Suomen ensimmäisiä matkatoimistoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perustusvuosi Matkatoimisto Omistajia
1909 Suomen Matkatoimisto Oy Toimisto perustetiin yhdistyksenä nimellä Suomen Matkailijayhdistys. Suomen Matkatoimisto Osakeyhtiöksi se rekiteröitiin 1923 perustajinaan Rautatiehallitus, Suomen matkailijayhdistys, Suomen Höytylaiva Oy, Höyrylaiva Oy Bore, Helsingin Höyrylaiva Oy [7].
1935 Matkatoimisto Kaleva Oy Yksityishenkilöt, Turismi Keskkorraldus Eestis ja John Nurminen (yritys),
1935 Aeron Matkatoimisto Aero O/Y
1939 Koulumatkailutoimisto Oy[8] Magnus Hagman, Sonja Hagman, Eila Hagman, Alex Niilo ja W.A. Eloniemi
1939 Kansan Matkatoimisto Oy Työväen matkailuliitto, TUL, SAK, Suomen Matkailijayhdistys, Suomen Höytylaiva Oy, Kulutusosuuskuntien Keskusliitto, Matkaravinto, Lomaliitto

Kauppa- ja teollisuusministeriön myöntämät matkatoimistoluvat 13.3.1969[9][muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Matkatoimistoasetuksen 442/1968 tultua voimaan, toimilupia myönnettiin 65: Ageba, AK:n Matkatoimisto Oy, Matkatoimisto Oy Area, Oy Aurinkomatkat, Oy Matkatoimisto Canarias, Etelä-Suomen Matkatoimisto Oy, Oy Fenal Touring Ltd, Finntourist Oy, Hyvinkään Matkatoimisto Oy, Ihannematkat, Imatran Matkatoimisto Oy, IT-Matkat, Jorma Kaakkolahti, Matkatoimisto Kaleva Oy, Kansan Matkatoimisto Oy, Kar-Air Oy, Keihäsmatkat, Keski-Töölön Matkatoimisto Oy, Kielipalvelu ARB Oy, Koulumatkailutoimisto Oy, Kuopion Matkatoimisto Oy, Lahden Matkakeskus, Lahden Matkapalvelu T Hoikkanen kommandiittiyhtiö, Lahtitours Oy, Lentomatkat Oy, Oy Lentomatkatoimisto Olympia, Liikenneneuvos Onni Vilkas Matkapalvelu, LL Touristservice, Loimaan Matkatoimisto, Matkatoimisto Oy Lomamatka, Lounais-Hämeen Matkat Oy, Länsimatkat Ketonen & Ketonen, Matka-Rasila Oy, Matkatoimisto Matka-Sampo Oy, Matkatoimisto Matkayhtymä Oy, Mikkelin Matkatoimisto, Närpes Resetjänst, Pieksämäen Matkatoimisto Oy, Pohjanmaan Matkatoimisto Oy, Oy Matkatoimisto Polaris Resebyrå Ab, Porin Matkatoimisto Oy, Saimaan Matkailijayhdistys (Lappeenrannan Matkatoimisto), Savonlinnan Matkatoimisto Oy, Scandinavian Express International, Skandinavian Matkapalvelu Oy, Spies-Matkat Kommandiittiyhtiö, Simon Spies Oy Ab, Suomen Matkailuliitto ry , Suomen Matkatoimisto Oy, Oy Suomi-Finland International Summer Schools Ab, O. Swanljung Oy, Sveres Resebureau Ab, Tammer-Matkat Oy, Teljän Matkatoimisto Oy, Oy Matkatoimisto Travek, Oy TR-Matkat - TR-Resor Ab, Turistipalvelu Oy, Uudenmaan Seuramatkat Oy, Varkauden Matkatoimisto Oy, Ving-Matkat Oy – Vingresor Ab, Ylioppilaspalvelu – Studentservice ry, Oy Nykymatkat Ab, Salon Matkatoimisto, EK Eurooppalainen Kielikoulu Oy, Kurirens Resebyrå kommanditbolag, Taksikuljetus Oy.

Liike- ja yleismatkatoimistojen tapahtumahistoriaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1909 – 1952[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Matkatoimistot myivät ensisijaisesti niitä palveluita, joiden kanssa ne olivat tehneet myyntisopimuksen, saaneet lippuvaraston ja lipunkirjoitusoikeuden. Muut koti- ja ulkomaiset matkapalvelut varattiin pääasiassa kirjeitse ja osoitukseksi ostetusta matkapalvelusta asiakas sai voucherin. Matkatoimistot palvelivat yksityismatkustajien lisäksi koululaisryhmiä ja ulkomailta tulleita matkustajia. Olympiakisat vuonna 1952 aiheutti matkatoimistoille suuren työmäärän, mutta tulos oli huono. Suomen Matkailijayhdistys ja suomalaiset matkatoimistot yhdessä valmistivat 37 kappaletta all-inclusive- matkoja kokonaiskapasiteetiltaan 25 000 ulkomaiselle turistille. Matkoja myytiin yhteensä kuitenkin vain 937 [10].

1952 – 1987[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Myyntitilanteessa virkailija katsoi aikataulut aikataulukirjasta ja hinnat hintakirjasta, koti- ja ulkomaan hotellit katsottin hotellikirjasta ja seuramatkojen hinnat esitteestä. Tilatut paikat ja palvelut varattiin [Kaukokirjoitin|telexillä]], puhelimitse tai kirjeitse. Virkailija itse varasi ja kirjoitti liput mutta suuremmissa matkatoimistoissa oli varaus- ja lipunkirjoitustoimintoihin omat erilliset varauskeskukset ja lipunkirjoitusyksiköt. Seuramatkat varattiin puhelimitse seuramatkanjärjestäjältä. Liikematkustuksen kysynnä kasvaessa 1960-luvullaavattiin ensimmäiset matkatoimisto-oikeuksin varustetut matkapalvelupisteet asiakasyritysten tiloissa.

Lentolippujen myynnin kasvaessa entistä tärkeämmäksi, varaustoimintaa oli kehitettävä. Finnair kehitti Finnres -paikanvarausjärjestelmän, jota 1970-luvun alussa alettiin asentaa matkatoimistoihin. Palveluteknologian kehitys jatkui 1983 kun suomalaisiin matkatoimistoihin saatiin Finnairin lipunkirjoituskoneet. Paineet lentohintojen ja -sääntöjen muutokseen oli suuri. Maailmalla alkoi lentolippujen alennusmyynti ns. ämpärikauppa (engl. Bucket shop). Tiedonkulku- ja varausvälineenä faksit nopeuttivat ja selkeyttivät yhteydenpitoa asiakkaisiin, matkanjärjestäjiin ja palvelutuottajiin.

1988 – 2017[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1988 Finnairin liityttyä suurten eurooppalaisten lentoyhtiöiden kehittämään yhteiseen varausjärjestelmään Amadeukseen tulivat ne suomalaisten matkatoimistojen pääasiallisiksi varausjärjestelmiksi. Pari vuotta myöhemmin matkatoimistot tilittivät myydyt lentoliput sähköisen tilitysjärjestelmän BSP:n (Bank Settlement Plan) kautta[11].

Vuonna 1994 Suomen liikematkamarkkinoiden volyymi oli noin 2,5 mrd markkaa [12] ja kolmella suurimman matkatoimiston; Arean, Suomen Matkatoimiston ja MatkaKalevan yhteinen markkinaosuus oli 60% liikematkavolyymistä. Matkatoimistot kehittivät asiakashallintaansa ja -hankintaansa varten Travel management konseptin[13]. Sähköposti 1990-luvun puolessa välissä mullisti kommunikaation ja jo 1995 Kohdematkat toi Suomeen ensimmäisen itsevarausjärjestelmän (Travelogix).

2000-luvun loppupuolella liikematkatoimistot kouluttivat asiakasyritystensä varaajia varaamaan yrityksensä liikematkat omalta päätteeltään itsevarauksena. Matkatoimisto kirjoitti liput ja laskutti. Internetin myötä myös kehitettiin uusia varaustoimintaa helpottavia portaaleita. Yrityksen ja liikematkatoimiston väliset laskutus- ja maksastustoiminnot alkoivat kulkea matkatilin kautta. Suuret liikematkatoimistot ovat kansainvälisten omistajiensa kehitystyön tuloksena pystyneet tarjoamaan asiakkailleen kehittämiään mobiilivaraus- sekä matkainformaatiopalveluita.

Matkatoimistovirkailjakoulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa matkatoimistovirkailijoiksi koulutettiin alunperin kolmessa oppilaitoksessa.

Suomalaisia matkatoimistoliittoja ja yhdistyksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 19xx Suomen Matkat yhdistys
  • 1940 Suomen Matkatoimistoyhdistyksen (SMY) perustivat Matkatoimisto Kaleva Oy, Suomen matkatoimisto sekä Kansan Matkatoimisto Oy.
  • 1975 Yksityiset matkatoimistot perustivat oman liiton: Yksityisten Matkatoimistojen Liitto (YML)
  • 1987 Keskuskauppakamari perusti neuvottelukunnan valvomaan liikematkayritysten etuja. Neuvottelukunnasta perustettiin Elinkeinoelämän Liikematkayhdistys.
  • 1993 Suomen Matkatoimistoyhdistys ja Yksityisten Matkatoimistojen Liitto yhdistyvät ja uudeksi nimeksi tuli Suomen Matkatoimistoalan Liitto (SMAL).
  • 1997 Elinkeinoelämän Liikematkayhdistyksen uusi nimi on Suomen Liikematkayhdistys ry FBTA (Finnish Business Travel Association).

Kansainvälisiä matkatoimistoketjuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maailmanlaajuisia nettimatkaoperaattoreita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liikematka- eli Travel Management yhtiötä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Hannu Hämäläinen: Matkatoimistoalan värikkäät vuosikymmenet. Art Print Oy Helsinki: Suomen matkatoimistoalan liitto, 2010. ISBN 978-951-98140-8-7.
  2. https://www.kkv.fi/Tietoa-ja-ohjeita/Matkustaminen-ja-matkan-jarjestaminen/_ Kilpailu- ja Kuluttajaviraston virallinen sivusto
  3. Kuljetuspalveluyhtiö voi olla tilauslentoyhtiö, reittilentoyhtiö, linja-auto liikennöitsijä sekä juna- tai laivayhtiö
  4. https://www.kkv.fi/Tietoa-ja-ohjeita/Ostaminen-myyminen-ja-sopimukset/sopimukset/vakiosopimusehdot/yleiset-valmismatkaehdot/
  5. https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1994/19941079
  6. Kaleva Traveller, Kaleva Travelin asiakaslehti 3/08, sivu 93
  7. Falkenberg, Topi: Markalla Mallorcalle, kahdella Kanarialle, s. 77. Suomen ilmailumuseo, 2000. Isbn 951-98492-0-3.
  8. Koulumatkailutoimiston kaupparekisteritunnus 87.089
  9. Kauppa- ja Teollisuusministeriön arkisto
  10. Matkatoimisto Kaleva Oy Toimintakertomus vuodelta 1952
  11. IATA matkatoimistojen sekä IATA lentoyhtiöiden välinen rahaliikene kulki välityspankin (Kansallis-Osake-Pankki) kautta
  12. Kauppalehti 30. elokuuta 1994_Liikematkavolyymi Suomessa
  13. Travel Management oli asiakaskohtainen matkakustannusten analysointi-ja toimenpidejärjestelmä
  14. Muutamissa oppilaitoksissa on tarjolla molemmat tällä hetkellä olemassa olevat osaamisalat (toisesta valmistuu matkailuvirkailijoita ja toisesta matkailupalvelujen tuottajia) ja muutamissa vain jompikumpi