Stuertti

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Stuertti lentokoneessa

Stuertti on miespuolinen miehistön jäsen, joka palvelee matkustajia laivassa tai lentokoneessa. Stuerttia vastaava nimike naisella lentokoneissa on lentoemäntä. Stuertin työhön kuuluu paljon asiakaspalvelua. Tärkein työtehtävä on huolehtia matkustajien turvallisuudesta. Lentokoneissa stuertti kuuluu matkustamomiehistöön.

Laivojen stuertit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laivoilla stuertti toimii taloushenkilöstön päällikkönä. Stuertti on päivävuorolainen eikä aja vahtejaselvennä. Lisäksi stuertti toimii kapteenin hovimestarina, kun laivalle tulee virka- tai muita vieraita, esimerkiksi meklari tai tullivirkamiehiä.

Kapteenin arkipäivän palvelusta huolehtii salonkipalvelija, "Salonkiville".

Stuertti toimii myös kokkien lähimpänä esimiehenä sekä huolehtii talouspuolen hankinnoista; matkustajalaivoilla hänen esimiehenään on nykyisin purseri, josta joskus käytetään myös nimitystä intendentti.

Naispuolista stuerttia kutsutaan toisinaan puhekielessä emännäksi tai emännöitsijäksi. Miespuolista stuerttia kutsutaan puhekielessä nimikkeillä stuju, trissa tai rissa.lähde tarkemmin?[1]

Lentoliikenteen stuertit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Stuertteja koulutetaan lentoyhtiöiden omilla kursseilla, joita järjestetään työvoiman tarpeen mukaan. Kurssit kestävät yleensä 6–8 viikkoa. Työ on usein epäsäännöllistä vuorotyötä. Lisäksi työhön lentoyhtiössä kuuluvat erilaiset säännöllisesti järjestettävät kertauskurssit mm. turvallisuuteen ja ensiapuun liittyvissä aiheissa.

Stuertti voi hakeutua tietyn työkokemuksen jälkeen purseriksi eli matkustamon esihenkilöksi. Stuertin koulutuksen sisältöä säädellään yleiseurooppalaisessa JAR-OPS 1 -ilmailumääräyksessä.

Tyypillisiä muodollisia vaatimuksia lentokoneen stuertille[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • kokemusta asiakaspalvelutehtävistä
  • ikä 20–30 vuottalähde?
  • sopiva pituus
  • englannin kielen hyvä taito, muiden kielten osaaminen hyödyksi
  • riittävä näöntarkkuus

Vaatimukset vaihtelevat lentoyhtiöittäin.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Eero Pakkala (toim): Suomi ja meri. WSOY, 1981. ISBN 951-0-10692-5

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Tämä ilmailuun liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.