Passi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee matkustusasiakirjaa. Passi on myös hevosen askellaji.
Euroopan unionin jäsenvaltion passi
Vuonna 2008 teetetyn turkkilaisen passin ensimmäinen aukeama. Vuonna 2016 Turkin passi oli hankintahinnaltaan maailman kallein.[1]
Montenegrolainen passi vuodelta 1887. Ennen valokuvaa passissa oli omistajan tietoja kirjoitettu käsin.
Vanha kiinalainen passi Qing-dynastian ajalta
  Israel
  Valtiot, jotka eivät ota vastaan Israelin passia
  Valtiot, jotka eivät ota vastaan Israelin passia tai muissa passeissa olevia israelilaisia leimoja tai Israelin viisumimerkintöjä

Passi on matkustusasiakirja, jonka näyttämistä pääsääntöisesti edellytetään valtakunnanrajan ylittäviltä ihmisiltä. Se käy myös yleisestä henkilötodistuksesta, jonka avulla sen haltija voi todistaa henkilöllisyytensä ja kansalaisuutensa. Passi sisältää yleensä haltijansa valokuvan, allekirjoituksen, nimen, syntymäajan, kansalaisuuden ja muita henkilötietoja. Passi oli alun perin asiakirja, joka määritteli kantajalleen oikeuden tulla siinä mainittuihin kaupunkeihin.lähde? Eri maissa on ollut erilaisia passeja. Nykyisen muotonsa passi on vasta saanut 1900-luvulla.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäiset passinkaltaiset asiakirjat on otettu käyttöön jo muinaisessa Egyptissä, jossa rajojen ylittämiseen vaadittiin hallitsijan tai tämän valtuuttaman virkamiehen allekirjoituksella varustettu kulkulupa. Näissä ensimmäisissä passeissa ei varsinaisesti varmistettu asiakirjan kantajan henkilöllisyyttä, sillä kulkuluvan kantajan oletettiin olevan kulkuluvassa mainittu henkilö.

Nykyaikaisille passeille syntyi tarve ensimmäisen maailmansodan yhteydessä, jolloin alettiin pelätä, että vakoojat tai muut epämieluisat henkilöt ylittävät valtionrajoja väärennetyin passein. Vuonna 1914 passimääräyksiä kiristettiin siten, että passista tuli löytyä kuvailuja passinkantajasta, joita olivat esimerkiksi kasvojenmuoto sekä silmien-, ihon- ja hiustenväri. Passissa olevaa valokuvaa alettiin edellyttää ensimmäistä kertaa Englannissa vuonna 1915, mutta passikuvan vaatimukset olivat väljiä: kuvassa sai olla useita ihmisiä ja kuvakulmaa ei ollut rajoitettu, kunhan passinkantajan kasvot olivat erotettavissa kuvasta. Passin käyttövaatimukset ja kiristyvät kuvaehdot herättivät myös närkästystä: vuonna 1919 herätti kohua tapaus, kun Yhdysvaltain presidentti Woodrow Wilsonin ei annettu matkustaa Ranskaan ilman passia.

Turismin ja edelleen passien kysynnän kasvu toi markkinoille passikuva-automaatit 1950-luvulla. Passikuvavaatimuksia on kiristetty jatkuvasti passien käyttöaikana: esimerkiksi vuonna 2004 kiellettiin hymyileminen tai suun auki pitäminen, otsatukat, silmälasit ja vauvoilla tutit. Nykyaikaiset passit luetaan automaattisesti rajavalvonta-automaateilla, joten kuvien on oltava teknisesti mahdollisimman samankaltaisia parhaimman toimivuuden takaamiseksi.[1]

Euroopan unioni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Euroopan unionissa Schengenin sopimukseen kuuluvien maiden rajoilla passia ei tarvita, vaan matkustusasiakirjaksi riittää henkilökortti. Pohjoismaiden välillä ja Schengen-alueen sisällä ei rajoilla enää tehdä rutiininomaisia passitarkastuksia erikoistilanteita lukuun ottamatta. Etenkin huippukokousten edellä rajamuodollisuudet on otettu käyttöön. Euroopan unionin jäsenvaltioiden passeissa henkilötiedot on tallennettu tavallisen tekstin lisäksi myös koneellisesti luettavassa muodossa ICAO-standardin mukaisesti.

Passi Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Suomen passi
Pääartikkeli: Muukalaispassi

Suomessa oli vielä 1800-luvulla käytössä matkapassi ja ulkomaanpassi. Matkapassin antoi kirkkoherra. Se oli virkatodistuksen tapainen asiakirja, joka oikeutti taloon sidotun henkilön siirtymään toiseen taloon tai toiselle paikkakunnalle. Ulkomaanpassi oli viranomaisen antama lupa matkustaa toiseen maahan. Maahan saapumiseen piti erikseen hankkia maahantulolupa eli viisumi.

Lapsen kanssa matkustaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alle 18-vuotiaat tarvitsevat oman passin ja kaikkien huoltajien suostumuksen sen saadakseen. Lapsen kanssa matkustava huoltaja tarvitsee lisäksi toisen huoltajan kirjallisen suostumuksen matkaa varten. Mukana on hyvä olla maistraatista englanninkielinen virkatodistus sukulaisuuden vahvistamiseksi. Ilman todisteita lomamatka saattaa päättyä jo toisen valtion rajalle koska sukulaisuussuhde täytyy olla todistettavissa tiettyihin valtioihin matkustaessa.[2]


Passivapauksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansalaiset Järjestely Alue Vuodesta

 Itävalta
 Belgia
 Tšekki
 Tanska
 Viro
 Suomi
 Ranska
 Saksa
 Kreikka
 Unkari
 Islanti
 Italia
 Latvia
 Liechtenstein
 Liettua
 Luxemburg
 Malta
 Alankomaat
 Monaco
 Norja
 Puola
 Portugali
 San Marino
 Slovakia
 Slovenia
 Espanja
 Ruotsi
 Sveitsi
 Vatikaanivaltio

Schengenin sopimus Map of the Schengen Area.svg 1995

 Irlanti
 Britannia

Bilateraalinen sopimus Britannian ja Irlannin tasavallan välillä CommonTravelArea.svg 1923

 Venäjä
 Valko-Venäjä

Bilateraalinen sopimus Venäjän federaation ja Valko-Venäjän tasavallan välillä Union State (Crimea disputed).svg 1996

 Intia
   Nepal

Intian ja Nepalin rauhan ja ystävyyden sopimus Open Border - India, Nepal, Bhutan.png 1950

 Intia
 Bhutan

Intian ja Bhutanin rauhan ja ystävyyden sopimus 1949

 El Salvador
 Guatemala
 Honduras
 Nicaragua

CA4-sopimus Open Border - CA4.png 2006

 Australia
 Uusi-Seelanti

Trans-Tasmanian matkustusjärjestely Open Border - TransTasman.png 1973

 Bolivia
 Kolumbia
 Ecuador
 Peru

Andien yhteisö Andean Community (orthographic projection).svg 2007

 Antigua ja Barbuda
 Barbados
 Belize
 Dominica
 Grenada
 Guyana
 Jamaika
 Saint Kitts ja Nevis
 Saint Lucia
 Saint Vincent ja Grenadiinit
 Suriname
 Trinidad ja Tobago

CARICOM 2009

 Saudi-Arabia
 Kuwait
 Oman
 Yhdistyneet arabiemiirikunnat
 Bahrain

Persianlahden arabimaiden yhteistyöneuvosto Persian Gulf Arab States english.PNG 1981

 Kenia
 Tansania
 Uganda
 Etelä-Sudan
 Ruanda
 Burundi

Itä-Afrikan yhteisö East African Community (orthographic projection).svg 2000

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Miettunen, Sari: Sata vuotta matkustajan kiusana. Aamulehti, 9.2.2016, s. B6-7.
  2. Kun matkustat lapsen kanssa ulkomaille, pelkät passit eivät aina riitä Mtv3.fi 8.7.2016

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]