Lentolippu

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Biman Bangladesh Airlinesin käsinkirjoitettu lentolippu vuodelta 1995.

Lentolippu on lentoyhtiön tai matkatoimiston myöntämä tosite, joka vahvistaa, että henkilö on ostanut paikan lennolta. Esittämällä lentolipun lentoaseman lähtöselvityksessä matkustaja saa tarkastuskortin, joka oikeuttaa matkustajan nousemaan lentokoneeseen.[1]

Alun perin lentoliput kirjoitettiin käsin. Nykyisin sähköiset liput (engl. e-ticket) ovat korvanneet käsin kirjoitettavat liput. Esimerkiksi IATA:n jäsenlentoyhtiöt siirtyivät käyttämään pelkästään sähköisiä lentolippuja 1. kesäkuuta 2008 alkaen.[2]

Lähtökohtaisesti lentolippu kelpaa vain sen lentoyhtiön lennolla, jolle se on ostettu. Monilla lentoyhtiöillä on myynnissä kuitenkin matkaehdoiltaan joustavampia lippuja tavanomaista kallimmalla hinnalla. Joustavammalla lipulla matkustaja saattaa saada oikeuden muuttaa lentonsa ajankohtaa tai perua sen matkan kokonaan saaden osittaisen tai täydellisen hyvityksen matkan hinnasta. Lippujen hinnat ja ehdot vaihtelevat merkittävästi lentoyhtiöiden välillä.

Yhdellä lentolipulla voi matkustaa vain yksi henkilö. Jos useampi henkilö ostaa lipun yhdellä kertaa, liput voidaan yhdistää saman varausnumeron alle. Näin ryhmää käsitellään yhtenäisenä varausjärjestelmissä.

Lipun rakenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

All Nippon Airwaysin uudenaikainen sähköinen lentolippu, joka kelpaa sellaisenaan myös koneeseennousukortiksi.

Lentoyhtiöstä ja paikallisista käytännöistä riippuen lipun sisältö saattaa vaihdella. Yleensä lippu sisältää vähintään matkustajan nimen, lipun myöntäneen lentoyhtiön nimen (ja logon), lipun numeron (alussa kolminumeroinen lentoyhtiökoodi), matkan lähtöaseman, määränpään, mahdolliset välilaskut ja vaihtolennot, lentojen numerot, lähtöajat ja päivämäärät, jolloin lippu on voimassa. Lisäksi lipussa on usein mainittu lipun hintaan sisältyvä matkatavaran määrä, lipun hinta eriteltynä (verot, polttoainemaksut, valuutanvaihtokurssit ja muut kulut), maksutapa sekä hinnoitteluperustelutunnus (engl. fare basis code), joka viittaa etukäteen määriteltyihin matkaehtoihin ja lipun vaihtoa sekä hyvitystä koskeviin rajoituksiin.

Paperisista lentolipuista luopuminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansainvälinen ilmakuljetusliitto IATA ilmoitti jäsenlentoyhtiöidensä luopuvan paperisista lentolipuista 1. kesäkuuta 2008 alkaen. Käytännössä muutos koskee lähes kaikkia maailman lentoyhtiöitä. Sellaiset lentoyhtiöt, jotka eivät ole IATA:n jäseniä, saattavat kuitenkin yhä myöntää paperisia lentolippuja.

Paperisiin lentolippuihin liittyi riski lippujen jälleenmyynnistä tai väärinkäytöstä. Lippuja, jotka olivat jäämässä käyttämättömäksi kaupattiin pimeillä markkinoilla eteenpäin. Lipun alun perin ostanut henkilö myi lipun kolmannelle osapuolelle, ja kirjasi tämän matkatavarat lähtöasemalla oman nimensä alle lähtöselvityksessä. Näin lipulla saattoi matkustaa joku muu kuin henkilö, jonka nimiin lippu oli kirjattu.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. History of Airline Ticket Purchasing Western Canada Aviation Museum. Viitattu 29.1.2015. (englanniksi)
  2. Industry Bids Farewell to Paper Ticket 31.5.2008. International Air Transport Association. Viitattu 3.1.2015. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]