Montrealin yleissopimus
| Montrealin yleissopimus | |
|---|---|
| Yleissopimus eräiden kansainvälistä ilmakuljetusta koskevien sääntöjen yhtenäistämisestä | |
| Allekirjoitettu | 28. toukokuuta 1999 |
| Allekirjoituspaikka | Montreal, Kanada |
| Kielet | arabia, englanti, espanja, kiina, ranska, venäjä |
| Voimaantulopäivä | 4. marraskuuta 2003 |
| Korvaa sopimuksen | Varsovan yleissopimus |
| Osapuolet | |
| Osapuolet | 139 (138 valtiota ja Euroopan unioni) |
Montrealin yleissopimus (engl. Montreal Convention) eli Yleissopimus eräiden kansainvälistä ilmakuljetusta koskevien sääntöjen yhtenäistämisestä (engl. Convention for the Unification of certain rules for international carriage by air) on Montrealissa 28. toukokuuta 1999 solmittu kansainvälinen sopimus.[1] Se korvasi allekirjoittajamaissaan vuonna 1929 allekirjoitetun Varsovan yleissopimuksen, joka loi maailmanlaajuisesti yhtenäisen lainsäädännön koskien kansainvälisessä lentoliikenteessä tapahtuvien onnettomuuksien vahingonkorvauksia ja määritti rajat lentoyhtiöiden korvausvastuulle.[2]
Montrealin yleissopimus yhdistää niin kutsutun Varsovan järjestelmän eli Varsovan yleissopimuksen ja siihen tehdyt lukuisat täydennykset yhden sopimuksen alle ja pyrkii siten yhtenäistämään ja yksinkertaistamaan kansainvälisen lentoliikenteen vahingonkorvauskäytäntöjä.[3] Suurimpia muutoksia Varsovan yleissopimukseen nähden on se, että kun Varsovan yleissopimus suojeli pääasiassa lentoyhtiöitä rajoittamalla onnettomuustilanteissa maksettavia korvauksia, Montrealin yleissopimus taas turvaa matkustajien oikeuksia takaamalla heille tietyin ehdoin rajattomat vahingonkorvaukset.[2]
Montrealin yleissopimuksen ovat ratifioineet 138 Kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön jäsenvaltiota sekä Euroopan unioni.[4]
Tausta, allekirjoittaminen ja voimaantulo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Katso myös: Varsovan yleissopimus
Käytännöt kansainvälisen lentoliikenteen vahingonkorvauksille henkilö- tai tavaravahingon sattuessa määritteli ensi kerran vuonna 1929 allekirjoitettu Varsovan yleissopimus. Sen tavoitteena oli yhtenäisen korvauskäytännön luomisen lisäksi suojella lentoyhtiöitä suurilta vahingonkorvausvaateilta, ja se asettikin ylärajat maksettaville vahingonkorvauksille. Sopimusta täydennettiin seuraavien vuosikymmenten aikana lukuisilla pöytäkirjoilla ja erillissopimuksilla, joista moneen sisältyi tavoite nostaa liian alhaisena pidettyä ylärajaa korvauksille.[3] Näiden täydennysten myötä Varsovan järjestelmäksi kutsutusta kokonaisuudesta tuli sirpaloitunut ja sekava. Koska kaikki alkuperäisen sopimuksen allekirjoittaneet valtiot eivät allekirjoittaneet kaikkia siihen tehtyjä muutoksia ja täydennyksiä, jopa samalla lennolla matkustaviin matkustajiin saatettiin soveltaa eri sääntöjä.[2]
Kansainvälinen siviili-ilmailujärjestö käynnisti vuonna 1997 valmistelut uudistetun, yhdenmukaisen korvausvastuusopimuksen luomiseksi.[5] Uusi Montrealin yleissopimus allekirjoitettiin Montrealissa järjestetyssä kansainvälisessä ilmailulakikonferenssissa 28. toukokuuta 1999.[3] Sen allekirjoitti tuolloin 52 valtiota.[5] ja se astui voimaan 4. marraskuuta 2003 korvaten allekirjoittajamaiden välisessä lentoliikenteessä Varsovan yleissopimuksen lisäyksineen.[3] Sopimuksesta laadittiin alkuperäiskappaleet arabiaksi, englanniksi, espanjaksi, kiinaksi, ranskaksi ja venäjäksi. Ne talletettiin kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön arkistoon.[1]
Elokuuhun 2023 mennessä sopimuksella on 139 ratifioijaa: 137 itsenäistä valtiota, Cookinsaaret ja Euroopan unioni.[4]
Sisältö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Montrealin yleissopimuksen sisältö vastaa pääosin Varsovan yleissopimuksen ja sen lisäysten sisältöä yhdistettynä yhteen sopimukseen. Suurin muutos liittyy korvausvastuuseen henkilövahingoissa: lentoyhtiöiden suojelemisen sijaan sopimus turvaa matkustajien oikeuksia takaamalla heille korvauksen tiettyyn ylärajaan asti lähes tilanteesta riippumatta, ja mikäli lentoyhtiö on vastuussa tilanteesta, myös tuon rajan yli ilman uutta ylärajaa.[2] Kansainvälinen siviili-ilmailujärjestö tarkastaa korvaussummien rajat viiden vuoden välein. Lentorahtiliikenteessä Montrealin yleissopimus mahdollistaa sähköisten rahtiasiakirjojen käytön ja siten paperittoman rahtiliikenteen allekirjoittajamaiden välillä.[6]
Montrealin yleissopimus määrittää korvaussummien rajat erityisnosto-oikeuksina.[6]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b 22001A0718(01) – Yleissopimus eräiden kansainvälistä ilmakuljetusta koskevien sääntöjen yhtenäistämisestä (Montrealin yleissopimus) EUR-Lex. 18.7.2001. Euroopan unioni. Viitattu 9.8.2023.
- ↑ a b c d Carlsen, Chris: Aviation Liability: Global Overview 16.7.2020. Lexology. Viitattu 9.8.2023. (englanniksi)
- ↑ a b c d The Warsaw System on air carriers liability Kansainvälinen siviili-ilmailujärjestö. Viitattu 9.8.2023. (englanniksi)
- ↑ a b Convention for the Unification of Certain Rules for International Carriage by Air Done at Montreal on 28 May 1999 (PDF) Kansainvälinen siviili-ilmailujärjestö. Viitattu 9.8.2023. (englanniksi)
- ↑ a b Talbott, Strobe: A Presentation of The Montreal Convention 1999 6.9.2000. Countryman & McDaniel. Viitattu 9.8.2023. (englanniksi)
- ↑ a b A Universal Liability Regime for International Carriage by Air – Montreal Convention 1999 (PDF) Kansainvälinen ilmakuljetusliitto. Viitattu 9.8.2023. (englanniksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Montrealin yleissopimus Wikimedia Commonsissa
