Valtiosopimus

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Churchill, Roosevelt ja Stalin Jaltan konferenssissa, 1945.

Valtiosopimus on kansainvälisen oikeuden alaan luokiteltava sopimus, jonka osapuolina on kaksi tai useampia valtioita tai kansainvälistä järjestöä. Valtiosopimuksella luodaan tietty hallinnollinen, oikeudellinen, poliittinen tai taloudellinen järjestely sopimusosapuolten välille. Valtiosopimuksissa saatetaan käsitellä myös kulttuurisuhteita, liikennejärjestelyjä tai sosiaalisia kysymyksiä.

Valtiosopimusten luonne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valtiosopimukset ovat kansainvälisen oikeuden merkittävin oikeuslähde tapaoikeuden ohella ja ne muodostavat kansainvälisen yhteistyön perustan. Valtiosopimukset voivat olla kahdenkeskisiä eli kahdenvälisiä eli bilateraalisia tai monenkeskisiä eli monenvälisiä eli multilateraalisia. Usean valtion keskinäistä sopimusta voidaan nimittää myös yleissopimukseksi eli konventioksi.

Yleissopimukset ovat joko avoimia tai suljettuja, jolloin sopijaosapuoleksi pääseminen eli sopimukseen yhtyminen vaatii jokaisen sopijapuolen hyväksynnän. Sopimusta, jolla valtio yhtyy toisten aiemmin solmimaan sopimukseen, kutsutaan adheesiosopimukseksi. Valtiosopimuksen voimassaoloaika voi olla rajoittamaton tai määräaikainen tai siinä voi olla irtisanomisehto. Sopimuksessa voi olla maininta sen purkautumisesta sopimuksen rikkomisen, yhteisen päätöksen tai uuden sopimuksen vuoksi. Myös olennainen ja odottamaton olosuhteiden muutos voi aikaansaada sopimuksen päättymisen; tällöin kyseessä on clausula rebus sic stantibus.

Valtiosopimukset tehdään kirjallisesti. Sopimusta solmittaessa voidaan käyttää yksinkertaista menettelytapaa, jolloin sanamuodosta sopineet toimielimet tekevät myös lopullisen päätöksen sopimuksen hyväksymisestä. Toinen tapa on käyttää yhdistettyä menettelyä, jolloin neuvottelijat allekirjoittavat sopimuksen, mutta lopullisen hyväksynnän tekee siihen oikeutettu valtioelin. Tällaista menettelyä kutsutaan ratifioinniksi ja tällöin sopimus saatetaan lopullisesti voimaan vaihtamalla ratifiointikirjoja tai tallettamalla ne sopimuksessa sovittuun paikkaan.

Suomen valtiosopimukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa päätöksen valtiosopimuksen solmimisesta tekee tasavallan presidentti yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa. Eduskunnan suostumuksen tarvitsevat lainsäädännön alaan luokiteltavat tai merkitykseltään tärkeät sopimukset. Eduskunnan suostumus tarvitaan esimerkiksi silloin, kun sopimus aiheuttaa pysyviä menoja tai koskee valtionrajojen muutoksia.

Suomen tekemät valtiosopimukset on saatettava erikseen valtionsisäisesti voimaan, jotta ne velvoittavat hallintoviranomaisia, tuomioistuimia ja yksittäisiä kansalaisia. Tähän käytetään blankettilakia, jos kyseessä on lainsäädännön alaan kuuluva sopimus. Muut valtiosopimukset saatetaan voimaan asetuksella. Asetus julkaistaan Suomen säädöskokoelmassa ja valtiosopimus Suomen säädöskokoelman Sopimussarjassa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Otavan iso tietosanakirja, Otava 1965
  • Uusi tietosanakirja, Tietosanakirja oy 1966
  • Iso tietosanakirja, WSOY 1997