Yhdistyneiden kansakuntien peruskirja
Yhdistyneiden kansakuntien peruskirja on sekä kansainvälinen sopimus että Yhdistyneiden kansakuntien tekemä asiakirja, joka määrittelee YK:n periaatteet ja toimintamuodot. Kansainvälisen tuomioistuimen perussääntö on osa peruskirjaa. Peruskirja antaa sopimuspuolille tiettyjä oikeuksia ja asettaa tiettyjä velvollisuuksia. Sen allekirjoitti San Franciscossa Yhdysvalloissa 26. kesäkuuta 1945 50 YK:n viidestäkymmenestäyhdestä perustajavaltiosta. Puola, joka ei ollut läsnä perustamiskonferenssissa, allekirjoitti sen myöhemmin.[1][2][3] Asiakirja astui voimaan 24. lokakuuta 1945, kun turvallisuusneuvoston viisi pysyvää jäsentä ja suurin osa muista YK:n silloisista jäsenvaltioista oli sen ratifioinut.
Suomessa valtioneuvosto antoi 14. joulukuuta vuonna 1955 asetuksen Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan voimaansaattamisesta. YK:n peruskirja tuli voimaan samana päivänä.[4]
YK:n peruskirja on talletettu Yhdysvaltojen hallituksen arkistoon.[2] Peruskirjan tulkinnan helpottamiseksi yleiskokous hyväksyi vuonna 1970 valtioiden välisiä ystävällisiä suhteita ja yhteistyötä koskevan julistuksen. Peruskirjan muuttamiseen tarvitaan kaikkien turvallisuusneuvoston pysyvien jäsenmaiden myötävaikutus.[5] Peruskirjaa on muutettu vuosina 1963, 1965 ja 1973.[6]
Valmistelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ensimmäinen YK:n perustamiseen tähdännyt sopimus allekirjoitettiin Washingtonissa uudenvuodenpäivänä 1942. Mukana oli 26 akselivaltojen kanssa sodassa ollutta valtiota. Moskovassa vuonna 1943 järjestetyssä ulkoministerikonferenssissa hyväksyttiin Yhdysvaltain aloitteesta neljän vallan (Neuvostoliitto, Yhdysvallat, Britannia ja Kiina) yhteinen Moskovan julistus. Julistuksen 4. kohdan mukaan tulevan maailmanrauhan ylläpitämiseksi oli perustettava yleinen kansainvälinen järjestö ja sen perustamiseksi oli ryhdyttävä yhteisiin toimenpiteisiin. Julistuksen antamisen jälkeen kyseiset valtiot asettivat kansalliset asiantuntijakomiteat, jotka alkoivat kukin tahollaan luonnostella uuden järjestön peruskirjaa. Peruskirjan yhteinen valmistelu alkoi Washingtonin lähellä Dumbarton Oaksin konferenssissa elokuussa vuonna 1944.[7][8][9][10] Eräitä avoimia kysymyksiä asiakirjasta sovittiin Jaltan konferenssissa helmikuussa vuonna 1945.
Rakenne
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]YK:n peruskirja sisältää johdannon, 19 lukua ja 111 artiklaa. Peruskirjan alussa ovat määräykset YK:n jäsenyydestä, jäsenoikeuksien pidättämisestä ja jäsenyydestä erottamisesta. Jäsenyyttä koskevien määräysten jälkeen seuraavat YK:n päätoimielimiä (yleiskokousta ja turvallisuusneuvostoa) koskevat luvut, jotka sisältävät säännökset niiden kokoonpanosta, tehtävistä ja valtuuksista, äänestysmenettelystä ja muista menettelytapakysymyksistä. Peruskirjan 6., 7. ja 8. lukuun on sijoitettu määräykset kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden ylläpitämisestä eli YK:n kollektiivisesta turvallisuusjärjestelmästä.[5]
Sisältö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Luvut on otsikoitu seuraavasti:[2][11]
- Päämäärät ja periaatteet (artiklat 1–2)
- Jäsenyys (artiklat 3–6)
- Elimet (artiklat 7–8)
- Yleiskokous (artiklat 9–22)
- Turvallisuusneuvosto (artiklat 23–32)
- Riitojen rauhanomainen selvittely (artiklat 33–38)
- Toimenpiteet rauhaa uhattaessa (artiklat 39–51)
- Alueelliset sopimukset (artiklat 52–54)
- Kansainvälinen taloudellinen ja sosiaalinen yhteistyö (artiklat 55–60)
- Talous- ja sosiaalineuvosto (artiklat 61–72)
- Itsehallintoa vailla olevia alueita koskeva julistus (artiklat 73–74)
- Kansainvälinen huoltohallintojärjestelmä (artiklat 75–85)
- Huoltohallintoneuvosto (artiklat 86–91)
- Kansainvälinen tuomioistuin (artiklat 92–96)
- Sihteeristö (artiklat 97–101)
- Erinäisiä määräyksiä (artiklat 102–105)
- Väliaikaisia turvallisuusmääräyksiä (artiklat 106–107)
- Muutokset (artiklat 108–109)
- Ratifiointi ja allekirjoittaminen (artiklat 110–111)
Muutokset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Artikloita 23, 27 ja 61 muutettiin yleiskokouksessa 17. joulukuuta 1963. Artiklan 23 muutoksella turvallisuusneuvoston jäsenmäärää lisättiin yhdestätoista viiteentoista. Artikla 27:n muutos koski turvallisuusneuvoston päätöksentekoa ja sen jäsenten äänioikeutta. Artikla 61:n muutos koski talous- ja sosiaalineuvoston jäsenmäärän kasvattamista kahdeksastatoista kahteenkymmeneenseitsemään. Muutokset tulivat voimaan 31. elokuuta 1965. Artiklaa 61 muutettiin uudelleen yleiskokouksessa 20. joulukuuta 1971. Muutos tuli voimaan 24. syyskuuta 1973. Artiklaa 109 muutettiin yleiskokouksessa 20. joulukuuta 1965. Muutos liittyy yleiskokoukseen kokoontumisesta päättämiseen. Muutos tuli voimaan 12. kesäkuuta 1968.[11]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ”Yhdistyneet Kansakunnat”, Otavan Iso Tietosanakirja 10, s. 330. Helsinki: Otava, 1967.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Kysymyksiä ja vastauksia YK:n historiasta, perusajatuksesta ja tulevaisuudesta Yhdistyneiden kansakuntien alueellinen tiedotuskeskus. Viitattu 26.6.2015.
- ↑ a b c Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirja unric.org.
- ↑ Oikeustiede:Yhdistyneiden kansakuntien peruskirja tieteentermipankki.fi.
- ↑ Asetus Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan voimaansaattamisesta finlex.fi.
- ↑ a b Oikeustiede:Yhdistyneiden kansakuntien peruskirja/laajempi tieteentermipankki.fi.
- ↑ UN Charter un.org.
- ↑ Hentilä, Seppo: Kylmän sodan, muurien murtumisen ja uuden epävarmuuden aika, s. 964. WSOY, 2006. ISBN 978-951-0-30602-4
- ↑ Dumbarton Oaks Conference britannica.com.
- ↑ The Avalon Project : The Moscow Conference, October 1943 avalon.law.yale.edu.
- ↑ Preparatory Years: UN Charter un.org.
- ↑ a b Amendments to Articles 23, 27, 61 109 un.org.
| Järjestelmä |
| ||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Jäsenvaltiot | |||||||||||||
