Suomen tasavallan presidentti

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee Suomen valtionpäämiestä. Muut merkitykset katso tasavallan presidentti.
Suomen tasavallan presidentti
Republiken Finlands president
Tunnus
Tunnus
Sauli Niinistö (cropped).jpg
Nykyinen
Virka-asunto Presidentinlinna
Mäntyniemi
Kultaranta
Kauden pituus 6 vuotta, uudelleenvalinta mahdollinen
Perustettu 27. heinäkuuta 1919
Ensimmäinen Kaarlo Juho Ståhlberg
Kotisivut Suomen tasavallan presidentin kotisivut
Suomi
Coat of arms of Finland.svg

Osa politiikan artikkelisarjaa:
Suomen politiikka


Teemasivu:Politiikka
 n  k  m 

Suomen valtiollinen protokolla

Suomen tasavallan presidentti (ruots. Republiken Finlands president) on Suomen kansan valitsema valtionpäämies. Hän johtaa Suomen ulkopolitiikkaa yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa ja on puolustusvoimien ylipäällikkö.[1] Hän nimittää myös eräät korkeimmat virkamiehet ja vakinaiset tuomarit virkoihinsa. Presidentin ollessa estyneenä hänen tehtäviään hoitaa pääministeri ja tämänkin ollessa estyneenä pääministerin sijaisena toimiva ministeri.[2]

Valintamenettely[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Suomen presidentinvaali

Suomen tasavallan presidentti on vuodesta 1994 lähtien valittu suoralla kansanvaalilla kuuden vuoden välein. Ehdokkaansa presidentinvaaleihin saavat asettaa sekä rekisteröidyt puolueet, joilla on vähintään yksi edustaja eduskunnassa, että yli 20 000 kannattajan nimilistan keränneet valitsijayhdistykset. Mikäli yksi ehdokkaista saa ensimmäisellä kierroksella yli puolet äänistä, hänet valitaan suoraan tasavallan presidentiksi. Muussa tapauksessa kaksi eniten ääniä saanutta ovat vastakkain toisella kierroksella, jolloin enemmän ääniä saanut voittaa. Suomen jokaisessa suorassa presidentinvaalissa on tarvittu toinen kierros.

Ennen vuotta 1994 tasavallan presidentti valittiin valitsijamiesvaalilla. Äänestäjät valitsivat 300 valitsijamiestä suhteellisella vaalitavalla, minkä jälkeen valitsijamiehet valitsivat presidentin. Valitsijamiehiä oli 301 presidentinvaalissa 1982 ja 1988. Presidentti on valittu useita kertoja myös poikkeusmenettelyllä (katso kohta Suomen tasavallan presidentit).

Tasavallan presidentin tulee olla syntyperäinen Suomen kansalainen. Presidentin toimikaudet rajoitettiin kahteen peräkkäiseen 1991 eli sama henkilö voi olla toimessa (ilman eroa tai kuolemaa) kuusi tai enintään kaksitoista vuotta, joiden on oltava peräkkäiset. Muutoksen taustalla oli Urho Kekkosen yli 25-vuotinen hallintokausi, jolloin tasavallan presidentin asema korostui monien mielestä liikaa.kenen mukaan?

Valtaoikeudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Säädetty perustuslaissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Presidentin oikeuksia hallituksen muodostamisessa ja eduskunnan hajottamisessa rajoitettiin 1990-luvulta lähtien ja edelleen 1. maaliskuuta 2000 voimaan tulleessa perustuslain kokonaisuudistuksessa. Nykyään eduskunta valitsee pääministerin, jonka presidentti muodollisesti nimittää. Pääministerin ehdotusten mukaisesti tasavallan presidentti nimittää muut ministerit.

Ulkopolitiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perustuslain mukaan ”presidentti johtaa ulkopolitiikkaa yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa”[3]. Tilanteessa, jossa valtioneuvosto ja presidentti ovat eri mieltä ulkopoliittisesta päätöksestä, asia viedään eduskunnan äänestykseen, jonka kanta ratkaisee toimintatavan. Hän päättää Suomen ulkopoliittisesta toimintalinjasta ja esimerkiksi nimittää diplomaatit sekä tapaa ulkomaiden valtionpäämiehiä näiden virallisilla vierailuilla Suomeen. Suomeen akkreditoidut suurlähettiläät esittävät valtionpäämiehensä tai hallituksensa valtuuskirjeen tasavallan presidentille kautensa aluksi.

Lainsäädäntövalta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tasavallan presidentti vahvistaa lait ja hänellä on käytössään lykkäävä veto-oikeus. Perustuslain mukaan laki palautuu eduskunnalle, ellei presidentti vahvista sitä kolmessa kuukaudessa. Jos eduskunta hyväksyy saman lain uudelleen ilman muutoksia, se tulee voimaan ilman presidentin vahvistusta. Presidentti voi pyytää lakiesityksestä lausunnon korkeimmalta oikeudelta tai korkeimmalta hallinto-oikeudelta.[4] Tarja Halonen käytti ensimmäisen kautensa aikana tätä valtaa kerran. Eduskunta taipui presidentin tahtoon, ja pari pykälää muuttui uuden eduskuntakierroksen aikana. Presidentti voi antaa lakiin täsmennyksiä, asetuksia, vain kansainvälisistä asioista. Aikaisemmin presidentti antoi hallituksen esitykset eduskunnalle, mutta ne siirrettiin valtioneuvostolle uuden 2012 perustuslakiuudistuksen yhteydessä.

Tasavallan presidentti voi antaa esityksiä Ahvenanmaan maakuntapäiville. Maakuntalait esitellään presidentille valtioneuvostossa ja hänellä on oikeus määrätä maakuntalaki raukeamaan.

Puolustuspolitiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tasavallan presidentti on puolustusvoimien ylipäällikkö. Tämän tehtävän hän voi kriisiaikana luovuttaa toiselle Suomen kansalaiselle.[5] Presidentti päättää keskeisimmät Suomen puolustuspoliittiset päätökset ja linjavedot. Hän esimerkiksi päättää sotilaallisen puolustuksen keskeisistä perusteista, sotilaallisen puolustusvalmiuden merkittävistä muutoksista ja sotilaallisen puolustuksen toteuttamisen periaatteista. Presidentti nimittää puolustusvoimain komentajan sekä päättää muista sotilaallisista nimitysasioista. Hän ylentää myös kaikki upseerit.

Nimitysoikeus ja muut valtaoikeudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Presidentin valtaoikeuksiin kuuluu keskeisten virkamiesten nimitysoikeus, jossa hän saa poiketa valtioneuvoston ratkaisuehdotuksesta. Presidentti nimittää mm. Suomen pankin pääjohtajan, valtioneuvoston oikeuskanslerin ja Kelan pääjohtajan. Lisäksi tasavallan presidentti nimittää kaikki vakinaiset tuomarit, kuten korkeimman oikeuden ja korkeiman hallinto-oikeuden presidentit ja muut jäsenet virkoihinsa. Puolustusvoimien komentajan ja puolutusvoimien sekä rajavartiolaitoksen upseerien nimitys kuuluu ylipäällikön eli tasavallan presidentin tehtäviin. Ahvenanmaan valtionviraston päällikön, Ahvenanmaan maaherran nimittäminen kuuluu myös presidentin nimitysoikeuden piiriin, vaikka muiden aluehallintojen päälliköt nimittää valtioneuvosto.

Ritarikuntien suurmestarina tasavallan presidentti myöntää kunniamerkkejä sekä arvonimiä. Hallitsijan armahdusoikeudella on Suomessa pitkät perinteet, sillä jo Ruotsin kuninkailla oli myös aikoinaan armahdusoikeus. Presidentti voi armahtaa tuomitun joko kokonaan tai osittain. Aikaisemmat valtaoikeudet myöntää erivapauksia ja poikkeuksia laista ovat kuitenkin kumottu.

Tasavallan presidentti nauttii laajaa rikosoikeudellista koskemattomuutta. Suomen perustuslain mukaan Suomen tasavallan presidentin virkatoimesta ei saa nostaa syytettä, ellei kyseessä ole maanpetosrikos, valtiopetosrikos tai rikos ihmisyyttä vastaan[6]. Oikeudenkäymiskaaren 17. luvun 10:ssä pykälässä säädetään, ettei tasavallan presidenttiä saa kutsua kuultavaksi todistajana.

Ulkomaisten valtionpäämiesten ja diplomaattien tavoin tasavallan presidenti ei joudu rajatarkastuksiin kotimaan rajanylityspaikoilla, mikäli matka on ollut ulkoministeriön tiedossa. Tätä oikeutta nauttivat myös entiset tasavallan presidentit. Ulkomailla tasavallan presidentti nauttii samaa diplomaattista koskemattomuutta kuin ulkovaltojen suurlähettiläät Suomessa.

Suhde luterilaiseen kirkkoon[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pitkään tasavallan presidentti nimitti Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piispat virkoihinsa vahvistamalla piispanvaalin tulokset. Tämä yhteys purettiin vuonna 2000 perusteluna muun muassa se, ettei nimitysoikeutta mainittu enää perustuslaissa. Kirkolliskokous päätti nimitysvallan siirrosta toukokuussa 1999. Vaali oli tammikuussa 2000 ja muutos tuli voimaan maaliskuun alussa, uskontokuntiin kuulumattoman presidentti Halosen virkakauden alussa. Presidentti on kuitenkin jatkanut jo 1950-luvulla alkanutta perinnettä avaamalla vuosittain kirkon yhteisvastuukeräyksen sekä vuosittain vertauskuvallisesti vahvistanut allekirjoituksellaan Suomen ekumeenisen neuvoston rukouspäivänjulistuksen.

Perinteet ja traditiot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tasavallan presidentit ovat P.E Svinhufvudin presidenttikaudesta alkaen pitäneet 1. tammikuuta uuden vuoden puheita, jotka ovat perinteisesti käsittäneet kuluneen vuoden kansakuntaa koskettaneita tapahtumia tai erityisesti presidentin esille nostamia ilmiöitä ja havaintoja. Ensimmäisinä vuosina puheet lähetettiin radiosta ja myöhemmin 1960-luvulta alken televisioituna lähetyksenä.

Kesäkuun alussa tasavallan presidentti siirtyy kesävirka-asuntoonsa Naantalin Kultarantaan, jolloin myös presidentin hallinnosta vastaava tasavallan presidentin kanslia siirtyy presidentin mukana. Naantalin kaupungin johto on ollut tavanomaisesti presidenttiä vastassa vanhankaupungin venesatamassa presidentin saapuessa edustuveneellään. Eräs pitkään jatkunut perinne on myös Kultarannan edustalla monena juhannuksena nähty presidentin kokko.

Joulukuun kuudentena tasavallan presidentti järjestää perinteisen itsenäisyyspäivän vastaanoton presidentinlinnassa Helsingissä sekä lähettää tervehdyksensä ulkosuomalaisille yhteisöille. Iltavastaanotto perinteen taustalla vaikuttivat mm. Venäjän vallan aikana järjestetyt valtiopäivätanssit, jotka aikoinaan pidettiin säätyvaltiopäivien yhteydessä.

Tasavallan presidentti on vanhan tavan mukaan vastaanottanut erilaisia joulutervehdyksiä, joiden antamisessa hallitsijalle on takanaan jopa vuosisataiset perinteet. Joulutervehdykset aloittaa usein Suomen Lucia-neidon vierailu Mäntyniemessä. Presidentti vastaanottaa myös jouluhauen, kuusen sekä muita erilaisia tervehdyksiä ja lähetyksiä.

Symbolinen asema ja tunnukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ryhtyessään toimeensa Suomen tasavallan presidentti antaa juhlallisen vakuutuksen:

”Minä --, jonka Suomen kansa on valinnut Suomen tasavallan presidentiksi, vakuutan, että minä presidentintoimessani vilpittömästi ja uskollisesti noudatan tasavallan valtiosääntöä ja lakeja sekä kaikin voimin edistän Suomen kansan menestystä.

Presidentin elinikäisen arvon henkilö saa astuessaan tasavallan presidentin toimeen. Nykyisin edelliset tasavallan presidentit ovat hierarkiassa toisena Suomen valtiollisessa protokollassa, mutta vielä 1900-luvun ensimmäisinä vuosikymmeninä he tulivat entisten valtionhoitajien, Svinhufvudin ja Mannerheimin jälkeen.

Tasavallan presidentin odotetaan toimivan arvovaltaisena välittäjänä puolueiden välillä. Tämän takia presidentillä on ollut tapana luovuttaa puolueensa jäsenkirja valituksi tultuaan.

Tasavallan presidentillä on asunto- ja muiden toimiensa hoitoon käytettävissä kolme valtion omistamaa kiinteistöä. Pääasialliset työskentelytilat ja presidentin kanslia ovat Helsingin keskustassa sijaitsevassa presidentinlinnassa ja lähinnä asumis- ja pienempien edustustehtävien hoitoon virka-asunto Helsingin Meilahdessa sijaitsevassa Mäntyniemessä. Presidentin kesäasunto on Kultaranta Naantalissa. Laissa ei ole tarkemmin määritelty kiinteistöjen käyttötarkoitusta ja periaatteessa presidentit voisivat valita mitä kiinteistöä käyttävät virka-asuntonaan, mm presidentti Paasikivi valitsi virka-asunnokseen presidentinlinnan Tamminiemen sijaan.

Tasavallan presidentin lippu.
Tasavallan presidentti Sauli Niinistö tarkastaa kunniakomppanian, takanaan muun muassa väistyvä presidentti Tarja Halonen sekä puolustusvoimain komentaja kenraali Ari Puheloinen.

Tasavallan presidentillä on oma kielekkeinen valtiolippu, jonka tangonpuoleisessa yläkentässä on 3. luokan Vapaudenristi kansalaisansioista. Eero Snellmanin, Bruno Tuukkasen ja Olof Erikssonin suunnittelema lippu nostetaan salkoon presidentin noustessa merivoimien alukseen, linnoitukseen tai tämän saapuessa edustusasunnolleen.

Puolustusvoimain ylipäällikön, tasavallan presidentin, kunniamarssi on Porilaisten marssi ja sitä soitetaan valtiovierailuiden yhteydessä sekä puolustusvoimien järjestämissä juhlatilaisuuksissa, jossa tasavallan presidentti on läsnä. Marssi soitetaan yleensä presidentin saapuessa itse juhlatilaan.

Tasavallan presidentin nykyinen virka-auto on musta panssaroitu Mercedes-Benz S 600 L Guard. Presidentti käyttää virka-autoaan melko harvoin, lähinnä valtiovierailujen yhteydessä ja muissa juhlavissa tilanteissa, esimerkiksi mennessään valtiopäivien avajaisiin. Suomen vaakuna on ollut presidentin virka-auton rekisteritunnuksena vuodesta 1925 lähtien.[7] Presidentillä on myös käytössään edustusvene Kultaranta VIII, joka on suunniteltu 18 hengelle ja kahdelle miehistön jäsenelle. Junalla matkustaessaan presidentillä oli käytössään oma salonkivaunu, joista viimeistä (A1) käyttivät presidentit Mauno Koivisto, Martti Ahtisaari ja Tarja Halonen. Nykyään tasavallan presidentti käyttää junamatkustukseen valtioneuvoston vaunua (A2). Kotimaan lentoliikenteessä tasavallan presidentti voi käyttää puolustusvoimien helikoptereita.

Virkakautensa alussa tasavallan presidentistä laaditaan virallinen valokuva. Virallisia kuvia on ollut tapana sijoittaa valtion virastoihin, puolustuvoimien kiinteistöihin tai esimerkiksi kouluihin näkyville paikoille tai päälliköiden työhuoneisiin. Presidentistä on perinteisesti laadittu myös virallinen muotokuva, joka sijoitetaan valtioneuvoston linnaan presidentin esittelysalin perälle, paikelle jonne Venäjän vallan aikana sijoitettiin hallitsevan keisarin muotokuva ja valtaistuin. Jokaiselle presidentille on lisäksi laadittu pronssinen rintakuva presidentinlinnan atriumiin. Linnaan on myös sijoitettu presidenttien puolisoista maalatut muotokuvat, jotka ovat siirretty entisestä puolisoiden huoneesta atriumin parvelle.

Helsingin päärautatieasemalla presidentillä on oma sisäänkäynti, jota käyttivät jo presidenttien edeltäjät, Suomen suuriruhtinaat, vierailleessaan maassa. Keisarillista perua ovat myös monet erilliset aitiot pääkaupungin teattereissa, kuten Kansallis- Aleksanterin ja Ruotsalaisessa teatterissa.

Kaartin Jääkärirykmentti asettaa tasavallan presidentin käyttöön kunniakomppanian esimerkiksi valtiovierailuiden yhteyteen sekä Presidentinlinnan kunniavartion pääsisäänkäynnin eteen. Päävastuu edustustehtävistä on 2. Jääkärikomppanialla kesäisin ja Sotilaspoliisikomppanialla talvisin. Näistä komppanioista käytetään nimitystä kunniakomppania. Nimitys "kaarti" viittaa keisarilliseen Suomen kaartiin ja valkoiseen kaartiin, mutta myös Kaartin jääkärirykmentin tehtävään toimia valtionpäämiehen sotilasjoukkona.[8]

Kun istuva tai entinen presidentti kuolee hän on oikeutettu valtiollisiin hautajaisiin Suurkirkossa autosaattueineen. Kaikki presidentit ovat olleet jossain vaiheessa ikuistettu suomalaisiin postimerkkeihin ja tavan mukaan myös kautensa päättäneiden, aikaisemmin myös istuvien presidenttien mukaan on nimetty katuja, puistoja, monumentteja ja aukioita.

Lähes kaikille presidenteille on laadittu tai heillä on jo ollut vaakuna virkakautensa aikana. Vaakunan laadinta tulee ajankohtaiseksi ensimmäisten valtiovierailujen jälkeen, jotka ovat perinteisesti sijoittuneet muihin pohjoismaihin. Valtiovirailuilla kunniamerkkien vaihdon yhteydessä esimerkiksi Ruotsin serafiimiritarikunnan suurristin kantajalle tulee laatia vaakuna ripustettavaksi Tukholman kuninkaanlinnaan.

Presidentin palkkio ja muut etuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Palkkio ja käyttövarat

Vuotuinen palkkio, jonka tasavallan presidentti saa toimestaan, on 126 000 euroa 1. huhtikuuta 2013 alkaen. Palkkio on veroton.[9]

Vuoden 2012 talousarviossa momentille Presidentin palkkio ja käyttövarat on myönnetty yhteensä 353 000 euron suuruinen määräraha. Talousarvioesityksen mukaan tätä määrärahaa saa käyttää tasavallan presidentin palkkiosta annetun lain mukaisten menojen maksamiseen. Näitä menoja ovat varsinainen palkkio sekä asuntoedut. Lisäksi määrärahaa saa käyttää – muusta kuin momentille Tasavallan presidentin kanslian toimintamenot tai momentille Vierailuista ja kokousmatkoista aiheutuvat menot budjetoidusta – presidentin edustamisesta tai muusta toiminnasta aiheutuvien menojen maksamiseen.[10]

Edustusmääräraha

Presidentille suoritettiin erityinen edustusmääräraha 1.3.2012 saakka, mutta tämän jälkeen tasavallan presidentin rooliin ja instituutioon liittyvä edustaminen maksetaan presidentin kanslian toimintamenoista,[11] jota varten vuoden 2012 talousarvioesityksessä kanslian määrärahoihin on siirretty 125 000 euron suuruinen määräraha.[10] Edustusmäärärahan suuruus oli 171 000 euroa vuonna 2011.

Käyttövarat

Valtion talousarviossa oli aikaisemmin erikseen varattu menokohta tasavallan presidentin käyttövarat, jota määrärahaa sai käyttää tasavallan presidentin käyttömenojen maksamiseen. Määrärahan suuruus oli 65 000 euroa vuoden 2011 talousarviossa. Tämä ei ollut presidentin henkilökohtaista tuloa.[12] Vuonna 2012 tämä momentti poistettiin, ja määrärahasta siirrettiin 30 000 euroa presidentin palkkioon ja käyttövaroihin sekä 35 000 euroa presidentin kanslian toimintamenoihin.[10]

Asuntoetu

Tasavallan presidentin käytössä on kolme kiinteistöä, joissa kaikissa on asunto sekä työ- ja edustustiloja: Presidentinlinnassa ovat presidentin pääasialliset työ- ja edustustilat, Mäntyniemi on presidentin varsinainen virka-asunto ja kesäasuntona on Kultaranta. Kiinteistöjen ylläpito ja tarpeellinen henkilökunta kustannetaan valtion varoista.[9]

Loma

Tasavallan presidentin oikeudesta vuosilomaan tai siihen rinnastettavaan vapaaseen ei ole säädetty erikseen. Tasavallan presidentti on koko ajan käytettävissä presidentin tehtävien hoitoa varten. Hänellä ei ole työ- tai virka-aikaa eikä varsinaista vuosilomaa.[13]

Verovapaus

Presidentin saama palkkio, eläke, perhe-eläke ja valtiolta näiden lisäksi saatu asunto- tai muu etu eivät ole veronalaista tuloa.[9][14]

Matkustusoikeus

Vaikka asiaa ei ole erikseen laissa säädetty, presidentin kotimaan ja ulkomaan matkat, jotka liittyvät presidentintoimen hoitamiseen, kustannetaan valtion varoista vuosittaisen talousarvion puitteissa. Vuoden 2012 talousarvioesityksessä tähän on varattu 2 850 000 euron suuruinen määräraha.[10]

Eläkeoikeus

Eläkkeellä olevalla presidentillä on oikeus eläkkeeseen, joka on 60 % palkkiosta. Presidentille voidaan tarjota eläkeasuntoa kohtuullista vuokraa vastaan ja työtilat kirjoitus- ja arkistotyöhön sekä antaa turvallisuus- tai toimistopalveluita tai muita vastaavia palveluita. Presidentin leskellä ja alle 18-vuotiailla lapsilla on oikeus perhe-eläkkeeseen, joka on puolet eläkkeestä.[15] Eläkkeellä olevien presidenttien käytettäväksi tarkoitettujen palveluiden rahoittamiseen varattiin 2011 talousarviossa 350 000 euroa.[12]

Tasavallan presidentit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Järjestys Presidentti
(syntynyt-kuollut)
toimikausi puoluetausta
Sauli Niinistö Tarja Halonen Martti Ahtisaari Mauno Koivisto Urho Kekkonen Juho Kusti Paasikivi Gustaf Mannerheim Risto Ryti Kyösti Kallio Pehr Evind Svinhufvud Lauri Kristian Relander Kaarlo Juho Ståhlberg
1. K. J. Ståhlberg.png Ståhlberg, K. J.K. J. Ståhlberg
(1865–1952)
25.7.19192.3.1925[16][17] [Huom 1] edistyspuoluelainen
2. Lauri Kristian Relander.png Relander, Lauri KristianLauri Kristian Relander
(1883–1942)
2.3.19252.3.1931 [18] [Huom 2] maalaisliittolainen
3. P. E. Svinhufvud.png Svinhufvud, P. E.P. E. Svinhufvud
(1861–1944)
2.3.19311.3.1937 [19] [Huom 3] kokoomuslainen
4. Kyösti Kallio.png Kallio, KyöstiKyösti Kallio
(1873–1940)
1.3.193719.12.1940[20] [Huom 4] maalaisliittolainen
5. Risto Ryti.png Ryti, RistoRisto Ryti
(1889–1956)
19.12.19401.8.1944
(erosi virasta)[21] [Huom 5]
edistyspuoluelainen
6. Carl Gustaf Emil Mannerheim.png Mannerheim, Carl Gustaf EmilCarl Gustaf Emil Mannerheim
(1867–1951)
4.8.19444.3.1946
(erosi virasta) [22] [Huom 6]
sitoutumaton
7. Juho Kusti Paasikivi.jpg Paasikivi, J. K.J. K. Paasikivi
(1870–1956)
11.3.19461.3.1956[23] [Huom 7] kokoomuslainen
8. Urho Kaleva Kekkonen.jpg Kekkonen, UrhoUrho Kekkonen
(1900–1986)
1.3.195627.1.1982
(erosi virasta 27.10.1981[24])[25][26][27][28][29] [Huom 8]
maalaisliittolainen
9. Mauno Koivisto.png Koivisto, MaunoMauno Koivisto
(s. 1923)
27.1.19821.3.1994
(vt. presidentti 27.10.1981–27.1.1982)[24][30][31] [Huom 9]
sosialidemokraatti
10. Martti Ahtisaari, tidigare president Finland och mottagare av Nobels fredrspris (2).jpg Ahtisaari, MarttiMartti Ahtisaari
(s. 1937)
1.3.19941.3.2000[32] [Huom 10] sosialidemokraatti
11. Tarja Halonen 1c389 8827-2.jpg Halonen, TarjaTarja Halonen
(s. 1943)
1.3.20001.3.2012[33] [Huom 11] sosialidemokraatti
12. Sauli Niinistö (cropped).jpg Niinistö, SauliSauli Niinistö
(s. 1948)
1.3.2012–virassa [34] [Huom 12] kokoomuslainen

Huomautukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Ståhlbergin ainoan toimikauden alkuajankohta oli hallitusmuodon voimaantulosta johtuen säädettyä myöhemmin, ei ollut ehdolla seuraavalle kaudelle, mutta myöhemmin kolmesti tulematta valituksi.
  2. Relanderilla oli yksi toimikausi, ei ollut ehdolla toiselle kaudelle.
  3. Svinhufvudilla oli yksi toimikausi, ei valittu toiselle kaudelle.
  4. Kallio kuoli ennen ainoan toimikautensa virallista päättymistä samana päivänä, jolloin hänen eroanomuksensa hyväksyttiin ja Ryti valittiin hänen seuraajakseen.
  5. Rytillä oli kaksi toimikautta, ensimmäinen oli Kallion aloittaman kauden loppuosa, johon valittiin vuonna 1937 valittujen valitsijamiesten suorittamalla vaalilla ja presidenttiyden oli virallisesti tarkoitus alkaa vasta toimeenastumistilaisuudessa, mutta alkoikin jo Kallion kuollessa: iGS Tietohuoltoasema Helsingin kaupunginkirjasto; toiselle toimikaudelle valittiin myös 1937 valittujen valitsijamiesten suorittamalla vaalilla normaalia lyhyemmäksi, kahden vuoden toimikaudeksi, mutta erosi vajaa seitsemän kuukautta ennen sen loppua ja kausi tulkittiin samalla päättyneeksi.
  6. Mannerheimilla oli yksi toimikausi, johon nimitettiin eduskunnan säätämällä poikkeuslailla, erosi kesken kauden.
  7. Paasikivellä oli kaksi toimikautta, ensimmäinen oli Mannerheimin aloittaman kauden loppuosa, toinen normaali toimikausi, ei ollut ehdokkaana kolmannelle kaudelle, mutta lupautui valitsijamiesten ehdokkaaksi toiselle äänestyskierrokselle tulematta valituksi.
  8. Kekkosella oli neljä toimikautta, kolmatta jatkettiin eduskunnan säätämällä poikkeuslailla neljällä vuodella ja erosi kesken neljännen toimikauden, joka samalla päättyi.
  9. Koivistolla oli kaksi toimikautta, joista ensimmäisen alkuajankohta oli Kekkosen erosta johtuen normaalia aiemmin.
  10. Ahtisaarella oli yksi toimikausi, ei ollut ehdolla toiselle kaudelle.
  11. Halosella oli kaksi toimikautta, jotka kestivät yhteensä 12 vuotta.
  12. Niinistön toimikausi alkoi 1. maaliskuuta 2012.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Suomen perustuslaki 128 § Finlex
  2. Suomen perustuslaki 59 § Finlex
  3. Suomen perustuslaki 93 § Finlex
  4. Suomen perustuslaki 77 § Finlex
  5. Suomen perustuslaki 128 § Finlex
  6. Suomen perustuslaki 113 § Finlex
  7. Kimmo Levä ja Leena Sälejoki-Hiekkanen (toim.): Mobilia-vuosikirja 1996, s. 75–81. Kangasala: Vehoniemen Automuseosäätiö, 1996.
  8. Kaartin Jääkärirykmentti -lehti 2/2008
  9. a b c Presidentintoimen hoito Viitattu 19.4.2015.
  10. a b c d Valtion talousarvioesitys 2012, asiakirjayhdistelmä
  11. Hallituksen esitys 35/2011
  12. a b Asiakirjayhdistelmä vuoden 2011 talousarviosta Valtion talousarvioesitykset, Valtiovarainministeriö
  13. Presidentintoimen hoito Suomen tasavallan presidentti
  14. Tuloverolaki (30.12.1992/1535), 87 § Finlex®. Helsinki: Oikeusministeriö ja Edita Publishing Oy. Viitattu 20.11.2012.
  15. Laki tasavallan presidentin eläkeoikeudesta (14.1.1994/40)
  16. Presidenttien virkaanastujaiset (K. J. Ståhlbergin virkaanastujaispuhe) Elävä Arkisto. Yleisradio. Viitattu 21.1.2014.
  17. Jukka-Pekka Pietiäinen: Tasavallan Presidentit. Tasavalta Perustetaan 1919-1931 osa 1. Jyväskylä: Weilin+Göös. ISBN 951-35-5425-2.
  18. Presidenttien virkaanastujaiset (Lauri Kristian Relander astuu virkaan virkaanastujaispuhe) Elävä Arkisto. Yleisradio. Viitattu 21.1.2014.
  19. Presidenttien virkaanastujaiset (P. E. Svinhufvudin virkaanastujaispuhe) Elävä Arkisto. Yleisradio. Viitattu 21.1.2014.
  20. Presidenttien virkaanastujaiset (Kyösti Kallion haastattelu Amerikkaan virkaanastujaispäivänä) Elävä Arkisto. Yleisradio. Viitattu 21.1.2014.
  21. Presidenttien virkaanastujaiset (Risto Ryti astuu virkaansa) Elävä Arkisto. Yleisradio. Viitattu 21.1.2014.
  22. Presidenttien virkaanastujaiset (C. G. E. Mannerheim presidentiksi) Elävä Arkisto. Yleisradio. Viitattu 21.1.2014.
  23. Presidenttien virkaanastujaiset (Juho Kusti Paasikivi astuu virkaansa 1946) Elävä Arkisto. Yleisradio. Viitattu 21.1.2014.
  24. a b Kekkonen eroaa Kekkonen eroaa. Yle Elävä arkisto: Yleisradio. Viitattu 5.12.2014.
  25. Presidenttien virkaanastujaiset (Urho Kekkonen astuu virkaansa 1956) Elävä Arkisto. Yleisradio. Viitattu 21.12.2014.
  26. Presidenttien virkaanastujaiset (Urho Kekkonen astuu virkaansa 1962) Elävä Arkisto. Yleisradio. Viitattu 21.1.2014.
  27. Presidenttien virkaanastujaiset (Urho Kekkonen astuu virkaansa 1968) Elävä Arkisto. Yleisradio. Viitattu 21.1.2014.
  28. Presidenttien virkaanastujaiset (Urho Kekkonen astuu virkaansa 1974) Elävä Arkisto. Yleisradio. Viitattu 21.1.2014.
  29. Presidenttien virkaanastujaiset (Urho Kekkonen astuu virkaansa 1978) Elävä Arkisto. Yleisradio. Viitattu 21.1.2014.
  30. Presidenttien virkaanastujaiset (Mauno Koivisto astuu virkaansa 1982) Elävä Arkisto. Yleisradio. Viitattu 21.1.2014.
  31. Presidenttien virkaanastujaiset (Mauno Koivisto astuu virkaansa 1988) Elävä Arkisto. Yleisradio. Viitattu 21.1.2014.
  32. Presidenttien virkaanastujaiset (Martti Ahitsaari astuu virkaansa 1994) Elävä Arkisto. Yleisradio. Viitattu 21.1.2014.
  33. Presidenttien virkaanastujaiset (  Tarja Halonen astuu virkaansa 2006) Elävä Arkisto. Yleisradio. Viitattu 21.1.2014.
  34. Presidenttien virkaanastujaiset (  Sauli Niinistö astuu virkaansa 2012) Elävä Arkisto. Yleisradio. Viitattu 21.1.2014.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]