Kiinan kieli

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kiina
Oma nimi 汉语/漢語, 华语/華語 tai 中文
Tiedot
Alue Kiina, Singapore, Taiwan, Malesia
Virallinen kieli Kiina
Singaporen lippu Singapore
Kiinan tasavalta
Puhujia 1,5 miljardia
Sija 1
Kirjaimisto kiinalainen
Kielenhuolto Kiinan kansantasavallassa: National Language Regulating Committe
Kiinan tasavallassa: National Languages Committee
Singaporessa: Promote Mandarin Council
Malesiassa: Chinese Language Standardisation Council of Malaysia
Kielitieteellinen luokitus
Kielikunta sinotiibetiläiset kielet
Kieliryhmä siniittiset kielet
Kielikoodit
ISO 639-1 zh
ISO 639-2 chi
Puhutun kiinan muotoja Kiinassa.

Kiinan kieli — 汉语, perinteisin merkein 漢語 (hànyǔ, eli Han-kansan kieli) tai 中文 (zhōngwén, millä viitataan pääasiassa kirjoitettuun kieleen, joka on kaikille murteille yhteinen) tai taiwanilaisen nimityksen mukaan 国语, perinteisin merkein 國語 (guóyǔ, eli valtion kieli) — on maailman puhutuin kieli. Äidinkielenään kiinaa puhuu lähes miljardi ihmistä, ja noin viidesosa maailman väestöstä puhuu kiinansukuista kieltä. Kiinan murteista yleisin on pääkaupungissa ja muualla pohjois-Kiinassa puhuttu mandariinikiina. Toiseksi yleisin on Shanghaissa puhuttu wu-kiina, sen jälkeen Hongkongissa puhuttu kantoninkiina.

Puhujia on pääasiassa Kiinassa, Taiwanissa sekä useissa muissa Kaukoidän sekä Tyynen valtameren rantavaltioissa Yhdysvallat mukaan luettuna. Kiina kuuluu sinotiibetiläisiin kieliin, joita kiinan lisäksi ovat mm. tiibet ja burma. Tästä kielikunnasta kiina kuuluu siniittisiin kieliin.

Kiinan kieli ja kiinalaiset kielet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Usein nimitystä kiinan kieli (中国话 zhōngguóhuà eli Kiinan valtion kieli) käytetään, kun todella tarkoitetaan mandariinikiinaa, joka on Kiinan virallinen kieli. Etniset kiinalaiset puhuvat itse asiassa useita eri kieliä, jotka eivät ole puhuttuna keskenään ymmärrettäviä, mutta joista osa on kyllä toisilleen äänteellisestikin sukua. Kiinan kielien välistä ymmärrettävyyttä lisää yhteinen kirjoitusjärjestelmä (tosin merkistöjä on kaksi, kts. alempaa), jossa yksittäiset merkit ilmaisevat yleensä kokonaisia sanoja tai yhdyssanojen osia. Kirjoitettu kieli ei kuitenkaan ole täysin yhtenäinen, koska kiinalaisten kielien välillä on myös selviä kieliopillisia eroavaisuuksia.

Kiinan yleiskieli on Pohjois-Kiinassa puhuttu mandariinikiina (普通话, pǔtōnghuà eli "yleiskieli"). Se on valtion virastojen kieli ja oppilaitosten opetuskieli. Niinpä käytännöllisesti katsoen kaikki kouluja käyneet kiinalaiset osaavat sitä ainakin vieraana kielenä. Mandariinikiina on Kiinan kielistä ylivoimaisesti puhutuin, mutta myös useilla muilla kiinalaisilla kielillä kuten kantoninkiinalla, gan-kiinalla, wu-kiinalla ja hakka-kiinalla on kymmeniä miljoonia puhujia.

Kielioppi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kiina on peruskieliopiltaan eurooppalaisiin kieliin verrattuna erittäin yksinkertainen kieli. Kiinan sanoja ei taivuteta lainkaan, eikä edes aikamuotoja tai monikkoja sellaisenaan ole, vaan ne ilmaistaan sopivien sanojen tai kokonaisten lauseiden loppuun sijoitettavilla lyhyillä partikkelisanoilla. Yleisin sanajärjestys on subjekti, adverbi, verbi, objekti. Koska sanat eivät taivu, sanajärjestys on varsin tärkeässä asemassa ja sen muuttumista hallitsevat tiukat kielioppisäännöt.

Kiinaa pidetään tyyppiesimerkkinä isoloivista kielistä. Kiinan kielelle luonteenomaisia ovat määresanat, jotka osoittavat ajankohtaa, lukumäärää, modusta eli tapaluokkaa tai kaasusta eli sijamuotoa. Esimerkiksi esineiden lukumäärää ilmaistaan numeraalilla, mittasanalla ja pääsanalla.

Sanasto ja lausunta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kiinan kieli on tonaalinen kieli, eli sanojen merkitys riippuu myös niiden sävelkulusta. Toonien määrä vaihtelee puhekielestä toiseen. Mandariinikiinassa on neljä toonia (viisi mikäli neutraali tooni lasketaan mukaan), Etelä-Kiinassa ja Hongkongissa puhutussa kantoninkiinassa on seitsemän, eräiden tietojen mukaan yhdeksän toonialähde?, ja Shanghain seudulla puhutussa wu-kiinassa on vain kaksi toonia. Esimerkkinä mandariinikiinan toonit eli sävelet ovat 1) nuotiltaan tasainen, suhteellisen korkea 2) nouseva 3) matala, joka nousee lopussa 4) laskeva.

Tooneja ei merkitä kiinalaisiin nimiin ja muihin sanoihin, joita sijoitetaan länsimaisen tekstin joukkoon esimerkiksi sanomalehdissä sekä muissa yhteyksissä. Näin ollen kiinankielisten sanojen merkitys ja oikea ääntämistapa jää usein epäselväksi, joskin sen voi välillä arvata kontekstista. Myöskään oikean sävelen tietäminen ei anna vielä lopullista varmuutta sanan merkityksestä, koska varsinainen merkitys paljastuu vasta kirjainmerkeistä, joista osa lausutaan keskenään samalla tavalla (on myös muutamia sanoja, joilla on sama kirjainmerkki, mutta eri merkitys ja lausunta).

Kiinan kielelle tyypillinen ominaisuus on, että useimmat sanat ovat pienemmistä sanoista muodostettuja yhdyssanoja. Esimerkkejä:

  • fànguǎn (饭馆), ravintola (kirjaimellisesti: ruokahalli)
  • zìxíngchē (自行车), polkupyörä (kirjaimellisesti: itse-käyvä-kulkuneuvo)
  • gōnggòngqìchē (公共汽车), bussi (kirjaimellisesti: julkinen kollektiivinen höyrykulkuneuvo)
  • dōngxi (东西), tavara, asia (kirjaimellisesti: itä-länsi)
  • dàxiǎo (大小), koko (kirjaimellisesti: suuri-pieni)
  • tiānqì (天气), sää (kirjaimellisesti: taivasilma)
  • míngtiān (明天), huominen (kirjaimellisesti: kirkas taivas/päivä)
  • xīngqī (星期), viikko (kirjaimellisesti: tähtijakso)
  • diànyǐng (电影), elokuva (kirjaimellisesti: sähkövarjo)
  • diànnâo (电脑), tietokone (kirjaimellisesti: sähköaivo)
  • shèhuìzhǔyì (社会主义), sosialismi (kirjaimellisesti: yhteisö-kokoontua-herra-oikeudenmukaisuus)

Ulkomaalaisten paikkojen nimet on käännetty kiinaksi siten, että on valittu kiinankielisiä sanoja, jotka yhdistämällä saadaan hieman alkukieliseltä nimeltä kuulostava nimi (perustuen siihen, miten kyseiset merkit äännetään mandariinikiinassa). Näin muodostettujen sanojen merkkien merkitys on yleensä täysin satunnainen. Esimerkiksi Helsinki on Hèěrxīnjī (赫尔辛基) ja merkkien merkitykset ovat hertsi, sinä, tuska ja perusta. Sana "Suomi" perustuu valtion ulkokielisiin nimiin ja kirjoitetaan Fēn lán (芬兰). Merkit tarkoittavat tuoksuva ja orkidea.

Kiinankielen nykyään käytetyin romanisaatio on kiinassa kehitetty pīnyīn, jonka Kiinan kansantasavalta otti käyttöön 1979. Aiempaa Wade-Giles -romanisaatiota näkee yhä esimerkiksi henkilöiden nimissä. Mannerkiinalaiset opettelevat koulussa kiinalaisten kirjoitusmerkkien lisäksi myös latinalaiset aakkoset ja kiinan kirjoittamisen pinyinillä. Tähän liittyen pinyin on myös mannerkiinassa suosituin tapa kirjoittaa kirjoitusmerkkejä tietokoneella, eli merkkiä vastaava sana kirjoitetaan länsimaisin kirjaimin ja käyttäjä valitsee ruudulle ilmestyvistä vaihtoehdoista oikean merkin annetulle ääntötavalle.

Kirjoitusjärjestelmä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Erilaisia kiinalaisen kalligrafian tyylejä.

Kiinan kirjoitusjärjestelmä on maailman neljänneksi varhaisin, ja vanhin nykyisin käytössä oleva kirjoitusjärjestelmä. Kiinalaisia merkkejä on yhteensä noin sata tuhatta, mutta todellisuudessa käytettyjen merkkien määrä on huomattavasti pienempi. Yleisesti käytettyjä merkkejä on 6763, joista erittäin yleisesti käytettyjä 3755 ja kaikkein käytetyimpiä noin 3000. Alimman kouluasteen (vast. peruskoulun ala-astetta) käytyään kiinalaiset koululaiset ovat oppineet 2000 merkkiä. Varsinkin maaseudulla on paljon ihmisiä jotka eivät jatka koulua tämän pidemmälle. Kiinalaisen sanomalehden lukemiseen riittää tavallisesti noin kolmen-neljän tuhannen merkin tunteminen. Kiinan kielessä on käytössä oikeastaan kaksi merkkijärjestelmää, perinteinen (正體字 tai 繁體字, Fántǐzì) ja yksinkertaistettu (简体字, Jiǎntǐzì). Ensin mainitut perustuvat vanhoihin, keisarinvallan aikaisiin kirjoitusmerkkeihin, ja ovat käytössä Taiwanilla, Hongkongissa ja Macaossa, lisäksi useat ulkokiinalaiset yhteisöt käyttävät perinteisiä merkkejä. Yksinkertaistetut merkit ovat olleet käytössä mannerkiinassa vuodesta 1954 alkaen, jolloin lukutaitoa pyrittiin levittämään yhä laajemmalle, ja myös yhä useammat ulkokiinalaiset yhteisöt ovat alkaneet käyttää yksinkertaistettua merkkijärjestelmää. Samoin useimmat kiinaa opiskelevat oppivat nykyään yksinkertaistettuja merkkejä. Kiinan kielen yhtenäisestä kirjoitusjärjestelmästä käydään jatkuvaa väittelyä.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wikipedia
Kiinankielinen Wikipedia, vapaa tietosanakirja