Tämä on lupaava artikkeli.

Shanghai

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Tämä artikkeli käsittelee kaupunkia. Shanghai käsittelee samannimistä vuoden 2010 elokuvaa.
Shanghai
(上海市, Shànghǎi Shì)
Shanghai montage.png

Shanghai

Koordinaatit: 31°13′28″N, 121°28′33″E

Valtio Kiina
Kaupunki 727
Maakunta 1292
Kunta 1927
Hallinto
 – Hallinnon tyyppi Maakuntatasolla itsehallinnollinen kunta
 – Puolueen sihteeri Han Zheng
 – Pormestari Ying Yong
Pinta-ala  (Kunta)
 – Kokonaispinta-ala 6 340,5 km²
 – Sisävesi 697 km² 
Väkiluku (2016)  ([1]) 24 197 000
 – Tiheys 3 630,5 as./km²
Aikavyöhyke UTC+8
Postinumero 200000 – 202100
Suuntanumero(t) 021
Alueellinen BKT (2013): 2 160,2 mrd. CNY[2]
(eli 3,4 % Kiinan BKT:stä) ja asukasta kohti 90 092 CNY (noin 10 793 EUR[3][4]
eli 215 % Kiinan keskiarvosta)[5]
Kansallinen kirjaintunnus: SH[6]
ISO 3166-2 -tunnus: CN-31












Shanghai (上海, pinyin shànghǎi Loudspeaker.svg kuuntele ääntämys?, shanghainkiinaksi [zaŋhɛ]; vanha suom. latinaistus Šanghai[6]) on Kiinan suurin ja samalla maailman suurin kaupunki asukasluvultaan, jos metropolialuetta ei lasketa mukaan, ja yksi Kiinan neljästä maakuntatasolla itsehallinnollisesta kunnasta. Shanghai on yksi Kiinan tärkeimmistä taloudellisista keskuksista ja yksi maailman suurimmista satamista. Kaupungin taloudellinen kehitys on ollut erityisen nopeaa 1990-luvulta lähtien. Shanghai avattiin ulkomaalaiselle kaupalle 1800-luvulla, ja sen teollisuus on kehittynyt etenkin kommunistien noustua valtaan vuonna 1949. Vuoden 2016 lopulla kaupungissa asui arviolta 24 197 000 asukasta.

Nimi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Shanghai satelliittikuvassa vuodelta 2016.

Kaksi ideogrammia sanassa Shanghai tarkoittavat kirjaimellisesti ’ylös/yläpuolella’ ja ’meri’. Tämän nimen kaupunki sai Song-dynastian aikana noin vuonna 1075,[6] jolloin joen luona oli jo kalastajakylä nimeltä Shanghai. On epäselvää, mistä nimi tuli ja miten se tulisi tulkita, vaikka kirjallisuus esittää yleensä ajatusta ’meren päälle’ tai ’paikka laajan vesialueen yläosassa’. Kiinaksi Shanghai lyhennetään (滬 tai 沪) ja Shēn (申)(mm. [6]).

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Shanghai sijaitsee Jangtsejoen suun ja Hangzhounlahden välissä Itä-Kiinan meren rannikolla Kiinassa. Kaupungin alue rajoittuu pohjoisessa ja lännessä Jiangsun maakuntaan ja lounaassa Zhejiangin maakuntaan. Hallinnollisesti Shanghain alue käsittää varsinaisen kaupungin alueen, sen lähistön esikaupunkialueet sekä ympäröivää maaseutua.[7] Shanghaihin hallinnollisesti kuuluvan alueen pinta-ala on 6 341 km², ja sen ydinosalla on kokoa noin 2 057 km². Alueesta yli 300 km² on tiheästi rakennettua ja asuttua.[8]

Kaupunkiin kuuluu useita saaria Jangtsejoella ja Itä-Kiinan merellä. Suurin saarista on 1 267 km² kokoinen Chongming Jangtsen suulla. Mantereen puoleinen osuus on matalaa suistotasankoa, jota halkovat lukuisat kanaalit ja vesiväylät, joita pitkin kaupunki on yhteydessä myös Taijärveen lännessä.[7] Kaupungin läpi virtaava Huangpujoki on myös sen pääasiallinen veden lähde. Huangpujokeen laskee Wusongjoki, joka on puolestaan merkittävä kulkureitti sisämaahan. Molempien jokien vedenlaatua heikentävät teollisuus- ja kotitalousjätevedet sekä laivojen jätevedet. Kaupungilla on ollut myös ongelmia ilmansaasteiden ja melusaasteen kanssa.[7]

Shanghain ilmastotilastoa
tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu
Vrk:n ka. ylin lämpötila (°C) 7,7 8,6 12,7 18,6 23,5 27,2 31,6 31,5 27,2 22,3 16,7 10,6 ka. 19,9
Vrk:n ka. alin lämpötila (°C) 0,5 1,5 5,1 10,6 15,7 20,3 24,8 24,7 20,5 14,7 8,6 2,4 ka. 12,5
Sademäärä (mm) 39 59 81 102 115 152 128 133 156 61 51 35 Σ 1 112
Sadepäivät (d) 9 10 13 13 13 14 12 10 12 9 8 7 Σ 130
L
ä
m
p
ö
t
i
l
a
7,7
0,5
8,6
1,5
12,7
5,1
18,6
10,6
23,5
15,7
27,2
20,3
31,6
24,8
31,5
24,7
27,2
20,5
22,3
14,7
16,7
8,6
10,6
2,4
S
a
d
a
n
t
a
39
59
81
102
115
152
128
133
156
61
51
35


Lähde: Weather Information for Shanghai World Weather Information Service. World Meteorological Organization. Viitattu 8.7.2009.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Shanghain vanhankaupungin muuri ja näkymä merelle maalauksessa 1600-luvulta.
Nanjing Lu eli Nanjingin tie kansainvälisessä siirtokunnassa oli siirtomaavallan symboli ja kaupungin kaupankäynnin keskus.

Joihinkin muihin Kiinan kaupunkeihin verrattuna Shanghai on muodostunut verrattain myöhään. Ennen 1000-lukua alue tunnettiin nimillä Shen tai Hudu. Se oli harvaan asuttua aluetta, ja sen kehitystä hidasti suistotasangon suojattomuus. Paikalliset harjoittivat lähinnä kalastusta. Song-dynastian aikana Taijärvellä Shanghaista länteen alettiin harjoittaa maataloutta vedestä vallatuilla suojaisemmilla alueilla, mikä johti taloudelliseen kehitykseen. Lisäksi mongolit aiheuttivat suuren muuttoliikkeen pohjoisesta etelään. Shanghailla oli hyvä syvän veden satama ja paikalle perustettiin tulliasema 1000-luvun alussa. 1200-luvulla Shanghaista tehtiin Jiangsun maakuntaan kuulunut piirikunta. Alueella alettiin myös viljellä menestyksekkäästi puuvillaa, jonka viljelyyn käytettiin Ming-dynastian valtakaudella 70 % koko Shanghain maatalousalueesta. 1700-luvulla noin 20 000 henkilöä työllistyi alueen puuvilla- ja silkkikehräämöissä.[7]

Ensimmäinen oopiumisota päättyi Nanjingin sopimukseen vuonna 1842. Tätä seurasi vielä täydentävä sopimus vuonna 1843, jolla Qing-dynastia avasi Shanghain brittiläisille kauppiaille. Muut länsimaat alkoivat pian vaatia brittien kaltaisia oikeuksia, mikä johti Shanghain kansainvälisen siirtokunnan perustamiseen hieman vanhasta kaupungista pohjoiseen. Alueesta tuli nopeasti valtio valtion sisällä, ja Shanghain kehitys sai sille ominaisia länsimaalaisia piirteitä.[8] Alueella toimivat alunperin brittiläiset, ranskalaiset ja amerikkalaiset sekä vuoden 1895 Shimonosekin sopimuksen jälkeen myös japanilaiset. Kaupungin kehitykseen vaikutti myös kilpailevan sataman Kantonin eristys Taiping-kapinan aikana 1850–1864. Sodan takia britit hankkivat itselleen oikeudet purjehtia Jangtsea pitkin ja joesta muodostui tärkeä kauppareitti Kiinan sisämaahan. Vuoteen 1860 mennessä Shanghaista oli tullut Kiinan johtava satama, jonka kautta kulki noin 25 % maan koko meriteitse kulkevasta viennistä ja tuonnista.[7]

Shanghain teollinen kehitys lähti käyntiin 1890-luvun jälkeen. Etenkin Kiinan–Japanin sodan jälkeen kaupunkiin alkoi virrata ulkomaalaisia sijoituksia. Paikalliset tehtaat menestyivät halvan työvoiman avulla.[7] Taloudellisen kehityksen myötä myös paikallinen kulttuuri alkoi kehittyä. Termi Haipai viittasi 1800-luvun lopulta lähtien Shanghaissa muodostuneeseen Peking-oopperan ja maalauksen koulukuntaan. Myöhemmin termejä Haipai ja Jingpai (Pekingin koulukunta) on käytetty kuvastamaan laajemmassa mittakaavassa eroa länsimaisena ja avoimena pidetyn Shanghain ja sulkeutuneemman sisämaan välillä.[8] 1900-luvun alkupuolella Shanghaissa oli huomattavaa poliittista liikehdintää. Ulkomaiden vaikutus alettiin nähdä yhä enenevissä määrin haitallisena ilmiönä ja esimerkiksi ulkomaalaisia tuotteita alettiin boikotoida. Kiinan kommunistinen puolue perustettiin Shanghaissa vuonna 1921. Kommunistit olivat alun perin Tšiang Kai-šekin johtamien kansallismielisten eli kuomintangin liittolaisia.[7] Liitto kuitenkin hajosi, ja vuonna 1927 Qingbang-triadi surmasi tuhansia kommunistien kannattajia Shanghain verilöylyssä kansallismielisten tuella.[9]

Toisen Kiinan–Japanin sodan sytyttyä vuonna 1937 Japani pommitti ensin kaupunkia ja valtasi sen vain hieman myöhemmin. Länsimaiden hallitsemasta kansainvälisestä siirtokunnasta tuli pakolaisten turvapaikka. Siirtokunta oli tuolloin niitä harvoja alueita missään, jonne pääsyyn ei tarvinnut viisumia tai passia. Näinpä Shanghaihin pakeni myös esimerkiksi noin 30 000 natsi-Saksasta paennutta juutalaista. Lyhyen aikaa se kukoisti myös taloudellisesti yritysten siirtyessä alueelle pakolaisten tapaan. Japani miehitti kuitenkin koko kaupungin Tyynenmeren sodan sytyttyä vuonna 1941. Toisen maailmansodan loputtua Shanghaista tuli jälleen Kiinan johtava pankkialan ja talouden keskus.[8]

Sodan jälkeen yhteenotot kansallismielisten ja kommunistien välillä alkoivat jälleen ja tilanne johti Kiinan sisällissotaan. Kommunistit valtasivat Shanghain toukokuussa 1949 huomattavan vähin vaurioin kaupungille. Kiinan kansantasavallassa Shanghaista tehtiin yksi kolmesta suoraan keskushallinnon alaisesta kaupungista. Kaupunki nähtiin kommunistipuolueen syntypaikkana ja vallankumousaatteen historian kannalta tärkeänä, mutta toisaalta myös länsimaalaisten vaikutteiden sillanpääasemana Kiinaan. Kaupunki oli joka tapauksessa edelleen Kiinan teollinen keskus ja vuonna 1978 sen osuus koko valtion tuloista oli 8 % ja sen teollisen tuotannon 13 %. Suuri valtaosa kaupungin tuloista käytettiin keskushallinnon rahoittamiseen. Vuonna 1984 kaupungista tehtiin yhdessä 13 muun rannikkokaupungin kanssa ulkomaalaisille sijoituksille avoin kaupunki. Siitä ei kuitenkaan tehty joidenkin muiden kaupunkien tapaan erikoistalousaluetta, ja sen taloudellinen kehitys oli hitaampaa kuin esimerkiksi Guangdongin ja Fujianin maakuntien erikoistalousalueilla. 1990-luvulla monet paikalliset poliittiset vaikuttajat nousivat huomattaviin asemiin Kiinan hallinnossa. Kommunistisen puolueen pääsihteeri Jiang Zemin ja pääministeri Zhu Rongji olivat molemmat toimineet Shanghain pormestareina. Johtoasemat vauhdittivat Shanghain taloudellista kehitystä. Vuosikymmenen puolivälistä lähtien Shanghai oli yksi maailman nopeimmin kasvavista metropolialuetalouksista. Shangaita on leimannut myös kilpailu maan pääkaupunki Pekingin kanssa. Peking järjesti kesäolympialaiset 2008, mutta Shanghai järjesti maailmannäyttelyn 2010.[8]

Hallinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Shanghai on suoraan keskushallinnon alainen maakuntatason kaupunki.[7] Kaupungin nykyisenä pormestarina toimii Ying Yong. Pormestarin ohella kaupungilla on kuusi varapormestaria.[10] Shanghai jakautuu 16 piirikuntatason kaupunkipiiriin.[11]

Shanghain hallinnollinen jako piirikuntatasolla
Nimi Kiinan merkit Pinyin
Huangpu 黄浦区 Huángpǔ Qū
Xuhui 徐汇区 Xúhuì Qū
Changning 长宁区 Chángníng Qū
Jing’an 静安区 Jìng'ān Qū
Putuo 普陀区 Pǔtuó Qū
Hongkou 虹口区 Hóngkǒu Qū
Yangpu 杨浦区 Yángpǔ Qū
Minhang 闵行区 Mǐnháng Qū
Baoshan 宝山区 Bǎoshān Qū
Jiading 嘉定区 Jiādìng Qū
Pudong 浦东新区 Pǔdōng Xīn Qū
Jinshan 金山区 Jīnshān Qū
Songjiang 松江区 Sōngjiāng Qū
Qingpu 青浦区 Qīngpǔ Qū
Fengxian 奉贤区 Fèngxián Qū
Chongming 崇明区 Chóngmíng Qū

Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Näkymä Shanghaihin.

Vuonna 2013 Shanghain alueellinen bruttokansantuote oli 2 160,2 mrd. CNY[2] eli 3,4 % Kiinan koko bruttokansantuotteesta. Asukasta kohti bruttokansantuote oli 90 092 CNY (noin 10 793 EUR[3][4] eli 215 % Kiinan keskiarvosta)[5]. Vuonna 2016 bruttokansantuote oli 2 817,6 mrd. CNY ja asukasta kohden 116 562 CNY.[12] Shanghai on pitkään ollut Kiinan johtava taloudellinen ja teollinen keskus ja sen kasvuun on vaikuttanut etenkin runsas ja halpa, mutta myös osaava työvoima. Varhaisimpiin paikallisiin teollisuuden haaroihin kuuluu terästeollisuus, joka on laajentunut etenkin 1950-luvulta lähtien. Kaupungin pohjoisosiin alettiin rakentaa uusia terästeollisuuden laitoksia 1970-luvulla, ja näistä yksi oli Baosteel Group, nykyisin maailman suurimpien yritysten joukkoon lukeutuva yhtiö.[7] Autoteollisuus on toinen huomattava teollisuuden ala. Vuonna 2016 Shanghai vastasi 9,3 % Kiinan koko autoteollisuuden tuotannosta.[12] Kiinan laajemman mittakaavan nykyaikaistumisen kannalta merkitystä on ollut myös Shanghain koneteollisuudella. Kaupungissa on lisäksi kemian- ja tekstiiliteollisuutta. Teollisuus keskittyi pitkään etenkin raskaaseen teollisuuteen, mutta viime aikoina on painotettu kevyen teollisuuden kehitystä pääasiassa saasteiden aiheuttamien ongelmien takia.[7]

Palveluala tuotti vuonna 2016 yhteensä 69,8 % Shanghain bruttokansatuotteesta, ja sen kolme suurinta alaa olivat finanssipalvelut, tukku- ja vähittäismyynti sekä kiinteistöala.[12] Shanghaissa toimii kaksi suurta Kiinan valtiovarainministeriön alaista pankkia, Bank of China ja China Construction Bank. Myös monilla ulkomaalaisilla pankeilla on konttorit kaupungissa.[7] Bank of Chinan pääkonttori on ollut Shanghaissa vuodesta 2005. Vuonna 2016 Shanghain viennin arvo oli 183,5 mrd. dollaria ja tuonnin 250,4 mrd. dollaria. Merkittävimmät vientikohteet olivat Yhdysvallat, Japani, Hongkong, Alankomaat ja Etelä-Korea sekä merkittävimmät tuontimaat Japani, Yhdysvallat, Saksa ja Sveitsi.[12] Lisäksi teollisuuden tuotteita viedään kohteisiin kotimaassa.[7] Shanghai on myös merkittävä turistikohde. Vuonna 2016 kaupungissa kävi 8,54 miljoonaa ulkomaalaista matkailijaa ja 296 miljoonaa kiinalaista matkustajaa.[12]

Liikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Shanghai on yksi Kiinan suurista liikenteen keskuksista. Kaupungin sijainnin takia sekä meriliikenteellä että jokea pitkin kulkevalla liikenteellä on merkitystä.[7] Matkustajaliikenne maan rannikolla ja jokea pitkin on vähentynyt selvästi tieliikenteen kehittyessä. Kaupungista kulkee kuitenkin edelleen laivareittejä Japaniin. Tavaraliikenne on sen sijaan lisääntynyt taloudellisen kehityksen myötä. Konttiliikenteellä on tärkeä osuus kaupungin taloudessa. Merkittäviä alalla toimivia yrityksiä ovat esimerkiksi COSCO, China Shipping Container Lines ja Sinotrans Shipping, jotka kaikki kuuluvat alallaan maailman suurimpiin yhtiöihin.[13] Shanghain satama on ollut vuodesta 2010 maailman vilkkain konttisatama.[14] Se käsittelee vuodessa 32 miljoonaa konttia ja 736 miljoona tonnia rahtia.[15]

Kaupunkia palvelee kaksi suurta lentokenttää, Shanghai Hongqiaon kansainvälinen lentoasema ja Shanghai Pudongin kansainvälinen lentoasema. Hongqiaon lentoasemaa käytetään nykyisin pääasiassa kotimaan lentoliikenteeseen. Shanghain rautatieliikenteen kehittämiseen on panostettu viennin ja tuonnin tarpeisiin. Kaupunki on kahden merkittävän rautatielinjan pää. Hu-Ning–rata kulkee Jangtsen eteläpuolella Nanjingiin ja Hu-Hang-Yong–rata Hangzhoun kautta Ningboon.[7] Shanghai Hongqiaon rautatieasemalta Hongqiaon lentoaseman lähettyviltä on suurnopeusjunayhteyksiä muihin kaupunkeihin. Reitin varrella ovat Peking, Tianjin, Shanghai, Hebei, Shandong, Anhui ja Jiangsu. Matka Shanghaista Pekingiin kestä noin neljä ja puoli tuntia.[16] Shanghain maglev-juna Pudongin kansainvälinen lentoaseman ja Shanghain välillä oli vuonna 2016 maailman nopein kaupallinen junayhteys.[17] Shanghain metron rakentaminen alkoi vuonna 1990 ja sen linja 1 aloitti liikennöinnin vuonna 1995.[18] Linjoja on nykyisin yhteensä 14.[19] Kaupungin sisällä kulkee myös johdinauto- ja raitiovaunuliikennettä sekä tavallista bussiliikennettä.[7]

Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2010 väestönlaskennan mukaan Shanghain väkiluku oli 23 019 196[20] ja vuoden 2016 lopussa arviolta 24 197 000[1]. Suuri valtaosa heistä on etniseltä taustaltaan han-kiinalaisia.[20] Kaupungin (UNDP:n uusituilla laskentakaavoilla laskettu) inhimillisen kehityksen indeksi vuodelle 2010 oli 0,814. Indeksiarvo on selvästi korkeampi arvo kuin Kiinassa keskimäärin (0,693).[21]

Shanghain asukasluku oli vuonna 1842 noin 500 000, ja se kasvoi viiteen miljoonaan vuoteen 1949 mennessä. Ennen vuotta 1949 noin 80 % kaupungin asukkaista oli kaupunkiin muilta alueilta muuttaneita. Menestyneimmät muuttajat tulivat tavallisesti Guangdongista ja Jiangnanin alueilta, kun taas Jiangsun pohjoisosista tulleet muuttajat työllistyivät tyypillisesti matalapalkkaisille aloille. Muuttoliike loppui 1950-luvulla, minkä jälkeen kaupungissa syntyneiden osuus väestöstä nousi. Muuttoliike alkoi kasvaa jälleen 1990-luvulla. Väestöllisesti Shanghai voidaan jakaa kolmeen toisistaan poikkeavaan osaan, tiheään asuttuun keskikaupunkiin, kaupungin reunamien maatalousalueeseen ja niiden välillä olevaan siirtymävyöhykkeeseen. Shanghain maatalousalue kuuluu maailman tiheimmin asuttuihin.[7]

Shanghaissa puhutaan wu-kiinan shanghain murretta. Paikallinen murre muodostui Songjiangin entisen prefektuurin murteesta ja kehittyi omaksi murteekseen sen yhdistäessä piirteitä Suzhoun ja Ningbon murteista. Nykymurretta puhutaan etenkin varsinaisen kaupungin alueella, mutta vanhempaa Songjiangin murteen kaltaista murretta puhutaan edelleen etenkin Fengxianin, Songjiangin ja entisen Nanhuin kaupunkipiirin alueella. Lähes kaikki paikalliset puhuvat myös Kiinan yleiskieltä mandariinikiinaa, joka toimii myös koulujen, päiväkotien ja yliopistojen kielenä.[8] Paikallisen murteen onkin pelätty katoavan mandariinikiinan yleistyessä.[22] Etenkin nuorempi väestönosa hallitsee yleensä myös vähintään jonkin verran englannin kieltä.[8]

Shanghain etniset ryhmät vuoden 2010 väestönlaskennassa.[20]
Etninen ryhmä 2010
Han-kiinalaiset 22 743 033
Hui-kiinalaiset 78 163
Tujiat 33 584
Miaot 31 351
Mantšut 25 165
Korealaiset 22 257

Koulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Näkymää Fudan-yliopistolla.

Länsimaisen vaikutuksen takia Shanghaissa on ollut pitkään Kiinan nykyaikaisimmat korkeakoulut. Vuonna 2008 kaupungissa toimi 66 korkeakoulua, jotka työllistivät 40 900 opettajaa. Ylioppilaita oli samaan aikaan 502 899 ja jatko-opiskelijoita 103 500. Ulkomaalaisia opiskelijoita oli 15 400 ja heihin luettiin noin 2 00 opiskelijaa Hongkongista, Taiwanilta ja Macaolta.[23] Paikallisia korkeakouluja ovat esimerkiksi Shanghain teatteriakatemia, East China Normal University, Fudan-yliopisto, Shanghai Conservatory of Music ja Shanghain Jiao Tong -yliopisto.[24] Shanghaissa toimii myös Kiinan tiedeakatemian haara.[7]

Kaupunkikuva[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Shanghain keskusta sijaitsee Wusong- ja Huangpujokien yhtymäkohdassa. Keskusta käsittää aikanaan briteille luovutetun alueen Shanghaista, ja sille on tyypillistä ruutukaavan mukaisesti rakennetut kadut. Alue rajautuu idässä Zhongshang Dong Lu-tiehen, lännessä Xizanf Zhong Lu -tiehen ja etelässä Yan’an Dong Lu -tiehen. Zhongshang Dong Lun varrella sijaitsee hallinnollisia toimistoja ja hotelleja. Tieltä länteen kulkee Nanjing Dong Lu, jonka varrella sijaitsevat Shanghain suurimmat kauppakeskukset. Yan’an Dong Lun paikalla sijainnut kanaali erotti aikanaan ranskalaiset ja brittiläiset kaupunginosat. Hongkoun kaupunkipiiri sijaitsee Wusongjoen pohjois- ja itäpuolella. Sen paikalla sijaitsivat aikanaan japanilainen ja amerikkalainen kaupunginosa, jotka myöhemmin yhdistettiin kansainväliseksi siirtokunnaksi. Alueen tunnetuin rakennus on Broadway Mansions -hotelli Huangpujoen varrella, minkä lisäksi se on merkittävä teollisuusalue. Vanha kiinalainen kaupunki on sittemmin sulautunut nykyisen Shanghain keskustaan. Sille tyypillisiä ovat sokkeloiset ja sattumanvaraisesti kulkevat kadut. 1900-lukuun saakka sitä ympäröi kaupunginmuuri. Vanhan muurin paikalla ovat nykyisin Renmin Lu- ja Zhonghua Lu -tiet ja sen läpi kulkee Henan Nan Lu. Shanghain länsiosassa sijaitsee maailmannäyttelyalue. Valtaosa alueesta on rakennettu asunnoiksi. Xuhuin kaupunkipiiri lounaassa oli aikanaan kristittyjen lähetyssaarnaajien keskus Kiinassa.[7] Pudong Huangpujoen itäpuolella on Shanghain kaupunkipiireistä nykyaikaisin, ja sitä on rakennettu huomattavasti 2000-luvulla. Aikaisemmin lähinnä tehtaita ja varastoja käsittänyt alue on muuttunut kauppa- ja finanssialan keskukseksi.[8]

Pudongin taivaanrantaa.
Pudongin taivaanrantaa.

Kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Shanghaissa sijaitsee useita eri museoita.[7] Shanghain museo kuuluu Kiinan johtaviin museoihin, ja sen näyttelyihin kuuluu esimerkiksi taidetta, kuten veistoksia, maalauksia ja kalligrafiaa eri Kiinan historian kausilta. Shanghain historian museo sijaitsee Oriental Pearl Towerin kellarissa ja esittelee nimensä mukaisesti paikallishistoriaa. Vuonna 2010 avautunut Rockbund Art Museum esittelee nykytaidetta keskittyen etenkin Kiinalaisten taiteilijoiden töihin.[25] Chen Yunin muistohalli muodostettiin yhdistämällä Chen Yunin asuintalossa ollut museo vallankumouksen historian muistohalliin vuonna 2000. 1920-luvulla perustettu Dashijie on kaupungin johtava teatteri. Kaupungissa toimii lukuisia eri esittävän taiteen ryhmiä, kuten baletti- ja oopperaryhmiä.[7]

Shanghailainen keittiö syntyi Yuan-dynastian valtakaudella ja kehittyi edelleen Qing-dynastian aikana. Paikallinen ruoka ei tyypillisesti ole kovin suolaista tai makeaa, vaan jotain siltä väliltä. Tunnettuja shanghailaisia ruokalajeja ovat esimerkiksi säilötyt bambunversot, haudutettu monni ja haudutettu merimakkara katkarapujen kera.[26]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b 2016年上海市国民经济和社会发展统计公报 (Tilasto Shanghaista vuonna 2016) 2.3.2017. Shanghain kaupungin hallitus. Viitattu 5.10.2017. (kiinaksi)
  2. a b 3-14 Gross Regional Product and Indices (Kiinan eri maakuntien alueellinen BKT vuosina 2009–2013, vuoden 2013 arvo) China Statistical Yearbook 2014. National Bureau of Statistics of China, stats.gov.cn. Viitattu 12.4.2015. (englanniksi)
  3. a b 3-15 Per Capita Gross Regional Product and Indices (Kiinan eri maakuntien alueellinen BKT vuosina 2009–2013 per capita, vuoden 2013 arvo.) China Statistical Yearbook 2014. National Bureau of Statistics of China, stats.gov.cn. Viitattu 12.4.2015. (englanniksi)
  4. a b Euro exchange rates CNY. Chinese yuan renminbi (CNY) (Euroopan keskuspankin vaihtokurssi 1 CNY=0,1198 EUR) Kurssimuunnos euroiksi käyttäen vuoden lopun kurssia 31.12.2013. European Central Bank, ecb.int. Viitattu 12.4.2015. (englanniksi)
  5. a b 3-1 Gross Domestic product (Sarakkeiden Gross National Income ja Per Capita GDP (yuan) arvot vuodelle 2013. Huomautus. Statistical Yearbook 2014 -teoksen taulukkojen välillä vaikuttaisi olevan keskinäistä ristiriitaa. Tämän taulukon ilmoittama Kiinan arvioitu BKT 2013 poikkeaa alueellisten BKT:den summasta (taulukko 3-14), alueiden BKT:den summa antaa 11,3 % korkeamman BKT:n kokonaisarvon Kiinalle.) China Statistical Yearbook 2014. National Bureau of Statistics of China, stats.gov.cn. Viitattu 12.4.2015. (englanniksi)
  6. a b c d Hakulinen, Kerkko: Paikannimet. s. 487 Shanghai. Helsinki: WSOY, 2006. ISBN 951-0-27676-6.
  7. a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t Michael I. Levy: The Geography of China - Sacred and Historic Places, s. 179-190. Britannica Educational Publishing, 2011. ISBN 978-1-65130-182-9. (englanniksi)
  8. a b c d e f g h David Pong: Encyclopedia of Modern China, s. 172-175. Osa 3: N-T. Charles Scribner’s Sons, 2009. ISBN 978-0-684-31566-9. (englanniksi)
  9. Cheng, Linsun ja Brown, Kerry: Berkshire Encyclopedia of China, s. 938-939. Berkshire Publishing Group, 2009. ISBN 0-9770159-4-7. (englanniksi)
  10. Office of the Mayor Shanghai Municipal People's Government. Viitattu 12.12.2017. (englanniksi)
  11. Goverment Shanghai Municipal People's Government. Viitattu 12.12.2017. (englanniksi)
  12. a b c d e Shanghai: Market Profile Hong Kong Trade Development Council. Viitattu 12.12.2017. (englanniksi)
  13. The Encyclopedia of Shanghai, s. 403-404
  14. Shanghai port, world's busiest, grapples with traffic congestion 21. huhtikuuta 2017. Reuters. Viitattu 12.12.2017. (englanniksi)
  15. Ever wondered how everything you buy from China gets here? Welcome to the port of Shanghai - the size of 470 football pitches 2013. Daily Mail. Viitattu 9.3.2014.
  16. Beijing-Shanghai High-Speed Train Travel China Guide. Viitattu 9.3.2014.
  17. Andrew J. Hawkins: China is building a magnetic levitation train that can go an insane 373 mph The Verge. Viitattu 12.12.2017. (englanniksi)
  18. The Encyclopedia of Shanghai, s. 207-208
  19. Metro Station Shanghai Shentong Metro Group Co. Viitattu 12.12.2017. (englanniksi), (kiinaksi)
  20. a b c Rongxing Guo • Uradyn E. Bulag • Michael A. Crang • Thomas Heberer • Eui-Gak Hwang • James A. Millward Morris Rossabi • Gerard A. Postiglione • Chih-yu Shih • Nicholas Tapp • Luc Changlei Guo: Multicultural China - A Statistical Yearbook (2014), s. 397-398. Springer. ISBN 978-3-662-44112-1. (englanniksi)
  21. China National Human Development Report 2013 (pdf) (Table 1 Human Development Index, 2010 (sivu 126/200)) ISBN 978-7-5001-3754-2. 7/2013. Peking: undp.org. Viitattu 12.4.2015. (englanniksi)
  22. Shanghai struggles to save disappearing language CNN. Viitattu 12.12.2017. (englanniksi)
  23. The Encyclopedia of Shanghai, s. 127-128
  24. Universities Shanghai Municipal Education Commission. Viitattu 12.12.2017. (englanniksi)
  25. Shanghai’s top five museums Lonely Planet. Viitattu 12.12.2017. (englanniksi)
  26. The Encyclopedia of Shanghai, s. 301

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]