Tyynenmeren sota toisessa maailmansodassa

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tyynenmeren sota toisessa maailmansodassa
Osa toista maailmansotaa
Liittoutuneiden maihinnousupaikat (1942–1945) Tyynenmeren sodassa (1942–1945)
Liittoutuneiden maihinnousupaikat (1942–1945) Tyynenmeren sodassa (1942–1945)
Päivämäärä:

7. joulukuuta 19419. syyskuuta 1945

Paikka:

Aasia ja Tyynenmeren saaret

Lopputulos:

Liittoutuneiden voitto

Osapuolet

Liittoutuneet:
Yhdysvaltain vuosina 1912–1959 käytössä ollut 48-tähtinen lippu. Yhdysvallat
Filippiinit
Kiinan tasavalta
Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Yhdistynyt kuningaskunta
Intia
Australian lippu Australia
Kanada
Alankomaiden lippu Alankomaat
Alankomaiden lippu Alankomaiden Itä-Intia
Uuden-Seelannin lippu Uusi-Seelanti
Neuvostoliiton vuosina 1923–1955 käytössä ollut lippu. Neuvostoliitto (1945)

Japani
Thaimaan lippu Thaimaa

Komentajat

Yhdysvaltain vuosina 1912–1959 käytössä ollut 48-tähtinen lippu. Franklin D. Roosevelt
Taiwanin lippu Chiang Kai-shek
Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Winston Churchill
Neuvostoliiton vuosina 1923–1955 käytössä ollut lippu. Josif Stalin

Japanin lippu Hideki Tōjō

Tappiot

4,000,000 Kuollutta sotilasta ja yli 25,000,000 kuollutta siviiliä (1937–1945)lähde?

2,000,000 Kuollutta sotilasta ja 960,000 kuollutta siviiliä (1937–1945)lähde?

Tyynenmeren sota toisessa maailmansodassa
Keskinen Tyynimeri

Hawaii - Iskut Marshallin ja Gilbertin saarille - Doolittlen hyökkäys - Korallimeri - Midway - RY - Salomonsaaret - Gilbert ja Marshallinsaaret - Mariaanit ja Palau - Tulivuorisaaret ja Ryūkyūsaaret - Inmate

Kaakkoinen Tyynimeri

Indokiina (1940) - Thaimaa - Alankomaiden Itä-Intia - Malesia - Burma (1941-1942) - Singapore - Burma (1942-1943) - Burma (1944) - Burma (1944-1945) - Indokiina (1945) - Malakansalmi - Tiderace - Zipper - Ranskan-Thaimaan sota - Thaimaa - Intian valtameri (1940-1945) - Strategiset pommitukset (1944-1945)

Lounainen Tyynimeri

Filippiinit (1941-1942) - Alankomaiden Itä-Intia (1941-1942) - Timor - Taistelu Australiasta - Uusi-Guinea - Filippiinit (1944-1945) - Borneo (1945)

Pohjois-Amerikka

Aleutit - Ellwoodin pommitukset - Estevan Pointin majakka - Fort Stevensin pommitukset - Ilmavalvonta - Ilmapallohyökkäykset - Projekti Hula

Japani

Ilmahyökkäykset Japaniin - Mariaanien ilmapommitukset - Tulivuorisaaret ja Ryūkyūsaaret - Tokion pommitukset - Starvation - Laivastoiskut Japaniin toisessa maailmansodassa - Hyökkäys Yokosukaan - Sagaminlahden taistelu - Kuren pommitukset - Operaatio Downfall - Atomipommit - Kuriilisaarten invaasio - Japanin antautuminen

Mantsuria

Mantsuria (1945) - Sahalinin saarten valtaus - Kuriilisaarten invaasio - Shumshun taistelu

Tyynenmeren sota toisessa maailmansodassa (engl. Pacific Theater of operations) oli Tyynellämerellä, Kaakkois-Aasiassa ja Itä-Aasiassa liittoutuneiden ja Japanin välillä vuosina 1941–1945 käyty osa toista maailmansotaa. Sotatapahtumiin sisällytetään Tyynenmeren sotatoimialue, Tyynenmeren lounainen sotatoimialue, Kaakkois-Aasian sotatoimialue sekä Kiinan-Japanin sota (joulukuusta 1941) kuten myös Neuvostoliiton ja Japanin konflikti vuonna 1945.

Tyynenmeren sodan katsotaan alkaneen 7./8. joulukuuta 1941, jolloin japanilaiset nousivat maihin Thaimaahan ja Brittiläiseen Malaijaan Malakan niemimaalla ja hyökkäsivät Yhdysvaltain laivaston Tyynenmeren laivaston tukikohtaan Pearl Harboriin. Sen voidaan katsoa alkaneeksi jo Japanin hyökättyä 19. syyskuuta 1931 Mantšuriaan tai viimeistään sen hyökättyä Kiinaan 7. heinäkuuta 1937 ja aloitettua toisen Kiinan–Japanin sodan.

Tyynenmeren sodan alkuvaiheessa Japani valloitti liittoutuneiden vastarinnasta huolimatta suunnitelmiensa mukaisesti suuria alueita Tyynenmeren alueelta uhaten lopulta Australian rannikkoa. Liittoutuneiden vastarinnan kovetessa ja Yhdysvaltain saavuttaessa teollisen ylivoimansa avulla menestystä liittoutuneet aloittivat etenemisen, joka huipentui atomipommien pudottamiseen Japaniin. Japanin valtuuskunta allekirjoitti 2. syyskuuta 1945 Tokionlahdelle ankkuroituneen USS Missourin kannella antautumisasiakirjan, joka päätti toisen maailmansodan.

Taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Japanin laajentuminen

Japanin keisarikunta harjoitti 1800-luvun lopulta alkaen johdonmukaista laajentumispolitiikkaa, johon liittyi Saksan keisarikunnan Tyynenmeren alueen siirtokuntien haltuunotto ensimmäisen maailmansodan jälkeen.

Japani aloitti sodan Kiinaa vastaan valloittaen suuria alueita ja se painosti Vichyn Ranskan antauduttua Ranskan Indokiinan alistumaan hallintaansa.

Thaimaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tyynenmeren alueen poliittinen kartta 1939

Thaimaa (silloinen Siam), jonka hallinto oli avoimesti akselivaltoja myötäilevä, teki liittosopimuksen Japanin kanssa jouduttuaan hyökkäyksen kohteeksi vuonna 1941. Samoin Phayap armeija lähetti joukkoja miehittämään Burman koillisosaa eli entistä Thai aluetta, jonka britit olivat liittäneet Burmaan. Lisäksi alueella oli Manchukuon ja Wang Jingwein nukkevaltiot. Japanin sotajoukoissa palveli runsaasti korealaisia ja formosan kiinalaisia sekä jonkin verran Vichyn Ranskan alueelta palkattuja sekä Intian ja Burman kansallisarmeijoiden sotilaita.

Yhdysvallat ja Neuvostoliitto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdysvaltain politiikan mukaan Thaimaa ei ollut akselivalta ja siten Yhdysvallat ei käynyt sotaa Thaimaata vastaan. Samoin sodan jälkeen Thaimaata ei kohdeltu voitettuna valtiona, vaan Japanin sotatoimien ja poliittisen painostuksen uhrina. Thaimaata siis kohdeltiin samoin kuin Saksan valtaamia Belgiaa, Tšekkoslovakiaa, Tanskaa, Norjaa, Kreikkaa, Puolaa, Alankomaita ja Japanin miehittämää Koreaa. Yhdysvaltain liittolaisina alueella olivat Kiinan kansantasavalta, Yhdistynyt kuningaskunta, Australia, Filippiinit, Alankomaat, Uusi-Seelanti ja Kanada.

Neuvostoliitto kävi vuosina 1938 ja 1939 lyhyet rajasodat Japania vastaan. Sotien jälkeen Neuvostoliitto osallistui Japanin vastaisiin sotatoimiin vasta elokuussa 1945 vallatessaan Manchukuon, Kiinan tasavallan, Sisä-Mongolian, Japanin Korean protektoraatin sekä Japanin hallinnoimia saaria kuten Sahalinin.

Kiinan–Japanin sota (1937–1945)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kiinalaisia sotilaspoliiseja Shanghain taistelussa.

Toinen Kiinan–Japanin sota käytiin vuosina 1937–1945 Kiinan ja Japanin välillä toista maailmansotaa ennen ja sen aikana. Sota päättyi Japanin antautumiseen 1945. Japanin hyökkäys Kiinaan kuului keisarillisen Japanin armeijan suurempaan suunnitelmaan hallita Manner-Aasiaa muun muassa nukkehallituksien avulla – Japani oli provosoinut Kiinaa vuoden 1931 Mantšurian valtauksesta lähtien, jonka aloitti Mukdenin välikohtaus. Viimeinen pienemmistä yhteenotoista oli sodan lopullisesti käynnistänyt Marco Polon sillan välikohtaus vuonna 1937.

Japanin hyökkäys liittoutuneita vastaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Japani aloitti hyökkäyksen liittoutuneita vastaan samanaikaisesti Pearl Harborissa ja Aasiassa – päivämäärärajan takia Pearl Harborissa oli vielä 7. joulukuuta mutta Aasian puolella jo 8. joulukuuta.

Hyökkäys Pearl Harboriin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

USS Arizona hyökkäyksen jälkeen.

Japanin keisarillisen laivaston ilmavoimat iskivät aamulla 7. joulukuuta 1941 Yhdysvaltain Tyynenmeren laivastoon Pearl Harborissa, Havaijin O‘ahussa. Hyökkäys pakotti Yhdysvallat julistamaan sodan akselivalloille niin idässä kuin lännessäkin. Aamulla 7. joulukuuta vara-amiraali Chuichi Nagumon laivasto purjehti O’ahun pohjoispuolelle 440 kilometriä saaren tukikohdista. Kello 6 aamulla ensimmäiset japanilaiset koneet lähtivät kohti Pearl Harboria.

Japanilaisten eteneminen Aasiassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Samanaikaisesti Pearl Harborille tehdyn iskun kanssa japanilaiset joukot hyökkäsivät Guamille, Wakelle, Filippiineille, Thaimaahan ja Malesiaan sekä brittien hallinnoimaan Hongkongiin Kiinan rannikolla. Hyökkäyksen kohteeksi joutuneista alueista Guam, Wake ja Hongkong antautuivat ennen vuoden loppua.

Kolme päivää Pearl Harborin hyökkäyksen jälkeen 10. joulukuuta japanilaiset lentokoneet upottivat Britannian kuninkaallisen laivaston osasto Z:n taistelulaiva Prince of Walesin ja taisteluristeilijä Repulsen Malesian rannikolla.

Thaimaa solmi sotilasliiton Japanin kanssa 21. joulukuuta ja sen hallinnassa olleet tukikohdat siirtyivät japanilaisten käyttöön. Tammikuussa 1942 hyökkäsi Burmaan, Hollannin Itä-Intiaan, Uuteen Guineaan, Salomononin saarille ja se valtasi Manilan, Kuala Lumpurin ja Rabaulin. Singapore antautui 15. helmikuuta, jolloin lähes 130000 liittoutuneiden sotilasta joutui sotavankeuteen. Filippiineillä Filippiinien ja Yhdysvaltain joukot tekivät ankaraa vastarintaa, kunnes lopulta antautuivat 8. toukokuuta.

Japani hyökkäsi 3. kesäkuuta Aleuteille valloittaen Attun ja Kiskan saaret.

Korallimeren taistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Korallimeren taistelu

Liittoutuneiden tiedustelu sai vihiä japanilaisten aikomuksesta hyökätä mereltä Port Moresbyä, Uuden Guinean pääkaupunkia vastaan. Liittoutuneet kokosivat kaksi lentotukialusta sekä monia pienempiä aluksia sisältäneen amerikkalais-australialaisen taisteluosaston ja lähettivät sen japanilaisten laivastoa vastaan. Taistelu kesti neljännestä päivästä toukokuuta kahdeksanteen toukokuuta. Aluksi kumpikaan osapuoli ei havainnut toisen pääosastoa, vaan molemmat iskivät pienempiä kohteita vastaan.

Taistelussa amerikkalaiset menettivät suuremman lentotukialuksistaan, vanhentuneen Lexingtonin ja toinen, uudempi Yorktown vaurioitui pahasti. Japani menetti yhden pienen tukialuksen, Shohon, ja toinen tukialus, Shokaku vaurioitui pahasti. Lisäksi kolmas, Zuikaku menetti kaikki lentokoneensa, mikä riitti johtamaan japanilaisten perääntymiseen ja maihinnousun peruuntumiseen.

Japanilaiset aiheuttivat liittoutuneille hiukan suuremmat tappiot, mutta strategisesti taistelu oli voitto liittoutuneille; maihinnousu peruuntui, ja liittoutuneiden taistelutahdolle teki hyvää nähdä, että japanilaisetkin voidaan pysäyttää. Lisäksi kumpikaan taistelusta selvinneistä japanilaisista lentotukialuksista ei ehtinyt mukaan Midwayn taisteluun, amerikkalaisten Yorktown saatiin korjattua.

Sodan käännekohta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Midwayn taistelu

4. kesäkuuta – 7. kesäkuuta 1942 Yhdysvaltain ja Japanin laivastojen välillä Midwaysaarten vesillä käyty Midwayn taistelu oli toisen maailmansodan Tyynellä valtameren käytyjen taisteluiden käännekohta. Japani menetti taistelussa neljä tukialustaan: Kagan, Akagin, Soryun ja Hiruyn eikä kyennyt korvaamaan menetyksiään. Yhdysvallat menetti ainoastaan yhden, Yorktownin.

Lähes suurempi merkitys kuin lentotukialuksilla oli kokeneiden lentäjien kärsimät tappiot.

Salomonsaaret ja Guadalcanal[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Japanin maavoimat jatkoivat etenemistään Salomoninsaarilla ja Uudessa-Guineassa. Heinäkuusta 1942 alkaneissa taisteluissa australialaiset usein kouluttamattomat reservipataljoonat viivyttivät japanilaisten etenemistä Kokodan­tietä yli Owen Stanleyn -harjanteen kohti Port Moresbyä. Nämä taisteluissa kuluneet joukot korvattiin elokuun lopulla vakinaisilla Australian 2. armeijan (engl. Second Australian Imperial Force) yksiköillä, jotka olivat palanneet Välimereltä suojaamaan kotimaataan.

Syyskuun alussa Japanin merijalkaväki iski strategisesti tärkeään Australian ilmavoimien tukikohtaan Milnenlahdella lähellä Uuden-Guinean itäkärkeä. Australian armeija löi maihinnousseet japanilaiset ja taistelu oli japanilaisjoukkojen ensimmäinen epäonnistunut maihinnousu sodan alkamisen jälkeen.


Vuonna 1942 käytiin vielä itäisten Salomonsaarten sekä Santa Cruz -saarten taistelut, jotka kumpikin päättyivät ratkaisemattomina. Taistelut kuitenkin kuluttivat Japanin resursseja enemmän kuin Yhdysvaltojen.

Yhdysvaltojen eteneminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aloite siirtyi amerikkalaisille, jotka alkoivat hitaasti vallata menetettyjä saaria takaisin. Japanilaiset olivat linnoittautuneet hyvin ja taistelivat viimeiseen mieheen, joten eteneminen oli hidasta.

Uusien F6F Hellcat -koneiden saapuminen loppuvuodesta 1943 myös lopullisesti sinetöi amerikkalaisten ilmaherruuden.

Sodan loppupuolella japanilaiset alkoivat tehdä kamikaze-itsemurhaiskuja amerikkalaisia laivoja vastaan; lentokone aseistettiin isolla pommikuormalla ja se ohjattiin päin amerikkalaislaivoja.

Japanissa oli myös aloitettu valmistelut kaikkien kansalaisten aseistamiseksi taistelemaan jos amerikkalaiset nousisivat maihin emäsaarille. Hiroshiman ja Nagasakin kaupunkien tuhoaminen atomipommeilla sai kuitenkin Japanin antautumaan.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Dull, Paul S.: A Battle History of the Imperial Japanese Navy (1941-1945). Annapolis, MD, USA: Naval Institute Press, 2007. ISBN 978-1-59114-219-5.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Tyynenmeren sota toisessa maailmansodassa.