Akselivallat

Akselivallat
Achsenmächte ; (saksaksi) ; Potenze dell’Asse ; (italiaksi) ; 樞軸國 ; Sūjikukoku ; (japaniksi)
	; Akselivallat siirtomaineen ja liittolaisineen Liittoutuneet Liittoutuneisiin Pearl Harborin hyökkäyksen jälkeen liittyneet Puolueettomat
Tyyppi	sotilasliitto
Jäsenet	Merkittävimmät akselivallat: ; Saksa ; Italian kuningaskunta ; Japanin keisarikunta ; Muut akselivallat: ; Unkarin kuningaskunta (20. marraskuuta 1940) ; Romanian kuningaskunta (23. marraskuuta 1940) ; Slovakian tasavalta (24. marraskuuta 1940) ; Bulgarian kuningaskunta (1. maaliskuuta 1941) ; Itsenäinen Kroatian valtio (10. huhtikuuta 1941) ;
Komentajat	Adolf Hitler ; Benito Mussolini ; Hirohito
	Infobox OKVirheellinen NIMI-arvo

Akselivallat oli toinen toisen maailmansodan pääosapuolista. Se taisteli liittoutuneita vastaan. Sen merkittävimmät osat olivat natsi-Saksa, fasistinen Italia ja Japanin keisarikunta.

Historia

Rooman–Berliinin akseli, Antikomintern-sopimus ja terässopimus

Saksan ja Italian autoritääriset johtajat Adolf Hitler ja Benito Mussolini tekivät yhteistyötä ensimmäisen kerran Espanjan sisällissodassa, jossa ne tukivat sotilaallisesti Francisco Francon johtamia falangisteja.^[1] Akselivallat-termi syntyi 25. lokakuuta 1936 allekirjoitetusta Rooman–Berliinin akseliksi^[2] kutsutusta liitosta Saksan ja Italian välillä. Nimitystä käytti ensimmäisen kerran Mussolini 1. marraskuuta 1936 pitämässään puheessa.^[3] Japani liittyi akselivaltoihin Antikomintern-sopimuksella kuukautta myöhemmin.^[3] 22. toukokuuta 1939 Berliinin–Rooman akseli muutettiin liittosopimukseksi, jota kutsuttiin terässopimukseksi.^[4]

Toisen maailmansodan alku

Noin viikkoa ennen toisen maailmansodan syttymistä Saksan solmi Neuvostoliiton kanssa Molotov–Ribbentrop-sopimukseksi kutsutun hyökkäämättömyyssopimuksen 23. elokuuta 1939. Koska sopimus oli Antikomintern-sopimuksen vastainen, Japani vetäytyi vastalauseena.

Molotov–Ribbentrop-sopimuksen salainen lisäpöytäkirja sisälsi jaon, jossa Itä-Eurooppa jäi Saksan ja Neuvostoliiton etupiireihin.^[5] Sopimuksen neutraalisuuspykälän vuoksi ja Neuvostoliiton esitettyä vastalauseen Saksa pysäytti Italian Suomelle talvisotaan lähettämän avun, muun muassa Fiat G.50 -hävittäjien toimittamisen.^lähde? Saksa oli muodollisesti puolueeton mutta sopimuksen vuoksi tuki käytännössä Neuvostoliittoa.

Toinen maailmansota alkoi Saksa hyökättyä Puolaan 1. syyskuuta 1939, ja Neuvostoliitto miehitti Puolan itäosat 17. syyskuuta alkaen sovittuaan Halhin-Golin taistelujen tulitauon Japanin kanssa. Iso-Britannia ja Ranska julistivat Saksalle sodan 3. syyskuuta 1939.^[6] Neuvostoliitolle sotaa ei julistettu.

1940–

Terässopimus laajennettiin kolmen vallan sopimukseksi 27. syyskuuta 1940 Berliinissä. Se virallisti liittosuhteen ja varoitti Yhdysvaltoja liittymästä sotaan. Kolmen vallan sopimukseen liittyivät myöhemmin myös Unkari (20. marraskuuta 1940), Romania (23. marraskuuta 1940) ja Bulgaria (1. maaliskuuta 1941).^[7]

Jugoslavian valtionhoitaja ruhtinas Paul allekirjoitti kolmen vallan sopimuksen 25. maaliskuuta 1941 Wienissä, mutta maassa tapahtui vallankaappaus kaksi päivää myöhemmin Ison-Britannian tuella. Tämän seurauksena Jugoslavia ja Kreikka joutuivat miehitetyiksi kesällä 1941. Tämän jälkeen äärioikeistolainen Ustaša julisti Itsenäisen Kroatian valtion osassa miehitettyä Jugoslaviaa, johtajanaan Ante Pavelić.

Molotov–Ribbentrop-sopimus raukesi ja Antikomintern-sopimus elvytettiin vuonna 1941 Saksan hyökättyä Neuvostoliittoon. Antikomintern-sopimukseen liittyivät lopulta Saksa, Japani, Italia, Unkari, Espanja, Mantšukuo, Bulgaria, Kroatia, Tanska, Suomi, Romania, Slovakia ja Nanjingin hallitus Kiinassa.

Italian sosiaalinen tasavalta perustettiin vuonna 1943 Italian antauduttua liittoutuneille. Saksalaiset kommandot vapauttivat vangitun Benito Mussolinin, joka nousi saksalaisten tuella valtaan Pohjois-Italiassa pääkaupunkinaan Salò.

Merkittäviä komentajia

Saksa

Saksan valtakunnankansleri ja Führer Adolf Hitler
Kriegsmarinen komentaja Karl Dönitz
Luftwaffen komentaja Hermann Göring
Heerin komentaja Walther von Brauchitsch

Italia

Italian pääministeri ja Duce Benito Mussolini
marsalkka Pietro Badoglio
marsalkka Ugo Cavallero

Japani

Muita

valtionhoitaja Miklós Horthy
Romanian pääministeri ja Conducător Ion Antonescu
Slovakian presidentti Jozef Tiso
Bulgarian kuningas Boris III
Suomen presidentti Risto Ryti
Suomen marsalkka Carl Gustaf Emil Mannerheim

Katso myös

Lähteet

Torbacke, Jarl: Ensimmäinen ja toinen maailmansota. (2. painos) Suomentanut Heikki Eskelinen. Helsinki: Otava, 2002. ISBN 951-1-13623-2
Zetterberg, Seppo (toim.): Maailmanhistorian pikkujättiläinen. (8. painos) Helsinki: WSOY, 2002. ISBN 951-0-15101-7

Viitteet

↑ Axis Encyclopedia.com. Viitattu 20.8.2023. (englanniksi)
↑ https://www.britannica.com/topic/Rome-Berlin-Axis
↑ ^a ^b Torbacke 2002, s. 176.
↑ Torbacke 2002, s. 216.
↑ Zetterberg 2002, s. 870.
↑ Beevor, Antony: Toinen maailmansota, s. 43. (Alkuteos The Second World War, 2012.) Suomentanut Jorma-Veikko Sappinen. Helsinki: WSOY, 2012. ISBN 978-951-0-36462-8
↑ Zetterberg 2002, s. 875.

Aiheesta muualla

Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Akselivallat Wikimedia Commonsissa

[1] Axis Encyclopedia.com. Viitattu 20.8.2023. (englanniksi)

[2] ttps://www.britannica.com/topic/Rome-Berlin-Axis

[Tor2002_176-3] Torbacke 2002, s. 176.

[4] Torbacke 2002, s. 216.

[5] Zetterberg 2002, s. 870.

[6] Beevor, Antony: Toinen maailmansota, s. 43. (Alkuteos The Second World War, 2012.) Suomentanut Jorma-Veikko Sappinen. Helsinki: WSOY, 2012. ISBN 978-951-0-36462-8

[7] Zetterberg 2002, s. 875.

[1]

[2]

[3]

[4]

[5]

[6]

[7]