Saksan miehitysvyöhykkeet

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Saksan valtakunta
Deutsches Reich
1945–1949
merilippu
lippu

Vyöhykkeet 8. kesäkuuta 1947 – 22. huhtikuuta 1949 välisenä aikana.
Vyöhykkeet 8. kesäkuuta 1947 – 22. huhtikuuta 1949 välisenä aikana.

Valtiomuoto sotilashallinto
osa  liittoutuneiden miehitysvaltaa
Liittoutuneiden sotilaskuvernööri Georgi Žukov (Neuvostoliiton vyöhyke)
Jean de Lattre de Tassigny (Ranskan vyöhyke)
Bernard Montgomery (Yhdistyneen kuningaskunnan vyöhyke)
Dwight D. Eisenhower (Yhdysvaltain vyöhyke)
Pääkaupunki Berliini (de jure)
Itä-Berliini (Neuvostoliiton vyöhyke)
Baden-Baden (Ranskan vyöhyke)
Bad Oeynhausen (Yhdistyneen kuningaskunnan vyöhyke)
Frankfurt (Yhdysvaltain vyöhyke)
Historia
– liittoutuneiden valtontakomissio 5. heinäkuuta 1945
– Länsi-Saksan perustaminen 23. toukokuuta 1949
– Itä-Saksan perustaminen 7. lokakuuta 1949
– Saksan jälleenyhdistyminen 3. lokakuuta 1990
Kielet saksa, englanti, ranska, venäjä
Valuutta Reichsmark ja Rentenmark (1945–1948)
Saksan markka (Länsi-Saksa, 1948–1949)
Saksan demokraattisen tasavallan markka) (Itä-Saksa, 1948–1949)
Saarmark (1947–1948)
Saarin frangi (1948–1959)
Edeltäjä Flag of Germany (1935–1945).svg Natsi-Saksa
Seuraajat Flag of Germany.svg Länsi-Saksa
Flag of Germany.svg Itä-Saksa
Flag of Saar (1947–1956).svg Saarinmaa
Berliinin miehitysvyöhykkeet

Saksa jaettiin neljään miehitysvyöhykkeeseen ja Neuvostoliiton vyöhykkeen sisällä olleeseen, myös neljään vyöhykkeeseen jaettuun Berliiniin vuonna 1945[1] toisen maailmansodan jälkeen vuonna 1945 Saksan idästä Oder–Neisse-linjalle ulottuneiden aluemenetysten jälkeen.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kesäkuussa 1948 Yhdysvallat, Yhdistynyt kuningaskunta ja Ranska antoivat Saksan-miehitysvyöhykkeidensä uudistaa valuuttansa valtakunnanmarkasta saksanmarkkaan. Se johti Saksan taloudelliseen jakoon, kun Neuvostoliiton miehittämällä vyöhykkeellä jouduttiin vastavetona vaihtamaan valtakunnanmarkka omaksi saksanmarkaksi (myöhempi Saksan demokraattisen tasavallan markka). Idän ja lännen välit kiristyivät ja vuosina 1948–1949 Neuvostoliitto aloitti Berliinin saarron, jonka aikana Länsi-Berliiniä jouduttiin huoltamaan lännestä ilmasiltaa pitkin.

Saksan läntisistä miehitysvyöhykkeistä muodostettiin toukokuussa 1949 Saksan liittotasavalta eli Länsi-Saksa.[1] Itäiselle eli Neuvostoliiton miehitysvyöhykkeelle perustettiin lokakuussa 1949 Saksan demokraattinen tasavalta eli Itä-Saksa. Berliini pysyi neljän vallan miehityksessä, vaikka käytännössä Länsi-Berliiniä pidettiin monin tavoin osana Länsi-Saksaa ja Itä-Berliiniä puolestaan Itä-Saksan pääkaupunkina. Vuonna 1955 molemmat Saksat saavuttivat rajoitetun suvereniteetin, joten miehittäjistä liittolaisiksi muuttuneille joukoille jäi käytännössä edelleen laajat toimintaoikeudet.

Vuonna 1989 kommunistijohtoinen järjestelmä sortui Euroopassa, minkä huipentumana oli Saksojen välisen rajan kaatuminen ja erityisesti Länsi-Berliiniä ympäröineen Berliinin muurin murtuminen. Itä-Saksaan uudelleen perustetut osavaltiot sekä miehityksestä vapautunut Berliini liittyivät liittotasavaltaan eli tapahtui Saksan jälleenyhdistyminen 3. lokakuuta 1990. Seuraavan vuoden lopulla hajosi Neuvostoliitto ja sen seuraajavaltion Venäjän asevoimien viimeiset joukot poistuivat Saksasta vuonna 1994. Sen sijaan Naton jäsenenä Saksa on sopinut, että kaksi liittolaista, Yhdysvallat ja Yhdistynyt kuningaskunta, saavat pitää siellä tukikohtiaan.

Vyöhykkeet maittain[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Berliinin vyöhykkeitä ei ole mainittu.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Allies end occupation of West Germany History. Viitattu 13.12.2021. (englanniksi)

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]