El Salvadorin sisällissota

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

El Salvadorin sisällissota oli El Salvadorissa vuodesta 1979 vuoteen 1992 jatkunut konflikti, jossa vasemmistolaiset sissit taistelivat kaataakseen Yhdysvaltojen tukeman sotilasdiktatuurin ja myöhemmät epädemokraattisiksi katsotut siviilihallitukset. Sota päättyi ratkaisemattomana kylmän sodan päättyessä.

Sodan kulku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nicaraguan vuoden 1979 sandinistivallankumouksesta herätteen saanut pienten ryhmien hallituksen vastainen sissisota laajeni vuoden 1980 aikana täysimittaiseksi konfliktiksi. Maan arkkipiispan Óscar Romeron murha 24. maaliskuuta 1980 radikalisoi Salvadorin poliittista ilmapiiriä entisestään. Samaan aikaan äärioikeistolaisten kuolemanpartioiden terrori siviiliväestön keskuudessa lisääntyi. Vuoden lopussa vasemmistolaiset sissiliikkeet yhdistyivät Farabundo Martín Kansallisen vapautuksen rintamaksi FMLN:ksi (Frente Farabundo Martí de Liberación Nacional). Ne käynnistivät joulukuussa "lopullisen hyökkäyksen", josta alkoi 11 vuotta kestäneen sisällissodan aktiivinen vaihe.

FMLN valtasi nopeasti alueita El Salvadorin harvaan asutulla maaseudulla, muttei kyennyt saamaan haltuunsa suuria asutuskeskuksia. Heikkotasoinen armeija turvautui laajaan terroriin ja amerikkalaisten tarjoamaan lentokalustoon käyttäen monia Vietnamin sodassa tehokkaiksi havaittuja kemiallisia aseita kuten napalmia. Sota juuttui alkuvaiheen jälkeen asemasodaksi. Sissit eivät kyenneet laajentamaan valtaamiaan "turva-alueita", eikä armeija toisaalta pystynyt ajamaan sissejä niiltä pois. Jatkuva maaseutuväestöön kohdistunut terrori tyhjensi hallituksen joukkojen hallussa olevat alueet lähes täydellisesti, ja ne jäivät usein elinkelvottomiksi.

Sota päättyi vasta vuoden 1991 lopussa alkaneessa rauhanprosessissa.[1] Tätä ennenkin oli tehty rauhantunnusteluja, mutta ne eivät olleet vakuuttaneet FMLN:n johtoa. Rauhanprosessi päättyi 1992, kun FMLN luovutti aseensa ja muuntui poliittiseksi puolueeksi.

Sodassa arvioidaan kuolleen 70 000 henkeä ja sodan aiheuttaneen kahden miljardin Yhdysvaltojen dollarin taloudelliset vahingot.[2]

Ihmisoikeusrikkomukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maasta tuli surullisenkuuluisa El Salvadorin sotilasjohdon koordinoimien kuolemanpartioiden toiminnan takia. Äärioikeistolaiset ryhmät kiduttivat ja murhasivat tuhansia ihmisiä, ja vielä useampia katosi. Terrorin kohteena oli koko väestö, eikä edes kirkkojen työntekijöitä säästetty. Erityisesti sisseiltä vallattuja alueita "puhdistettiin" lähes täysin. Teot jäivät pääasiassa selvittämättä, eikä syyllisiä yritetty aikoinaan edes saada vastuuseen. Lisäksi Guatemalaan ja Hondurasiin sotaa pakoon lähteneitä surmattiin useissa joukkomurhissa, ja raja-alueella kohdemaiden armeijat olivat usein surmatöissä mukana.

Myös vasemmistolaississit syyllistyivät ihmisoikeusrikkomuksiin ja harjoittivat jonkin verran poliittista terroria ja salamurhia. Ne kostettiin yleensä siviiliväestöön kohdistuneilla surmatöillä.

Ulkopuolinen apu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdysvaltojen hallitus moninkertaisti El Salvadoriin antamansa sotilasavun heti konfliktin laajennuttua. Erityisesti presidentti Ronald Reagan piti El Salvadoria elintärkeänä Yhdysvaltojen eduille Keski-Amerikassa.[3] Vain Yhdysvaltojen suurisuuntainen sotilaallinen tuki esti kapinallisia voittamasta.

Sandinistit antoivat alkuvaiheessa jonkin verran aseapua FMLN:lle mutta lopettivat sen Yhdysvaltojen painostuksesta jo 1980. Nicaraguasta siirtyi myös jonkin verran vapaaehtoisia El Salvadoriin. Sandinistien panos jäi kuitenkin varsinkin Yhdysvaltojen tukeman contra-sodan alettua mitättömäksi. Yhdysvaltojen keskustiedustelupalvelu CIA tosin julkaisi – myöhemmin täysin perättömäksi osoittautuneen – raportin El Salvadorin Moskovan, Havannan ja Nicaraguan kautta "kauko-ohjatusta" vallankumouksesta.lähde?

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]